@kaarne @JJsavla Jäin eilen miettimään, miten ympäristöön ja sen tuhoon (tai muuhun mielettömyyteen) liittyviä tunteita voisi koettaa eksplikoida, jos tuntuu tarpeelliselta. Nykyään (liian) paljon koetetaan koota ahdistuksen alle, joka taas (liian) helposti nähdään (jopa lääkkein) hoidettavana tilana.
Tapani mukaan en päässyt edes puuhun, saati siitä pitkään. Olen liian monta kertaa turhautunut esimerkiksi tällaisiin luokitus-yrityksiin, https://en.wikipedia.org/wiki/Emotion#Classification, ja välillä kaikki ymmärtämisen elkeet alkavat haiskahtaa hallinan yrityksiltä, joista en pidä. En tiedä, mitä funktio(i)ta kouluissa opetettavat tunnetaidot nykyään palvelevat, https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/tunnetaidot-koulussa, tai kuinka suhtautuisisin esimerkiksi kotisivujeni asiaan?-sivun loppupuolella kontekstuaalisesti purnaamaani ilmastokasvatus ja tunteet -hankkeeseen.
Tavallaan tunteita pitäisi vain saada tuntea, selittämättä tai yrittämättä ymmärtää. Mutta niiden rooli toiminnan dynamiikassa ja ylipäänsä elämässä on motivaation kautta niin eittämätön, että mielellään hiukan tajuaisi. Vaimon kanssa juteltiin illalla hetki "ympäristö-kuvotuksesta" yhden mieliin nousseen esimerkkitapauksen kautta, mutta siinäkin huomattiin sävy- ja aste-eroja. En tiedä, auttoiko sanaistaminen, mutta ehkä se kirvoitti tämän?
@kaarne kiitos aleksitymia-vihjeestä, https://en.wikipedia.org/wiki/Alexithymia
#tunne #tunteet #ymparisto #emotion #feeling #psykologia