Outlanderin 8. kausi alkoi just Yle Areenalla.
Kuka muu on odottanut tätä kuin kuuta nousevaa?
Outlanderin 8. kausi alkoi just Yle Areenalla.
Kuka muu on odottanut tätä kuin kuuta nousevaa?
Oon katsellut nyt hieman neljättä kautta West Wingiä ja mielessä pyörii kaksi asiaa.
- 2000-luvun alussa tehtiin ja käsikirjoitettiin helvetin hyvää viihdettä ja televisiota.
- Olispa jenkeillä yhtä vahva ja oikeudenmukainen johtaja kuin Josiah Bartlet on tässä sarjassa.
Pluribus
Harvoin tulee vastaan sarja, jota haluan samaan aikaan hypettää jokaiselle vastaantulijalle, mutta myös pitää toisaalta suuni visusti kiinni, etten spoilaa mitään, siis yhtään mitään juonesta. Jopa tarinan premissi on mielestäni liikaa tietoa. Pääsin sukeltamaan sarjan pariin käytännössä täysin sokkona, ja toivon että myös sinä, joka tätä luet pääset sen kokemaan samasta lähtötilanteesta. Tästä johtuen en aio tässä arvion tapaisessa mainita juuri mitään juonesta.
Mutta pohjustetaan ensin se, miksi ylipäätään kiinnostuin sarjasta niin paljon, että syöksyin sen pariin sokkona. Sarjan luojana toimii Vince Gilligan, eli kaverin CV:stä löytyy sellaiset sarjat kuin Breaking Bad ja Better Call Saul. Itse en todellakaan ole Breaking Badin suurin ystävä (ehkä pitäisi katsoa sarja uudestaan niin voisin muodostaa lopullisen mielipiteen), mutta Better Call Saul on ehdottomasti yksi suosikki sarjoistani. Tuntuu että BCS oli hiotumpi kokonaisuus kuin BB, ja ylipäätään oikeussalidraama on teemaltaankin itselleni mielekkäämpi kuin tuon aiemman sarjan ”koti-iskästä tulee huumeparoni” -teema. Eli yksi syy miksi päädyin sarjan pariin oli sen päätekijän nimiarvo, minkä lisäksi loistavan roolin Better Call Saulissa tehnyt Rhea Seehorn on Pluribuksen pääosassa, mikä sinetöi päätökseni katsoa sarjaa.
Tästä pääsenkin pieneen pulmaan; miten käsittelen sarjaa josta en halua juonen puolesta sanoa juuri mitään? Ehkä voisin mainita että edellä mainittu Rhea Seehorn on huippulahjakas ja karismaattinen näyttelijä, joka kantaa sarjaa mainiosti harteillaan. Hänen suoritustaan on ilo katsoa, ja on vaikea kuvitella sarjaa ilman häntä. Toisekseen tämä yksittäinen kausi on mielestäni hiotumpi kokonaisuus kuin yksikään aiemmista Gilliganin sarjoista, joita olen katsonut. Luulen, että hänelle on aikalailla annettu vapaat kädet ja melko rajoittamattoman oloinen budjetti, joten hän on ottanut siitä ilon irti ja työstänyt kokonaisuuden kuntoon viimeisiä yksityiskohtia myöten ilman suurempaa kiirettä. En siis tiedä onko todella näin, mutta sellainen vaikutelma tästä minulle jäi.
Genren puolesta sarja taipuu maanläheiseen scifiin, mutta muuten sarjan tarinan kerronta on tuttua Gilligania. Juoni etenee rauhalliseen (mutta ei tylsään) tahtiin, ja jokainen taatusti tunnistaa tutun kuvauksellisen tavan jota Gilligan sarjoissaan käyttää. Periaate on edelleen se, että ennemmin näytetään asiat kuin selitetään auki. Sen takia onkin vain hyvä, että sarjan tahti on rauhallinen, koska muuten menisi varmasti ohi monet asiat joita viitataan, mutta ei suoraan kerrota. Ja kuten jo mainitsin, budjettia on riittänyt, sillä sarjassa on niin paljon todella kalliita, käytännöllisesti toteutettuja kohtauksia, että en voi edes arvata miten paljon rahaa siihen on palanut.
