LukujonossaTänään Kirjaruudussa: Onko Suomessa vain yksi aktiivinen novellisti? 🤔🤔🤔
Katso video: https://youtu.be/uTRVDoLy8Do?si=Yao56-SRoomz6OAT
Hanna MorreJäin tässä pohtimaan klassikoita. Mikä tekee klassikon?
Minusta klassikko on ennen kaikkea teos, joka kestää aikaa. Sillä on sanottavaa ihmisyydestä ja yhteiskunnasta ajattomalla tavalla. Siitä saa joka kerralla jotakin uutta. Se ei päästä lukijaansa aina helpolla. Klassikosta ei tarvitse pitää ymmärtääkseen miksi se on klassikko.
Useimmiten klassikko kypsyy klassikoksi vasta ajan kanssa. Siitä huolimatta nostin tähän yhden uunituoreen teoksen.
Näiden ajatusten siivittämänä lähdin kokoamaan omaa listaani 2000-luvun klassikoista. Halusin tehdä tällaisen tiukemman aikalinjauksen.
Olin heti runsauden pulassa ja siksi vähän huijasin ja tein jaon kotimaisten ja ulkomaisten välillä.
Tässä on siis Morren 10 kotimaista klassikkoa, joiden uskon ja toivon kestävän aikaa, vaikka kaikki eivät olekaan saaneet niin paljon huomiota kuin toivoisin. Listan ulkopuolelle jäi vaikka mitä hienoja teoksia joiden klassikkouteen uskon siitä huolimatta. Halusin vain nostaa esiin muita, ei niin ilmeisiä teoksia (kuten Puhdistus ja Jää).
Haaste! Mitkä 10 kotimaista 2000-luvun klassikkoa sinä nostaisit esiin?
Jatketaan seuraavalla kerralla kymmenellä ulkomaisella klassikolla.
Klassikot:
Tero Niemi ja Anne Salminen: Nimbus ja tähdet (2004)
Ajattelemista vaativaa ja ihmisyyden kyseenalaistavaa scifiä.
Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus (2005)
Lukijansa jatkuvasti yllättävä lamaromaani.
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005)
Korkeatasoinen ja asiantunteva trilleri luonnonvoimista.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (2006)
Reaalifantasiaa toden ja tarun rajamailta, luottamuksen kiikkerältä laudalta.
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012)
Julma ja kylmä romaani nälästä ja yltäkylläisyydestä.
Johanna Sinisalo: Auringon ydin (2013)
Yhteiskuntakriittinen, terveysviranomaisten märkä uni.
Anneli Kanto: Pyöveli (2015)
Ajaton historiallinen romaani tuomitsemisesta.
Marja Kyllönen: Vainajaiset (2022)
Kielellinen taidonnäyte lapsettomuudesta ja vanhemmuudesta.
Maria Turtschaninoff: Suomaa (2022)
Neljä sataa vuotta kattava, luontosuhdettamme armottomasti kuvaava sukupolvitarina Pohjanmaalta.
Anni Kuu Nupponen: Auringonkuori (2025)
Ystävyys, taide, meri ja kuolema. Tarvitseeko ihminen muuta?
Johanna JanhonenNelli Heinimo: Mitä lukea, kun ei jaksa lukea -
Kuinka löysin novellit ja miksi ne peittoavat Substackin
https://nelliheinimo.substack.com/p/mita-lukea-kun-ei-jaksa-lukea
Henna HuovilaLähdin koneen kanssa kaupungin hellettä pakoon. Mieli pyöri koko viime talven maalaismaisemissa Sielulinnun jatkoa kirjoitellessa, ja ajattelin lähteä vähän viilentymään nyt kun viimeiset editoinnit ennen oikolukua ja painoonmenoa lähestyvät.
Samalla on hyvä tsekkailla maaseutua myös työn alla olevan tekstin suhteen, sillä yksityiskohtien saaminen just oikein on yllättävän haastavaa. Jotain kertonee se, että totesin hahmon laskeneen lehmänsä laiturille laitumen sijaan...
