Joku oli tuonut kirjaston vaihtohyllyyn melkoisen rivin minttikuntoista Lee Childiä. En kuitenkaan sortunut ottamaan, vaikka kieltämättä kutitti. Niin paljon muuta kotona kesken.

Näyttäisi olevan ihan tuottelias kirjailija, koossa jo 31 teosta sekä lyhyet. Jack Reacher lie ytimessä. Vänkää, miten kirjojen kertojaan on kiinnitetty wikipediasivulla huomioa. Että onko ensimmäinen vai kolmas persoona. Onko asialla suurempikin painoarvo thrilleri-/dekkarikuvioissa?

Childiä on moniaalla kehuttu. Kirjat ovat kuulemma erityisen sujuvaa ja koukuttavaa viihdettä.

Onko täällä Childiä lukeneita? Mikä on näiden teosten magiikka, vai onko höttöä? Onko itsenäisiä kertomuksia, vai loputon high concept -jatkotarina? Mässäilyä vai huumoria? Toimiiko suomennos? Kysymyksiä kysymyksiä!

En usko palaavani kirjastoon noutamaan opukset kesälukemiseksi, mutta nämä kaikenmoiset ilmiökirjailijat kiinnostavat, ja pitäähän tuntosarvet pitää tanassa myös jännäreitten suuntaan.

Mihin James Dover Grant on onnistunut osumaan? 📚

#Kirja #KirjaMastodon

Hyvät katsojat, on uudelleenluvun aika.

Heikki Hietamiehen kirjaama henkilökuva tuo esiin juuri sen, mitä Lindin kollegat kilvan hehkuttavat. Soljuva, leppoisa, selkeä – ja hemmetin hauska. ”Lindin Arvi” kannattaa lukea vaikka ihan vaan niiden Anssi Kukkosen talkoiden takia. 📚

#Kirja
#KirjaMastodon

Yhdeksän vuotta ja kymmenen kirjaa, melkoinen matka, joka onneksi jatkuu edelleen.

#kirja #uusikirja #lukeminen #spefi #scifi #fantasia #tieteisfantasia #indiekirja #romaani #kırjamastodon #ekirja #kirjailijaelämää #kirjasarja #fantasiamaailma #maailmanrakennus #sateenkaarispefi #ekirja #keskiaikafantasia #kirjasto

Hyvänenaika Ville-Juhani Sutinenhan (s. 1980) on kirjoittanut vaikka mitä! Ihme fakiiri! Ja minä näin jälkijunassa hänen tuotantoonsa tutustuin, morituri te salutant.

”Hajonneen maailman käyttöohje” (Into, 2023) on pirskatin hyvä kirja. Matkakertomuksia, tunnelmakuvia rikotuissa ympäristöissä, tuomitussa maailmassa. Etenkin neliosainen ”Kalifornian elementit” on vavahduttava.

”En väitä, että ihmisen perusluonteeseen kuuluisi typeryys ja itsetuhoisuus. Me olemme kunnon väkeä ja toivomme yleensä hyvää itsellemme ja toisillemme. Mutta ehkä me emme vain kykene tämän parempaan.”

Mutta me sopeudumme. Siinä on Sutisen nostattama toivo, täysin varteenotettava, kenties järjellisempikin kuin se falski, asetelmallinen deusexmachinaa odotteleva toivo, joka meihin on iskostettu.

Sutinen on Leif Salménin manttelinperijä, mutta sata kertaa selkeämpi. Lefan tekstin ääreltä joutuu tämmöinen moukka vähän väliä karkaamaan Wikipedian äärelle, Sutisen säkenöivän taiteliaat vertauskuvat hivelevät etenkin kaltaisiani visuaalisia X-sukupolvelaisia. Joillekin lukijoille ne käynevät raskaiksi maneereiksi, mutta henk koht kyllä kiitos, hyvä mies Te olette pro!

Ihailen Ville-Juhani Sutisen perusuteliaisuutta, joka niveltyy koko lajiimme ja planeettaparkaamme. Mieshän on maailman aficionado! Kadehdin!

📚
#Kirja
#KirjaMastodon

”Minusta koko yhteiskunta perustuu faktan ja fiktion ’mahdottomille’ liittymille. Yhteiskunnat eivät ole pohjimmiltaan rationaalisia.”

Leena Krohnin haastattelu uusimmassa Parnassossa 3/26.

📚
#Kirja
#KirjaMastodon
#LeenaKrohn

Ylioppilasjuhla-aikaan ajatus karkaa helposti tähän Juha Seppälän Super Marketin viipaleeseen. Valitan. Mutta tämä oli parasta 1991. Niihin aikoihin kaikki r a n к к а oli automaattisesti hyvää. Kirjaesittelynkin tästä tein. En muista, minkä tekstinäytteen luokalle luin.

Edelleen voin sanoa fanittavani Seppälän uran alkuaikojen tiiviyttä, mutta Super Market tulee kirjoittajansa tavoin jäämään mysteeriksi. Sen jokainen lukukerta on pahoinpidellyksi joutuminen.

Se on Seppälän kuudes kirja. Hän oli jo ehtinyt hankkia kannuksia. Super Market oli hänen toinen Finlandia-ehdokkaansa.

