Robin von Taeuffenbachin tutkielman keskeinen käsite on puolalais-brittiläisen sosiologin, Zygmunt Baumanin inspiroima "retrodystopia". Baumanin teos Retrotopia (2017) käsittelee lähimenneisyyden ihannointia. Tutkielmassa tarkastellaan, miten menneisyydestä muokataan retroDYStopia, eli siihen liitetään oman aikamme populaarikulttuurista tuttujen dystopioiden piirteitä. (Taeuffenbach 2023, 16)
Nykypäivän keskiaikaelokuvat hyödyntävät usein nykypäivän dystopia- ja postapokalyptisten tieteiselokuvien tyylikeinoja ja aiheita: Hillitty värimaailma, lika ja pimeys, fyysinen väkivalta, fanatismi, sorto ja räikeä epätasa-arvo, vahvimman oikeus...
Antiikkia ja renessanssia kuvataan von Taeuffenbachin mukaan joskus retrotopioina, eli myönteisiä puolia korostetaan, ja niiden kielteisiä ilmiöitä (esim. noitavainoja - kyllä, niitä oli myös antiikin aikaan, ennen kristinuskoa, mutta varsinkin uuden ajan alussa) projisoidaan keskiaikaan.
Väittäisin itse että retrodystopia-trooppi on alkanut "vuotaa" muiden aikakausien populaarikulttuurisiin kuvauksiin. Paitsi ehkä Bridgertonin karkkimaiseen 1800-luvun alkuun. Viimeinen retrotopia kestää?
#retrotopia #retrodystopia #zygmuntBauman