Sarja nappaa katsojan mukaansa mielenkiintoisella premisillään, pitää mielenkiintoa yllä kutkuttavalla tavalla tuoda esiin yllättävän filosofisiakin pohdintoja, ja koukuttaa lopulta sitten juonenkäänteidensä avulla katsomaan kauden loppuun asti sujuvasti. Vaikka Pluribus on mielestäni astetta älykkäämpää scifiä, niin se onnistuu silti olemaan viihdyttävä. Halu nähdä mitä seuraava jakso tuo tullessaan piti ainakin minut otteessaan, mutta olen myös tyytyväinen että en ahminut sarjaa liian tiiviiseen tahti. Tämä on ehdottomasti sellainen sarja jota kannattaa katsoa rauhalliseen tahtiin ja makustella jaksojen herättämiä ajatuksia. Netistä jotkut ovat taas kritisoineet sarjaa rauhallisesta tahdista, mutta mielestäni se kertoo vain siitä, että tekijän tyyli ei ole katsojalle tuttu entuudestaan.
Mutta siinäpä oikeastaan se mitä halusin tästä sarjasta kirjoitella. Vahva suositus vaikka ei niin scifistä välittäisikään, sillä sarja on kuitenkin hyvin maanläheinen ja pitää sisällään hyviä hahmoja, ja mielenkiintoisia ajatuksia.
Genrehybridit. = Kiinnostaa.
Erityisesti sellaiset, jotka pelaa hävyttömästi (mutta tyylikkäästi) eri genrejen tunnistettavilla kliseillä.
Voitko suositella? Ei formaatilla silleen väliä. #sarjakuvat, #kirjat ja #elokuvat, ehkä #sarjat. #pelit otan mielelläni talteen, mutta tuskin pelaan.
Esim. Helena Wariksen ja Janne Nykäsen Entropia oli minusta tosi hauska scifi-dystopia/romantiikka. Justina Robsonin Aitoa peliä takakansi lupasi vähän liikoja yhdistellessään scifiä ja fantasiaa.
Sain katsottua One Piecen Netflix sovituksen toisen tuotantokauden, ja siitä heräsi aika paljonkin erilaisia ajatuksia. Ensimmäinen kausi on mielestäni todella hyvä tulkinta alkuperäisen One Piece mangan ehkä tylsimmästä osuudesta, eli East Bluen osuus joka käynnistää tarinan. Eka kausi on tullut katsottua kaksi kertaa ja se toimii mielestäni todella hyvin, tuoden hahmoihin syvyyttä ja inhimillisyyttä, samalla seuraten juonta uskollisesti, mutta myös sopivia vapauksia ottaen. Se tekee tuosta alusta myös ehkä mielenkiintoisemman kuin alkuteoksen alun.
Toisella tuotantokaudella oli siis melkoiset paineet mielessäni, mutta toivoin ja toisaalta myös luotin siihen että tekijä tiimi on saanut kiinni One Piecen tunnelmasta, ja että tarina kantaa. Ehkä suurin huolenaihe ennakkoon itselleni oli se, että ensimmäisen kauden budjetti oli aika maltillinen, mikä näkyi siinä, että vaikka lavasteet oli upealla pieteetillä tehdyt, niin useat kohtaukset sijouttuivat pieniin sisätiloihin, erityisesti kauden puolessa välissä. Lisäksi erikoistehosteet oli lähinnä mukiin menevää tasoa. Onneksi suurin osa lavasteista, asuista ja taistelukohtauksista tehtiin kuitenkin vanhaan tapaan käytännöllisesti, ja timanttisen kova näyttelijäkaarti sai katsojan uskomaan siihen maailmaan missä hahmot elävät.
Toisesta tuotantokaudesta näkee, että budjettia on nostettu roimasti, mikä on mahdollistanut fantastisten elementtien toteuttamisen todella upeasti, oli kyseessä CGI hahmot, jättiläiset, tai fyysiset lavasteet. Kompromissejakin on jouduttu tekemään, mutta yllättävän vähän. Ainoa muutos joka itseäni häiritsi, oli hieman antiklimaattinen kauden päättävä taistelu, joka alkuteoksessa toteutettiin suuren linnan pihalla ja katolla tuoden siihen sangen eeppisen näyttämön, mutta ymmärrettävästi tämä jouduttiin soveltamaan käytännössä yhteen saliin linnan sisällä, mikä vei aika paljon kohtauksen fiilistä pois. Toisaalta ymmärrän että jostain piti karsia, varsinkin kun monet muut kohdat tehtiin hyvin mangalle uskollisesti.