Minä niin haluaisin kurottaa pornolehtiestetiikan ja sekopäisen seksismin tuolle puolen, mutta onko se sittenkin turhaa, kun pahaa-aavistamaton sielu on tatuoitunut loppuiäksi? 📚

#Kirja
#KirjaMastodon

📚 Ja kun kuitenkin olette deactivoineet byystit, vielä muistutettakoon tässä täten että ne carverit, dazait, kafkat ja strömquistit kannattaa tällä hetkellä tilata Sammakon alesta!:

https://sammakko.com/etusivu/

#Kirja
#KirjaMastodon

Ensikosketukseni flarf-runouteen oli vahvuudessaan peräti ravitseva.

Tytti Heikkisen mukaan ”Flarf on runoutta, joka hyödyntää pääasiassa internetin keskustelupalstoilta, roskapostista ym. poimittua mahdollisimman karkeaa, mautonta ja tolloilevaa ainesta. Se viittaa kintaalla kaikenlaiselle estettisyydelle muodostaen täten paradoksaalisesti oman huonouden estetiikkansa, jossa tragedia ja komiikka usein yhdistyvät."

Sam Pink tuli vastaan blogaajien Daniil Harms -vertauksien kautta, ja minä puhisin että ken julkeaa verrata jotain tavallista kuolevaista absurdin jumalaan, tuokaa kyseinen amerikkalaisrankistelija silmieni eteen!

Ja katso: vertaus osoittautui osuvahkoksi, ja Poesian julkaisu V-S Luoma-ahon suomennoksineen (2013) kulttuuriteoksi.

”Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen” on kokoelma Pinkin (s. 1983) varhaisia tuokiokuvia vuodelta 2009, täydennetty painos on tullut 2012.

Internetin muhinasta onnistuu nousemaan myös kiintoisia alakulttuurisia ilmiöitä. Pinkin täysin genretön angstimättö on paitsi salavihkaisesti hallittua, myös usein luvattoman hauskaa, ja lyhyistä sylkäisyistä koostetut sikermät runoinakin toimivia.

Vavahduin, onnellistuin, suosittelen vahvasti pöljäilyhenkisille vinoutuneille. Sakea absurdi ei ole kadonnut, eikä ilmeisesti katoamassakaan.

Itse Pink jääköön tarkkailuun, toivoisin nimittäin häneltä paria olennaista avautumista. Hän on ollut mm. poliittisissa kysymyksissä hämmentävän vaitonainen. Myös alistuminen suurlähetystökeikkaan Suomessa* aiheuttaa pientä varauksellisuutta.

Mutta maistakaa ihmeessä makeinta mahdollista pahoinvoinnin smørgåsbordia! 📚

#Kirja
#KirjaMastodon

* https://kritiikinuutiset.fi/2013/10/15/runouden-diplomatiaa/

Ehdin aiemmin hiukan tuskailla Laura Lindstedtin rönsyilyä esikoisromaanissaan Sakset (Saks&: Triptyykki, 2007), jossa nainen adoptoi kiinalaistytön, eikä symbioosi oikein ota sujuakseen. Sivupolut ja pullistumat kuitenkin valottavat päähenkilöä hyvin notkeasti, ja ranskalaistyyppinen maalailu, korukuviointi, pysyy kompaktisti näpeissä. Jo. Oneironiin olisi vielä kahdeksan vuotta.

Esikoiset ovat aina kiintoisia voimannäyttöjä, tämäkin. Lukijalla on tavallaan valta asemoitua työhönottohaastattelumaisen paneelin taa ja sanoa: ”No niin: näytäpä, mitä osaat.”

Osaa! Lindstedtin tekstin taitavuus on sallivuudessa. Lauseiden ilmavuutta ei ole pakko alkaa makustella. Loppupuolella tarina tosin vaatii astetta terävämmät silmät, mutta pulaan se ei jätä.

”Sana hallussa” on latteus, mutta se nyt vain pukkasi spontaanisti mieleen. Tiivis, perustellusti vilisevä teos. 💙📚🩵

#Kirja
#KirjaMastodon

Aika nihkeää oli jonniinaikaa apurahojen suhteen, elämäntilanteellisistakin syistä johtuen. Nyt tuli lyhyen ajan sisään neljä myönteistä päätöstä: alkuvuodesta Oulun kaupungilta, sitten työvälineapuraha Kideltä (ostin läppärin), sitten tämä kuvassa näkyvä, tänään juhlittu Suomen kulttuurirahaston, Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston vuoden apuraha (32 000 e) ja viimeisenä vielä 4 kk:n työskentelyapuraha Taide- ja kulttuurivirastolta, millä olen ennen siirtymistä SKR:n rahalle. Nämä hyviä juttuja.

Tämmöinen on vähän ärsyttävä päivitys ja toisaalta vähän turha päivitys (hei katsokaa, saan rahaa työstäni). Työn alla kaiketi kunnianhimoisin teokseni toistaiseksi, toivottavasti lopulta myös paras. Asia työstyy, työstyy. Kiitos tuesta tukijoille.

Runous!

#skr2026 #runous #proosa #kirjallisuus #kirja #kirjamastodon #runomastodon