Lähdin hakemaan pitsaa ja unohdin ottaa pitsanodottamisenkirjan mukaan. Sitäkin kirjasto taas kaipaili takaisin. Pitsasetäkin on eri, vaikka ainahan tuokin on täällä pyörinyt ja joskus pitsojakin tehnyt. Eihän tästä tule nyt mitään.
Lähdin hakemaan pitsaa ja unohdin ottaa pitsanodottamisenkirjan mukaan. Sitäkin kirjasto taas kaipaili takaisin. Pitsasetäkin on eri, vaikka ainahan tuokin on täällä pyörinyt ja joskus pitsojakin tehnyt. Eihän tästä tule nyt mitään.
Uteliaisuus on tärkeää oppimiselle ja valikoivalle tiedonkäsittelylle, mutta on epäselvää, miten se vaikuttaa silmäliikkeisiin lukemisen aikana. Uudessa tutkimuksessamme rekisteröimme aikuisten lukijoiden (56 osallistujaa) silmänliikkeitä tehtävässä, jossa heidän tuli vastata 18 terveyteen liittyvään kysymykseen.
Jokaisen kysymyksen yhteydessä heille esitettiin enintään 15 väittämää, jotka kuuluivat kolmeen laatukategoriaan sen perusteella, millaista tietoa ne sisälsivät kysymykseen liittyen: tieteellinen ja oleellinen, tieteellinen mutta epäoleellinen sekä epätieteellinen mutta oleellinen. Näytöllä näkyi kolme laatikkoa, joihin väittämät oli piilotettu. Kussakin laatikossa oli vain yhden laatukategorian väittämiä, mutta lukijat eivät etukäteen tienneet mikä laatikko sisälsi mitäkin. Osallistujat saattoivat napsauttaa mitä tahansa laatikkoa paljastaakseen uuden väittämän, kunnes he olivat lukeneet kaikki väittämät tai olivat valmiita vastaamaan kysymykseen.
Luettuaan kunkin väittämän osallistujat arvioivat sen hetkistä uteliaisuutensa tasoa sekä sitä, kuinka hyödyllinen väittämä oli kysymykseen vastaamisen kannalta. Tieteelliset ja oleelliset väittämät arvioitiin muiden laatukategorioiden väittämiä hyödyllisimmiksi ja niitä luettiin useimmin, mikä viittaa siihen, että osallistujat havaitsivat, että näillä väittämillä oli korkein näytön laatu.
Saadaksemme kattavamman kuvan uteliaisuudesta, mittasimme myös kyselylomakkeella osallistujien uteliaisuutta piirteenä. Havaitsimme, että hetkellinen uteliaisuus oli negatiivisessa yhteydessä uteliaisuus-piirteen jännityksenhakuisuuden ulottuvuuden kanssa.
Lukemisen aikaisia silmänliikkeitä analysoitiin sanatasolla kontrolloiden samalla sanan pituuden ja yleisyyden vaikutuksia. Korkeampi hetkellinen uteliaisuus oli yhteydessä siihen, että sanojen yli hypättiin harvemmin, ja niitä katsottiin pidemmän aikaa laatukategoriasta riippumatta. Hetkellisen uteliaisuuden vaikutus sanojen kokonaiskatseluaikaan oli suurempi heikkolaatuisten (tieteellinen mutta epäoleellinen sekä epätieteellinen mutta oleellinen) kuin korkealaatuisten (tieteellinen ja oleellinen) väittämien kohdalla.
Tulokset viittaavat siihen, että uteliaisuus on yhteydessä huolellisempaan lukustrategiaan, erityisesti laadullisesti heikompien väittämien kohdalla.
https://doi.org/10.1016/j.cognition.2026.106598
#uteliaisuus #silmänliikkeet #katseenseuranta #tiedonhaku #lukeminen
Nextory koettaa painostaa lukemaan tällaisilla notifikaatioilla 😅
Olen koittanut penkoa netistä kirjasuosituksia psykologisista jännäreistä, jotka onnistuvat yllättämään lukijansa. Yksi kirja tuli niin usein eri puolilta vastaan, että pakkohan se oli ottaa seuraavaksi lukuun. Parasta oli, että puolisoni oli ostanut kyseisen kirjan vuosia sitten, mutta ei koskaan lukenut sitä, joten se odotti lukijaansa kirjahyllyssä 😊
Kyseessä on Alex Michaedilesin Hiljainen potilas (Silent Patient). Jos olette lukeneet kirjan, älkää spoilatko siitä mitään!
#kirjat #lukeminen #KirjaMastodon #AlexMichaelides #HiljainenPotilas #SilentPatient
Sain kuunneltua loppuun Stephen Fryn äänikirjan Mythos, joka kertoo Kreikan mytologian tarinoita. Kirja oli hämmentävä, viihdyttävä ja opettavainen.
Tiesin monia mytologian hahmoja nimeltä, mutta en tarinoita niiden takana. Olin yllättynyt siitä, kuinka synkkiä iso osa tarinoista on ja millaisia paskapäitä mytologian jumalat ovat.
Täytyy antaa kunniamaininta Hades-peleille, jotka saivat tällaisen paatuneen ateistin innostumaan mytologiasta ja jumalista.
Arvostelu löytyy blogista: https://saaste.net/blogi/2026/mythos/
Torpalla oli iltalukemisena Antti Tuurin Ikitie, hänen kirjoista ihan heittämällä paras kirja mitä niitä olen lukenut.
Elokuvakin löytyisi muistaakseni koneelta, areenasta talteenotettuna mutta jäänyt katsomatta.
Luin pari sivua lisää Emily Teshin The Incandescentia, ja koska kirjassa paperitöiden kuvaus vaan jatkuu ja tajusin juuri, että koko homman lukeminen on ollut enimmäkseen tervanjuontia, niin lopetan tämän kirjan tähän. Pääsin 45 % kohdalle. Juoni on edelleen kysymysmerkki, mutta minua lakkasi kiinnostamasta.
Ei muuta kuin seuraavan Hugo-ehdokkaan pariin.
Luin Tommy Orangen Ei enää mitään (There There) ja oli tosi hyvä. Kirja kertoo Oaklandissa asuvien Amerikan alkuperäisasukkaiden tarinoita, jotka lopussa vedetään yhteen ihan vaikuttavalla tavalla.
Tarinoissa kulkee teemoina oman kulttuuriperinnön merkitys ja sen menettäminen, kaupungistuminen, gentrifikaatio, suru menneestä ja menetetystä sekä toivo tulevasta.
Erityisesti pidin kirjailijan kertojanäänestä.
1/n
Tänään Aamulehdessä! 🔥
Juttu näkyy vain tilaajille, mutta haastattelu oli tosi hyvä ja monipuolinen.
Tällaista lisää! 💗
#KirjaMasto #Kirjat #KirjaMastodon #Pride #Lukeminen #KirjaFedi

Pride-kuukauden kynnyksellä julkaistu Polte-romaani kertoo homouttaan piilottelevasta jalkapallolupauksesta. Joona Hellman ja J.S. Meresmaa haluavat teoksensa herättävän keskustelua ja ajatuksia. Tässä jutussa he puhuvat paitsi tasa-arvosta myös siitä, miten romaani kirjoitetaan yhdessä.