Venla LintunenNovellit elävät ja voivat hyvin kotimaisen spekulatiivisen fiktion kentällä
Helmi Kekkonen antoi muilta osin ansiokkaassa esseessään (27.7.2025, HS) ymmärtää, että novelleja kirjoitetaan Suomessa hyvin vähän ja että novellien kirjoittajia on Suomessa vain kourallinen. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan ole tullut törmänneeksi kotimaisen spekulatiivisen fiktion kenttään, jolla novelleja julkaistaan jatkuvalla syötöllä. Viime vuonna julkaistiin noin parisataa spekulatiivisen fiktion eli scifin, fantasian, kauhun ja muun kumman novellia ja mininovellia, mikä on näin pieneen maahan kuin Suomi jo valtava määrä. Julkaisut ovat pääosin novelliantologioissa eli usean kirjoittajan novellikokoelmissa, lehdissä ja toki myös muutamissa yhden kirjailijan kirjoittamissa kokoelmissa.
Useimmat näistä novelleista ovat pienten toimijoiden kuten Osuuskumman, Nysalor-kustannuksen ja Vaskikirjojen tuottamia, ja myös kotimaisia spefikirjoittajia edustava, voittoa tavoittelematon Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry julkaisee säännöllisesti jäsenlehdessään kustannustoimitettuja, tasokkaita novelleja. Olemme viimeisen vuoden aikana julkaisseet myös kaksi novelliantologiaa – humorististen spekulatiivisten novellien antologian Alennusvampyyri ja muita kummallisia kahnauksia lokakuussa 2024 sekä heinäkuussa 2025 tasan sadan sanan tarinoiden antologian Perinteistä se pienikin ponnistaa – 40 spekulatiivista raapaletta. Näissäkin antologioissa on jo yhteensä 13 novellia ja 40 mininovellia, puhumattakaan kaikista muista novelleista, joita spefikenttä vuosittain julkaisee.
Spekulatiivisen fiktion novelleista palkitaan joka vuosi yleisöäänestyksellä paras Atorox-palkinnolla, joka tänä vuonna jaetaan Turussa Joktocon-tapahtumassa 9.8.2025. Atorox-äänestys on avoin ja ilmainen kaikille halukkaille, joten Kekkonen on ensi vuonna varmasti tervetullut äänestäjäksi, kuten kaikki muutkin kiinnostuneet, jotka ovat sitoutuneita lukemaan 20–25 Atoroxin lyhytlistalle päätynyttä spekulatiivista novellia. Novellit jaetaan äänestäjille ilmaiseksi sähköisessä muodossa, joten niitä ei tarvitse hankkia itse käsiinsä. Myös spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailut Nova ja Portti sekä lukuisat avoimet tekstihaut keräävät jopa sata novellikäsikirjoitusta per kilpailu tai tekstihaku. Novellin kirjoittajia siis kyllä riittää, ja kyllä lukijoitakin.
Toki on harmillista, että Kekkoselta on mennyt kokonaan ohi tällainen pala suomalaista kirjallisuutta, mutta oppia ikä kaikki. Ehkä Kekkosen avaus saa nyt omalla tavallaan näkyvyyttä suomalaiselle spekulatiiviselle fiktiolle ja novelleille, jotka ovat kansainväliselläkin mittapuulla tasokkaita.
Venla Lintunen
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien puheenjohtaja
äidinkielen ja viestinnän lehtori
novellisti ja novelliantologioiden toimittaja
P.S. Kuvassa pelkästään ne novelliantologiat, joissa itse olen mukana kirjoittamassa tai toimittamassa. Ja yksi taitaa puuttuakin. #kirjamastodon
Jere VartiainenHerää runoon #2 on täällä!
Herää runoon on aamuvirkun rento vaihtoehto kirjallisuusklubille. Lauantaina 2.8. Oulun kirjallisuuden talolla kello 11–13 kokoontuvat runoudesta kiinnostuneet nauttimaan kahvia, hailuotolaisia leivonnaisia sekä ainutlaatuista sekoitusta lavarunoutta ja kirjallista lyriikkaa. Tämä on tapahtuma heille, jotka ovat vasta ”poetry curious”, sekä tietysti poetryssa jo kokeneille.
