Pluribus
Harvoin tulee vastaan sarja, jota haluan samaan aikaan hypettää jokaiselle vastaantulijalle, mutta myös pitää toisaalta suuni visusti kiinni, etten spoilaa mitään, siis yhtään mitään juonesta. Jopa tarinan premissi on mielestäni liikaa tietoa. Pääsin sukeltamaan sarjan pariin käytännössä täysin sokkona, ja toivon että myös sinä, joka tätä luet pääset sen kokemaan samasta lähtötilanteesta. Tästä johtuen en aio tässä arvion tapaisessa mainita juuri mitään juonesta.
Mutta pohjustetaan ensin se, miksi ylipäätään kiinnostuin sarjasta niin paljon, että syöksyin sen pariin sokkona. Sarjan luojana toimii Vince Gilligan, eli kaverin CV:stä löytyy sellaiset sarjat kuin Breaking Bad ja Better Call Saul. Itse en todellakaan ole Breaking Badin suurin ystävä (ehkä pitäisi katsoa sarja uudestaan niin voisin muodostaa lopullisen mielipiteen), mutta Better Call Saul on ehdottomasti yksi suosikki sarjoistani. Tuntuu että BCS oli hiotumpi kokonaisuus kuin BB, ja ylipäätään oikeussalidraama on teemaltaankin itselleni mielekkäämpi kuin tuon aiemman sarjan ”koti-iskästä tulee huumeparoni” -teema. Eli yksi syy miksi päädyin sarjan pariin oli sen päätekijän nimiarvo, minkä lisäksi loistavan roolin Better Call Saulissa tehnyt Rhea Seehorn on Pluribuksen pääosassa, mikä sinetöi päätökseni katsoa sarjaa.
Tästä pääsenkin pieneen pulmaan; miten käsittelen sarjaa josta en halua juonen puolesta sanoa juuri mitään? Ehkä voisin mainita että edellä mainittu Rhea Seehorn on huippulahjakas ja karismaattinen näyttelijä, joka kantaa sarjaa mainiosti harteillaan. Hänen suoritustaan on ilo katsoa, ja on vaikea kuvitella sarjaa ilman häntä. Toisekseen tämä yksittäinen kausi on mielestäni hiotumpi kokonaisuus kuin yksikään aiemmista Gilliganin sarjoista, joita olen katsonut. Luulen, että hänelle on aikalailla annettu vapaat kädet ja melko rajoittamattoman oloinen budjetti, joten hän on ottanut siitä ilon irti ja työstänyt kokonaisuuden kuntoon viimeisiä yksityiskohtia myöten ilman suurempaa kiirettä. En siis tiedä onko todella näin, mutta sellainen vaikutelma tästä minulle jäi.
Genren puolesta sarja taipuu maanläheiseen scifiin, mutta muuten sarjan tarinan kerronta on tuttua Gilligania. Juoni etenee rauhalliseen (mutta ei tylsään) tahtiin, ja jokainen taatusti tunnistaa tutun kuvauksellisen tavan jota Gilligan sarjoissaan käyttää. Periaate on edelleen se, että ennemmin näytetään asiat kuin selitetään auki. Sen takia onkin vain hyvä, että sarjan tahti on rauhallinen, koska muuten menisi varmasti ohi monet asiat joita viitataan, mutta ei suoraan kerrota. Ja kuten jo mainitsin, budjettia on riittänyt, sillä sarjassa on niin paljon todella kalliita, käytännöllisesti toteutettuja kohtauksia, että en voi edes arvata miten paljon rahaa siihen on palanut.
Sarja nappaa katsojan mukaansa mielenkiintoisella premisillään, pitää mielenkiintoa yllä kutkuttavalla tavalla tuoda esiin yllättävän filosofisiakin pohdintoja, ja koukuttaa lopulta sitten juonenkäänteidensä avulla katsomaan kauden loppuun asti sujuvasti. Vaikka Pluribus on mielestäni astetta älykkäämpää scifiä, niin se onnistuu silti olemaan viihdyttävä. Halu nähdä mitä seuraava jakso tuo tullessaan piti ainakin minut otteessaan, mutta olen myös tyytyväinen että en ahminut sarjaa liian tiiviiseen tahti. Tämä on ehdottomasti sellainen sarja jota kannattaa katsoa rauhalliseen tahtiin ja makustella jaksojen herättämiä ajatuksia. Netistä jotkut ovat taas kritisoineet sarjaa rauhallisesta tahdista, mutta mielestäni se kertoo vain siitä, että tekijän tyyli ei ole katsojalle tuttu entuudestaan.
Mutta siinäpä oikeastaan se mitä halusin tästä sarjasta kirjoitella. Vahva suositus vaikka ei niin scifistä välittäisikään, sillä sarja on kuitenkin hyvin maanläheinen ja pitää sisällään hyviä hahmoja, ja mielenkiintoisia ajatuksia.
#tvsarjat #sarjat #pluribus
Hanna
marumuju
Ville 'cos' R
Juha, olen-to
Norppu
Jari Jyrkänkoski
Manna N
Henkka Laukka
LaraMint
Hanna