Kuuntelen tätä kirjaa toista kertaa. Kuuntelin tän viime kesänä ihan vaan ku olin seurannut tota Lauraa instagramissa. Ei ollut tullut mieleenkään että mun 20+ vuotta psykiatrista perseilyä ja osastojaksoja ja vääriä diagnooseja ja lisää vääriä diagnooseja ja vääriä lääkkeitä vois olla #AuDHD. Sit kuuntelin tän kirjan ja kaikki vaan loksahti paikoilleen. Kerrankin asiat kävi järkeen. Ymmärsin miksi en osaa sulkea kaappien ovia ja miksi tavarat lopettaa olemasta olemassa heti kun ne on kaapin ovien takana.

Tää kirja muutti mun elämän. Ekaa kertaa elämässä annan itselleni sellaista lempeyttä ja empatiaa, mitä olisin tarvinnut koko elämäni, enkä ajattele, että oon vaan laiska paska koska en pysty samaan kun muut.

Halusin vaan tulla mainostamaan tätä kirjaa. Kuuntelen/luen tätä toista kertaa nyt kun mulla on diagnoosi ja koitan selvittää että miten helevetissä näiden aivojen kanssa nyt eletään, ja oon jo unohtanut mitä vinkkejä siellä oli.

http://laurawathen.fi

#adhd #audhd #aiseolikinadhd #kirja #kirjavinkki #kirjavinkit

Nyt olen subjektiivinen: rakastan Marjo Niemen tapaa kirjoittaa. Se on yhtä aikaa hyvin konkreettista ja maailmoja syleilevää, pelkkää tunnetta ja lapioita, näkkileipää ja kaivamista.

Nimetön minä (tyttö, nainen) palaa kotiin isän kuoleman jälkeen. Veli on kadonnut, äiti kuollut. On asioita selvitettävänä, aarteita kaivettavana.

”Miten me sitten kasvettiin niin erilleen. Ai mitenkä. Siten, että minä lähdin ja muuttuakseni en pitänyt yhteyttä, en tullut käymään, oli pakko riuhtaista irti jokainen hiusjuurikin. En olisi muuten päässyt irti, sulautumaan yliopistoon, olisin valunut tänne takaisin, sillä täällä oli kaikki tuttu, eikä siellä mitään, minkä olisin tiennyt ja osannut itsestään. Kaikki piti opetella, siihen meni kaikki huomio.”

Maailmassa ja maisemassa on jotakin hyvin tuttua. Satakunta. Marjo Niemi on kotoisin 20 kilometrin päästä minun syntymäkunnastani, hän tuntee tasaisen maiseman ja pikkupaikkojen toisiaan tarkkailevat ihmiset, ”ei tartte auttaa” -meiningin, jossa takerrutaan omiin voimiin ja sukulaisiin.

Nykyhetkessä jokaisella pienellä teollisuuspaikkakunnalla on 1970-luvun ostari, rakennukset autioita. Kirjan ostoskeskus on palanut ja tehdas hylätty. Tehdasta käyttää nyt armeija harjoittelutukikohtana ja sotaa on myös ihmisen suhde ympäristöön. Isä on rakentanut talosta linnoituksen ja viime tekoinaan ampunut kaikkia lähestyviä. Aseita on jälkikäteen löytynyt läjäpäin, mutta vielä niitä riittää minäkertojalle ja veljelle.

Kuulostaa synkältä. Sitä se on, yhdistettynä mustaan huumoriin. Kylällä on jopa uusi rakennus, jonka ikkuna on täplitetty vanhusten naamoin. Vaan eihän heitä saa lähestyä, jo ovelta päälle alkaa sataa ruukkusorapapanoita ja bingopalloja. Kiusaamisesta tulee vanhuksille parempi mieli. Suvun ukkelit tunkevat myös minän mielikuviin, ne istuvat juomassa ja kiusaavat itkuun asti minän isää, nyt pikkupojaksi nuortunutta.

Voisin jatkaa vielä seuraavat 2000 merkkiä, mutta ehkä olennainen välittyy jo.

Taidan ostaa kirjan omaksi.
#Kirjavinkki #kirjat #marjoniemi #lukeminen #kirjafedi

📚 Niko Hallikainen: Prima materia

#KirjaMastodon
#Kirjavinkki

https://nikohallikainen.com/

Kiitos lukemisesta! Fingalin salailullehan oli syynsä, vallankumoussuunnitelmia ei mielellään kovin laajasti paljasteta. ❤️
@karistonkirjat #kirjamastodon

#Repost - @jennankirjat by @get_regrammer
Klaanin suojeluksessa - Kaisa Viitala

Klaanin suojeluksessa on Nummien kutsu-sarjan toinen osa. Pääsemme takaisin Agnesin luo Skotlannin ylämaille, jossa tuore rouva paistattelee uuden avioliiton autuudessa. Gaelin kieli on jo alkanut taittua ja linnan tavat tulla tutuiksi. Kaikki menee hyvin, jos ei ota huomioon, että Agnesin vanhemmat eivät ole liitosta kovin innoissaan. Mukavat olot haihtuvat, kun joudumme lähtemään takaisin Edinburghiin hoitamaan MacTorrianin klaanin bisneksiä.

