Luin Heine Bakkeidin Kuoleman lautturin noin kahdeksassa tunnissa (353 sivua), vaikka ajattelin nautiskella useamman päivän. 😅

Luvut oli lyhyitä, kuten Bakkeidilla aina, ja teksti niin sujuvaa ja juoni hyvin etenevää, että ei tarvinnut muuta kuin siirtyä sanasta toiseen.

Kirja käsittelee rankkaa aihetta eli lapsiin kohdistuvaa seksuaalistakin väkivaltaa, joten kaikille sopiva dekkari-jännäri tämä ei ole.

Bakkeid ei kuitenkaan mässäile aiheella vaan pysyy siedettävyyden rajoissa. Jotkin vastaavan aiheen ympärillä pyörineet kirjat olen joutunut jättämään kesken, koska ne ovat menneet oman sietokyvyn yli.

Olen sarjan ekasta kirjasta asti tykännyt Thorkild Asken hahmosta, vaikka hän onkin jälleen yksi rappioitunut entinen poliisi. Mielestäni kliseisistä piirteistään huolimatta Askessa on sellaista karismaa, joka tekee hänestä persoonana kiinnostavan ja vahvan päähenkilön.

Tämä on ilmeisesti sarjan päätösosa, ja jos näin on, kirjan loppuratkaisu oli erinomaisesti rakennettu. No, on se sitä joka tapauksessa, mutta jos jatkoa ei tule, loppuun tulee omanlaisensa lisäsävy.

En nykyisellään juurikaan kirjoita kirjoista blogiin, koska en osaa olla lyhytsanainen, enkä näin ollen jaksa sitä, miten jään hinkkaamaan kirjafiilistelyitä joskus useammaksi tunniksi. Mutta Bakkeidia oli pakko päästä hehkuttamaan tuoreeltaan. Eli blogista voi lukea pidemmän jaarittelun. 😅

Suomennos: Milka Koiranen
Kansi: Tiia Javanainen

#kirjafedi #heinebakkeid #dekkari

https://kirjoittajajenni.com/heine-bakkeid-kuoleman-lautturi-thorkild-aske-synkka-ihmismieli-ja-tikittava-kello/

Antti Tuomainen on yks mun lempparikirjailijoista. Sain tässä taannoin luettua Pikku Siperian, joka oli taattua laatua.

Päählö ei merkittävästi kehittynyt kirjan aikana (jonkin verran kyllä), mutta se ei haitannut, koska itse tarina oli mukaansatempaava ja sijottui sen verran lyhyelle ajanjaksolle, että eipä siinä ajassa olisi muuta juuri ehtinytkään, kun piti kuitenkin toimia yövahtina museossa ja selvitellä kyläläisten ja oman vaimon salaisuuksia.

Tuomainen onnistui hyvin kuvaamaan pikkukylän suhteita ja sitä, millaista on, kun piiri pieni pyörii. Kyläläisten tarinat vaikuttivat sen verran kiinnostavilta, että olisi niistä pidempäänkin lukenut. Tykkään ehdottomasti kuitenkin siitä, että Tuomainen ei venytä kirjojaan vain sivumäärää lisätäkseen, vaan kun asia on kerrottu, niin homma paketoidaan siististi. Tai no, paketoidessakin voi kyllä sattua pieniä haavereita, jos ei ole varovainen. 😁

Tuomaisen tavaramerkki on se, että ruumiita syntyy vähän vahingossa, ja samaa voi odottaa tältäkin kirjalta. En tiedä, mitä ajattelisin, jos häneltä jonain päivänä tulisi kirja, jossa kaikki tapot olisikin yllättäen suunniteltuja. 😄

Jos pitäisi asettaa Tuomaisen kirjat suosikkijärjestykseen, niin Pikku Siperia olisi keskivaiheilla. Jäniskerroin, Palm Beach Finland ja Mies joka kuoli ovat pitkään kuuluneet suosikkikolmikkooni, vaikka kaikista tähän mennessä lukemistani kirjoista olenkin lähes yhtäläisesti tykännyt. Oikestaan vain Palavat kivet ja Hirvikaava olivat semmoisia, joissa ei omalla kohdallani ollut samaa vetoisuutta kuin muissa.

#anttituomainen #kirjat #kirjamastodon #dekkari

Mainos 📢🏳️‍🌈! #KirjaMastodon

📚 Valo Kurki -dekkarisarjan kolmososassa Timantissa ja ruosteessa matkataan kauas kehä kolmosen taakse idylliseen Silverforsin ruukkikylään. Taiteilijayhteisön rauha järkkyy, kun kesävieras Kurki alkaa sorkkia vanhaa murhaa.

💡Trivia: Silverforsin ruukki on keksitty sekoitus mm. Fiskarsia, Billnäsiä, Mustiota, Teijoa ja Koskensaarta.

⭐Arviopoiminta: ”Nostalginen ja kiireetön #dekkari.” Kodin Kuvalehti 22/2021, Anna Pihlajaniemi

#kirjat #queerlit

Johan Theorinin Yömyrsky kertoo Westinin perheestä, joka muuttaa Tukholmasta vanhalle tilalle Öölantiin. Perhettä valitettavasti kohtaa pian suru, ja saarta piinaavat myös murtovarkaat.
Ihan kelpo tarina, erityisesti tunnelmalliset kuvaukset kylmästä, talvisesta saaresta. Suru on vahvasti läsnä ja mukana myös yliluonnollinen elementti, ne eivät valitettavasti oikein minulle toimineet, siksi 3,25 ⭐ Jollekin muulle lukijalle tämä olisi varmaan sopinut paremmin.

#kirjamastodon #OutiLukee #dekkari

Mankellin Viides nainen on varsin vetävä osa Wallander-sarjaa. Yksinäisen skånelais-talon läheltä löytyy raa'asti murhattu mies, pian katoaa toinen. Tapaukset ovat kovin erilaisia, mutta miesten menneisyydestä löytyy kuitenkin yllättäviä, epämiellyttäviä samankaltaisuuksia, vaikkei mitään mikä suoraan yhdistäisi heidät toisiinsa.
Mukaansatempaava, tykkäsin juonesta ja erityisen hauskaa oli bongailla taas tuttuja paikkoja. 4 ⭐, tämä saa jäädä hyllyyn.

#OutiLukee #kirjamastodon #dekkari