Myös sovituksessa on tapahtunut pieniä muutoksia siinä, miten hahmojen tapoja tuodaan esiin. Ensimmäisellä kaudella minua häiritsi todella paljon kun Luffy halusi juoda kapakassa tunnollisesti maitoa kuin partio poika. Pieni asia, mutta tuntui hassulta että piraattikapteenimme lipittäisi maitoa tuossa kontekstissa, vaikka ei Zoron lailla korostetusti aina olekaan kaljaa kittaamassa. Toisella kaudella Luffylla näkyy jo rehellinen lasinen olut kolpakko kädessään, kuten kuuluukin. Toiseen suuntaan taas mentiin sitten Sanjin kohdalla, joka ketjupoltti kaikissa ensimmäisen kauden jaksoissa, kun taas sitten tällä kaudella rööki nähtiin laskujeni mukaan yhden kerran kokkipojan suussa. Ei nyt sinänsä isoja asioita, mutta väistämättä tuli kiinnitettyä huomiota. Ei minua nyt sinänsä haittaa että Sanji ei niin paljon vietä aikaa tupakka suussa, mutta tuo maito asia häiritsi yllättävän paljon.
Monet mangasta tutut hahmot tulevat myös nyt ensi kertaa näytille näyteltyyn sovitukseen, ja mielestäni kaikki hahmot on toteutettu todella hyvin. Erityisesti Chopper tahtoo varastaa shown, ja hänen taustatarinansa iski tunteisiin kovempaa kuin alkuteoksen sivuilla. Tässä tulkinnassa on ehkä hahmoon laitettu pikkaisen enemmän särmää, kun Chopper päätyy säännöllisesti kiroilemaan, mikä tuntui ensialkuun hassulta, mutta sopi kyllä lopulta tähän versioon hahmosta. Myös Miss All Sunday teki vaikuttavan ensiesiintymisensä ja se miten hahmo on saatu sovitettua nostaa odotuksia itselläni todella paljon.
Lisäksi pakko mainita miten upea Olkihattujen näyttelijäkaarti on. Siellä on löydetty todella lahjakkaita näyttelijöitä tuomaan hahmot eloon. Tässä auttanee porukan lahjakkuuden lisäksi se, miten kova työmoraali näyttelijöillä on. Useat heistä ovat tutustuneet huolellisesti lähdemateriaaliin tai ovat seuranneet sitä jo ennen sarjan alkua. Esimerkiksi Namin näyttelijä Emily Rudd tietää japanilaisista sarjoista hyvin paljon ja kuullessaan että sarja tulee tuotantoon, hän teki aktiivisesti työtä sen eteen, että saisi ttulla valituksi Namin näyttelijäksi. Sanjin näyttelijä Taz Skylar teki todella intensiivisen treenin sarjaa varten jotta oppisi sekä potkimaan taitavasti, että tekemään ruokaa. Hän kertoi eräässä haastattelussa, että teki jopa säännöllisesti ruokaa muille tuotannon työntekijöille kuvausten aikana.
Juonellisesti tämä kausi kattaa käytännössä Olkihattujen ihan ensimmäisen osuuden Grand Linen matkastaan, alkaen päinvastoin vuoren ylityksestä ja päättyen Drumiin. Tällä kaudella välittyy jotenkin vielä paremmin koko tuotantotiimin tarkkuus erilaisten hahmojen puvustuksen toteutuksessa, mikä on todella upeaa. Katsoin tekijätiimin haastatteluvideon jossa puvustamon vastaava esitti aikalailla kaikkien päähahmojen asut ja kertoi niistä mistä ne saivat innoituksensa ja millaisia yksityiskohtia he lisäsivät niihin. Minuun teki vaikutuksen miten syvällisesti he olivat alkuperäistä mangaa tutkineet sekä myös Color Walk albumeita.
Kaiken kaikkiaan Netflix sovitus jatkaa hienosti eteenpäin. Tämä on jopa niin laadukas sovitus, että pikkaisen huolestuttaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nettikommentien perusteella sarjan toisella showrunnerilla on ollut jotain haasteita henkilökohtaisessa elämässään ja joutui ottamaan etäisyyttä tuotantoon. Tämä itsessään on riski, mutta mielessä pyörii myös ylipäätään sarjan tulevaisuus ihan sen takia, että sovitettavaa lähdemateriaalia on niin valtavan paljon, ja lisää tulee joka viikko. Ensimmäisen ja toisen kauden välisessä tuotannossa kesti noin 2,5 vuotta. Mutulla arvioiden toinen kausi kattoi noin kuuden tai seitsemän pokkarin edestä sisältöä ja lähdemateriaalia olisi sitten tullut tähän mennessä se 114 kappaletta. Tämän perusteella jopa lyhyellä matikalla laskien materiaalia on vaan niin paljon, että tahdilla näyttelijät ovat aika vanhoja kun sarja saataisiin valmiiksi. Vaikka sieltä leikattaisiin vähemmän tärkeitä osuuksia pois, materiaalia on silti niin paljon, että jonkinlainen kompromissi tulee toteutumaan, ihan vaan koska on vaikea kuvitella että sarjaa tehtäisiin vielä 20 kautta ja kymmeniä vuosia. Joten mihin ratkaisuun sitten tullaan? Pelkään ehkä eniten että sarja loppuu lopulta kuin seinään jos rahoitus päätetään lopettaa, eikä hirveästi lämmitä ajatus siitäkään että tarinaa suoraviivaistetaan todella paljon. Tätähän ei vielä olla juuri tehty, mutta jos tarina meinataan kertoa kokonaisuudessaan, niin tätä on pakko tehdä todella paljon.
