Kirjoitin romaanin kirjoittamisen viime metreistä ja loppusilauksesta, eli siitä loputtomasta viilauksesta.

"Vuosi sitten tein sen ensimmäisen kerran. Sain kauan, vuosia kirjoittamani romaanin valmiiksi. Tai siis niin valmiiksi, että koin aiheelliseksi lähettää sen ensimmäisille kustantamoille näytille. 'Mitäs sanotte, aika hyvä, auttakees viimeistelemään.' Saatekirjeessä toivoin apua kokonaisuuden tiivistämiseen. Jotain kuulemma kannattaa toivoa, että massimiehet ymmärtävät, etten ole niin pöljä, että kuvittelen tarinan olevan valmis.

Sain kutsun vierailla kustantamossa. Pääsin jatkokierrokselle..."

Viimeinen viilaus: https://sampsa.fun/blogi/posts/viimeinen-viilaus.html

#Kirjoittaminen #Kirjailija #Kirjamastodon #blogi #blog

Fantasiakirjoissa pitäisi ehdottomasti aina olla kartta.

#kirjamastodon #fantasia #lukeminen

Humalan soundtrack

Kahdeksasluokkalainen Iiro on ihan tavallinen poika, ainakin kavereille koulussa. Iirolla on kuitenkin iso salaisuus, jota hän joutuu peittelemään kaikilta. Iiron vanhemmat ovat alkoholisteja. Äiti joutui työttömäksi ja isän firma on ollut nurin jo pitkään, ja kumpikin viettää päivänsä pääasiassa juopotellen. Iiro joutuu keräämään pulloja ja etsimään kirpputoreilta siistejä merkkivaatteita kunnostettavaksi ja myytäväksi netissä voitolla saadakseen rahaa elämän […]

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/humalan-soundtrack/

Minusta on jotenkin tosi ihanaa, että Öidenvartijan kirja on samassa postauksessa rakastamani Tällä tavalla hävitään aikasodan kanssa.

"Ihanaa lukea kerrankin fantasiakirja, jonka maailmaan haluaisin mennä käymään. [...] Mun mieli askartelee kirjan tapahtumissa, ajatusten luvussa ja sen estämisessä (rajojen veto!), myrskyn nostattamisessa (tunnetaidot!), tarinan kerronnan ja manipuloinnin häilyvillä rajoilla, muistojen ja historian säilyttämisen tärkeydessä."

https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2025/07/amal-el-mohtar-max-gladstone-talla.html

#KirjaMasto #kirjamastodon

Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota & Maria Carole: Öidenvartijan kirja

 Keväältä kaks kirjaa. Osittain tulee viiveellä nää mun lukemiset nyt. 😂 Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota su...

✨️ Kirja-arvostelu ✨️
*ei spoilereita*

𝗧𝗵𝗲 𝗥𝗼𝗮𝗱: 𝗔 𝗚𝗿𝗮𝗽𝗵𝗶𝗰 𝗡𝗼𝘃𝗲𝗹 𝗔𝗱𝗮𝗽𝘁𝗮𝘁𝗶𝗼𝗻 - 𝗠𝗮𝗻𝘂 𝗟𝗮𝗿𝗰𝗲𝗻𝗲𝘁

🪨 The story of a nameless father and son trying to survive with their humanity intact in a postapocalyptic wasteland where Earth’s natural resources have been diminished, and some survivors are left to raise others for meat. 🪨

Tie on jo tovin kutitellut takaraivossa kirjana, joka etäisesti kiinnostaa, mutta kaikki mitä olen kuullut McCarthyn kirjoitustyylistä, on kuulostanut puuduttavalta. Sain maistiaisen, kun aloitin lukemaan McCarthyn Kaikki kauniit hevoset -teosta ja jätin sen kesken, koska en kestänyt tekstin raskassoutuisuutta ja puuttuvia repliikkimerkkejä 😂

Kirjastossa kuitenkin bongasin sattumalta tämän Tiestä tehdyn enkunkielisen sarjakuvasovituksen ja ajattelin, että tässäpä mahdollisesti hyvä tapa tutustua vähän kevyemmin tähän klassikkoon. Ja se oli!