Ohjelmassa on kolmen runoilijan (Jenni Miettunen, Okko Kaasinen, Timo Salo) esitykset. Jälkimmäisen tunnin täyttää open mic. Ilmoittautuminen open miciin paikan päällä, esitetään omia runoja tai muita itse kirjoitettuja tekstejä maksimissaan viisi minuuttia, tyyli on vapaa. Tule sellaisena kuin olet ja nauti runoa!
Oulun kirjallisuuden talo löytyy osoitteesta Hallituskatu 9. Paikan päällä myös kirjakauppa.
Esiintyjä #1 Jenni Miettunen
Jenni Miettunen on oululainen runoilija, joka viihtyy meren ja puiden äärellä sekä kitaran varressa. Hän on opiskellut muun muassa biologiaa ja työskentelee luonnontuoteasiantuntijana ja lintuoppaana. Miettusen kolmas runoteos "Meren kronologia" julkaistiin lokakuussa 2024. Musiikkiprojekteja Jenni työstää Plaanaoja -nimikkeellä.
Esiintyjä #2 Okko Kaasinen
Okko Kaasinen on hiljalleen oululaistuva opiskelija, runoilija ja ruuanlaittofanaatikko.
Okko kirjoittelee runoja työpöydän ääressä taikka vesisateessa, syntyvät tekstit ottavat moninaisia muotoja, mutta usein löytävät itsensä ihmisyhteyksien ääreltä, alkusointujen avustamana.
Kuva: Ossi Katainen
Esiintyjä #3 Timo Salo
Timo Salo (s. 1973) on eteläpohjalainen runoilija, aforistikko ja performanssitaiteilija, joka on julkaissut neljä teosta ja valmistelee parhaillaan tähänastista päätyötään. Salo viihtyy myös Pohjois-Pohjanmaalla.
#Oulu #Oulunkirjallisuudentalo #Oulunkirjailijaseura #runous #kirjallisuus #lavarunous #heräärunoon #kirjamastodon #runomastodon
KirjavinkitSöpöliini ja minä
Runoilija Anni Mäentie debytoi vuonna 2019 teoksellaan Aurinkotuoli, jossa oli runoja rannalta, salilta, baarista ja juhlapaikalta. Se palkittiin Nihil Interitin vuoden runoteoksena. Nyt Mäentie on julkaissut toisen kokoelmansa, Söpöliini ja minä, jossa asuntoon saapuu söpöliini. Mutta mikä se on? “Onko se kuten koira joka muuttaa ihmisen luo? / Tai kuten lapsi? Molempia harkitaan usein tarkkaan.”
Mäentien runoissa on kepeyttä ja oivalluksia. “Sade on peitellyt sohvalle […]
Outi 🦊🌱🌍🌈Aloin eilen lukemaan Linnea Kuuluvaisen Metsän peittoa. On kyllä mukaansatempaava tarina, reilu sata sivua meni ihan huomaamatta.
msaariReetta Niemelä ja Linda Bondestam: Jytäjyrsijät : Kuutamokeikka
Lasten keskus, 2014
Minulle vieraaksi jääneen lastenmusiikkiorkesterin oheistuotteeksi tehty kirja kertoo aika tavallisen aloittelevan bändin tarinan treenikämpältä festarilavalle.
Bändissä soittaa kuitenkin jyrsijöitä ja kirja on muutenkin täynnä kaikenlaisia eläimiä ja muita Bondestamin luomia outoja otuksia. Siinä sivussa opetetaan rokkimaailman kuvioita lapsille.
Tekstissä on outo 1970-luvun jytäklangi, joka tuntui minulle kumman vanhanaikaiselta, mutta ehkä se huvittaa lapsia. Ei tämä nyt ihan timanttia ollut, eikä Bondestaminkaan parhaita töitä.
#lastenkirjat #kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kuvakirjat