Kirja on perinteinen toinen osa. Kaikki menee rasittavalla tavalla pieleen eikä mitään oikein tule ratkaistua. Päinvastoin ongelmia ja salaisuuksia tulee lisää. Noh, tämä on tyypillistä kirjasarjoille. Pidin silti tästä todella paljon. Skotlanti on mahtava tapahtumapaikka ja klaanien kiemurat mielenkiintoisia. Hahmot ovat myös todella pidettäviä.

Innolla odotan seuraavaa osaa ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin. Toivottavasti Agnesin tunteet otetaan siinä paremmin huomioon ja häneltä ei pidetä asioita salassa. Jos et ole vielä lukenut Nummien kutsu sarjaa, tartu näihin kirjoihin ihmeessä! Toimivat yhtä hyvin fyysisinä kirjoina kuin ääni- ja E-kirjoinakin.

#klaaninsuojeluksessa #nummienkutsu #kirjallisuus #kirjat #lukeminen #lukemista #bookstagramsuomi #bookstagram #kirjagram #kirjagramsuomi #kirjavinkki #lukusuositus

📚Neljä kirjavinkkiä📚

✨Katariina Kotila: Ohjat solmussa, Lunta kavioissa & Esteiden edessä
(Myllylahti, 2023/2023/2024)

Ohjat solmussa -kirjassa on ihanaa arkista tallielämän kuvausta, mutta lopussa juoni alkaa mennä sekoilevampaan suuntaan. Vertailtiin tätä sarjaa Satupuun alla -lukupiirissä Nummelan ponitalliin ja kiiteltiin sitä, ettei ne pojat ja ihastukset oo tän sarjan pääasia. Tässä ehkä ollaan menossa jo suhdesekoilun suuntaan. Katotaan mitä jatko-osat tuo tullessaan...

Lunta kavioissa -kirjassa suhdesopat syvenevät. Samalla saadaan aikaiseksi draamaa tuttujen hevosten suhteen, mikä kirjan lopussa jopa huvitti. Ei tää sarja onneksi vieläkään saavuta Nummelan ponitallin suhdesoppien tasoa. Tässä ystävyys on erittäin tärkeässä roolissa. Nuoren työntekoa ja rahan keräämistä käsitellään kirjassa aika paljon. Ehkä jossain vaiheessa tuli olo, että olisin kaivannut Vilmaan vähän enemmän nuoruuden särmää. Hän tuntuu ottavan asiat turhan aikuismaisesti välillä. Missä on teiniangsti?😂

Esteiden edessä -kirja syventää ihmissuhdesotkuja entisestään. Tässä on silti tavoitettu semmoista teini-iän suhdekokeilua hyvin. Mietin jossain vaiheessa, houkuttelevatko nämä kannet oikean ikäisiä lukijoita. Toisaalta nämä ovat aika viattomia, joten menevät varmasti varhaisnuorillekin. Ja näissä käsitellään tunneasioita huomattavasti rakentavammin kuin vanhoissa heppakirjoissa. Pidän siitä, miten syvää Ennin ja Vilman ystävyys on ja se kestää kaiken.

✨ Minna Viitalähde: Me harvinaiset
(Atena, 2021)

Täsmäluku viimeiseen Paha mieli, paras mieli 2 -lukuhaasteen kohtaan. Tämä on informatiivinen ja kivasti värikuvitettu teos. Pidän eläinhahmojen ulkonäöstä ja siitä, miten erilaisia paino- ja pituusfaktoja on havainnollistettu kirjassa. Välillä tuli olo, että tekstit olisivat voineet olla vähän selkeämmin kuvissa. Nyt ne menivät suuntaan jos toiseenkin ja piti miettiä, mitä haluaa lukea ensin. Tämä on varmasti kohderyhmälleen oikein oiva teos uhanalaisista eläimistä.

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#helmetlukuhaaste25
(Ohjat) 10. Kirjassa käydään elokuvissa

#katsekansiin25
(Lunta) Maisema - Kannen suunnittelijaa en löytänyt... Mahtaakohan Myllylahden kirjoissa missään niitä lukea?😅

#pohjoinenlukuhaaste25
(Esteet) 18. Kirja jota lukiessa tulee nälkä (Vilman äidit huolehtivat Vilman eväistä sarjan aikana mainiosti! Löytyy sämpylää, tiikerikakkua ja kääretorttua. Ja kotona on myös aina sapuskat kunnossa.)

#pahamieliparasmieli2
(Harvinaiset) Uhanalainen eläinlaji

#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Harvinaiset) 9. Kirjassa on joku fysiikan suure

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #lukeminen #kirjat #lukuhaasteet #kirjavinkki #lastenkirjavinkki #nuortenkirjavinkki #heppakirjat #hevoskirjat #eläinkirjat #hevoset #uhanalaiseteläimet #myllylahti #KatariinaKotila #Ohjatsolmussa #Luntakavioissa #Esteidenedessä #atenakustannus #MinnaViitalähde #Meharvinaiset