Noh onneksi minun ei tarvitse olla missään roolissa päättämässä näistä asioista, mutta fanina toki huolettaa. Nyt onneksi voin kuitenkin nauttia siitä, että jatkoa on tulossa, ja että kaiken näkemäni perusteella se tulee todennäiksesti edelleen jatkamaan laadukkalla otannallaan alkuperäisestä mangasta.
Näyttää siltä, että oli hyvä veto ostaa fyysiset levyt Babylon 5:sta. Midnight in the Firing Linen puuttuminen ja se, ettei Youtubessa ollut erillistä virallista playlistia hieman kuumottivat. Nyt kolmea julkaistua episodia ei enää ole näkyvissä ja kommenttikentät on suljettu muutamissa jäljellä olevissa trailereissa.
Minusta tuntuu, että tuolla ”julkaistaan vanhat sarjat Youtubessa” -menolla ei taida olla kovin pitkä käyttöikä.
Tuli aloitettua uudestaan Babylon 5, kun sitä alkoi ilmestyä Youtubeen. Olin unohtanut että miten vauhdilla sarja lähtee liikenteeseen teemojensa osalta.
Jäi kuitenkin harmittamaan, että ensimmäistä jaksoa (Midnight on the Firing Line) ei oikein löytynyt. Totesin, että parempi ostaa koko sarja blurayna kotiin kun eivät ne välttämättä edes laita koko sarjaa Youtubeen.
Katsoin Paradise-sarjan ensimmäisen kauden äsken loppuun. Voin suositella, vaikka välillä meinasin lopettaa (2. jakson jälkeen). Se oli kuitenkin ovelampi kuin välillä luulin.
En normaalisti jaksaisi näin amerikkalaista sarjaa, mutta kuten sanoin, tämä oli ovela. Ja kriittinen, varsinkin loppua kohti. Toki matkan varrellakin jo tarpeeksi "woke", mikä on luonnollisesti kehu.
Eipä tässä sen enempää, etten tule spoilanneeksi. Jos ensimmäinen jakso puuduttaa, kannattaa jaksaa edes se loppuun saakka.
No sen vielä sanon, että välillä sarja oli parasta TV-jännäriä ikinä, mutta välillä vähän blaa. Kokonaisuutena silti selvä peukku ylös.
Babylon 5 on nykyään ilmaiseksi youtubessa. Siitä katsomaan jos joltain vielä puuttuu yleissivistyksestä.
https://cordcuttersnews.com/babylon-5-is-now-free-to-watch-on-youtube/

In a move that has delighted fans of classic science fiction, Warner Bros. Discovery has begun uploading full episodes of the iconic series Babylon 5 to YouTube, providing free access to the show just as it departs from the ad-supported streaming platform Tubi. The transition comes at a pivotal time for the series, which has […]
Jos et ole nähnyt M/S Romanticia, niin nyt olisi korkein aika; #sarja poistuu parin viikon päästä Areenasta.
Herätti viisi vuotta sitten runsaasti huomiota ja kiitosta, kun taustalla samaa porukkaa kuin Studio Julmahuvissa ja Ihmebantussa - #JaniVolanen ja #TommiKorpela.
https://arenan.yle.fi/1-4537998
#MSromantic #sarjat #Areena #Yle #StudioJulmahuvi #Ihmebantu #Korpela #Volanen #katselusuositus #HannaViinkkaa

Vad allt kan hända under en kväll, natt och morgon på en kryssningsfärja mellan Helsingfors och Stockholm? Framstående skådespelare axlar rollerna i den fyrdelade serien M/S Romantic som är en blandning komiskt drama och komedi som gömmer tragedi. I det begränsade utrymmet på färjan, stor som ett litet hus, korsar olika historier varandra om och om igen när resenärerna vandrar från våning till våning i jakten på än det ena, än det andra: ny kärlek, en natts kärlek, bröllopslycka, uppmärksamhet - vilken kontakt som helst. Något. Manus Jani Volanen och Tommi Korpela, regi Jani Volanen. Produktion Yellow films/Marko Talli (2019).