Voi pojat, tämä oli hieno! Larcenetin kuvitustyyli istuu tarinan tunnelmaan täydellisesti ja vaikka tarinassa tapahtuu hyvin vähän, se kertoo paljon. Varmaan yksi aidoimman ja realistisimman tuntuisista maailmanlopun dystopioista, joita olen lukenut. Huhhuh, ei voi muuta sanoa... Vaikuttava ja koskettava!

Suosittelen, jos tykkäät:
🍄 The last of usista
🪨 karusta ja synkästä kuvituksesta
😭 siitä kun vähemmän on enemmän
🪵 Tie kiinnostelee, mut vähän hirvittää

📓 Cormac McCarthy; kuvitus ja sovitus: Manu Larcenet: The Road: A Graphic Novel Adaptation (Abrams, 2024 | kansi: Manu Larcenet)

#kirjapixelfed #kirjapixel #kirjamastodon #sarjakuvat #cormacmccarthy #manularcenet #theroadagraphicnoveladaptation
Kirjaston kierrätyshyllyllä tartun ahneesti kovakantiseen Martin Cruz Smithin Gorkin puistoon: muisto hyvästä tarinasta, ehkä? Vien kotiin, lukaisen vanhaan malliin eli uppoutuen ja nopeasti. Onpa jänniä juonenkäänteitä, ovelia ilmaisuja, vähän tunkkaista kasaria, haikeutta, lunta, pyssyjä, Neuvostoliittoa. Lasken luetun kirjan kädestäni kun muistin ullakolla liikahtaa. Suuntaan kirjahyllylle ja kas, dekkarien joukossa on 1990 alesta hankittu sama teos. Minä vain olen eri.
#kirjamastodon

Becoming Wild : How Animal Cultures Raise Families, Create Beauty, and Achieve Peace

Ihmislapsi ei ole syntyessään valmis, ja toisin kuin kauan ajateltiin, eivät ole eläimetkään. Monet taidot, tavat ja jopa paikalliset perinteet välittyvät eläimillä nimenomaan oppimalla, ja näin ajatellen kulttuuri ei suinkaan ole mikään ihmisten yksinoikeus. Kirjassaan Becoming Wild ekologi Carl Safina jalkautuu tutkijoiden pariin ja pääsee tarkastelemaan kaskelotteja, arapapukaijoja ja simpansseja lähietäisyydellä luonnollisessa ympäristössään. Näiden kolmen eläimen […]

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/becoming-wild-how-animal-cultures-raise-families-create-beauty-and-achieve-peace/

Varjo lankeaa

Runsaasta ruotsalaisten dekkarien parvesta Cilla ja Rolf Börjlindin sarja Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista on ollut yksi mielenkiintoisemmasta päästä; rikostutkinta on kuljettanut parivaljakkoa sinne sun tänne pitkin maailmaa, mutta nyt uusimmassa kirjassa ollaan Pohjois-Ruotsissa Jämtlandissa, ja lukija johdatetaan keskelle periruotsalaisia juhlia: Purkit sihahtivat auki. Siellä täällä juhlijat painuivat kyyryyn välttyäkseen liemen pärskeiltä. Ei puolimätää […]

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/varjo-lankeaa/

Jyri Paretskoi punoo 14 lyhyestä tarinasta koskettavan kokonaisuuden, joka kertoo, millaista on olla nuori 2020-luvulla. Lukusuositus nuorten lisäksi myös keski-ikäisille - me emme tiedä, miltä muista tuntuu.

https://ammankirjablogi.blogspot.com/2026/04/jyri-paretskoi-sina-et-tieda-minusta.html?m=1 #kirjamastodon

Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään

Jyri Paretskoi kirjoittaa hankalista hankalimmalle kohderyhmälle: nuorille pojille . Kunnioitettava pyrintö, varsinkin kun Paretskoilla äid...

Sisäkölle piiskaa

Olin aivan viattomasti etsimässä Moebius-pienkustantamon sivuilta tietoa muista kirjoista, kun silmiini sattui Moebiuksen vuonna 2023 julkaisema suomennos Robert Cooverin Sisäkölle piiskaa -pienoisromaanista. Alun perin vuonna 1982 ilmestynyt, helposti kertaistumalla luettavan mittainen tarina on parodiaa viktoriaanisesta eroottisesta kirjallisuudesta ja asettuu jonnekin kokeellisen kirjallisuuden spektrille. Kirjan asetelma on yksinkertainen. On isäntä, on sisäkkö, on huone jossa […]

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sisakolle-piiskaa/