@HannaEsmeralda_ Pahoittelut että huudatukset kyllästyttää. Pahoittelen myös seuraavaa eeposta, mutta teki mieli kirjoittaa:
Maapallo on nähnyt jo viisi suurta joukkosukupuuttoa, mutta elämä jatkuu silti. En pidä mielekkäänä noiden huudatusten tulkitsemista kirjaimellisesti. Niissä esitetään ytimekkäästi se tosiasia, että talouskasvu, lomalennot ja demokratia yms. ihmisten arvostamat asiat on kaikki vaakalaudalla.
Nykyisen kuudennen suuren joukkosukupuuton lopullista laajuutta on mahdotonta tietää etukäteen, mutta ei se ollenkaan hyvältä näytä. Persut vääntää jo nyt tämmöistä settiä, niin mitäköhän tapahtuu, kun kymmenen miljoonaa saapuu Intiasta itärajalle etsimään pakopaikkaa helleaalloilta ja kuivuudelta? Himalajan vuoristojäätiköt tasoittavat veden saatavuutta Etelä-Aasian (voimistuvien) monsuunien ja kuivien kausien välillä. Näistä jäätikkövesistä hyötyy/kilpailee lähes 2 miljardia ihmistä kahdeksassa valtiossa. Näistä valtioista kolmella on ydinaseita...
Ilmastokriisi on vain osa kokonaisuutta, jonka osa-alueet heijastavat vaikutuksiaan toisiinsa. Potsdam-instituutti jaottelee tämän kokonaisuuden yhdeksään planetaariseen rajaan, joista kuudesta on menty roimasti yli, ja yksi (merien happamoituminen) ylittynee lähitulevaisuudessa. Ongelmat kasautuu ja ne vaikuttaa toisiinsa.
Mitä tapahtuu merellisille ekosysteemeille, kun Atlantin termohaliinikierto romahtaa mahdollisesti jo vuosisadan puolenvälin paikkeilla? Kalasaaliiden kutistuminen rasittaa entisestään jo valmiiksi kuormittunutta maankäyttösektoria. Samaan aikaan yleistyvät sään ääri-ilmiöt sekä maaperän kuluminen intensiivisen maatalouden takia hankaloittavat viljelyä enemmän ja enemmän. Jos ja kun pahemman laatuinen kuivuus iskee samaan aikaan kahdelle tai useammalle suurelle viljelyseudulle, niin menee jännäksi.
Nykyinen maailmantalous on riippuvainen tarkkaan hiotuista globaaleista tuotantoketjuista. Toleranssit tässä systeemissä on tarkoituksella viilattu mahdollisimman pieniksi tehokkuuden nimissä, mutta isoja shokkeja on tulossa. Panaman kanaalin kuivuus vuosi sitten tarjosi pientä ensimakua tulevasta logistiikan suhteen.
Maailmantalous on toiseksi ylin kerros nykyisen maailmanjärjestyksen valtavassa korttitalossa ja me ihmiset seistään taiteinemme ja demokrationemme sen päällä. Suomalainen kulutusyhteiskuntamme etenkin ihan siellä huipun lähellä. Nämä ylimmät kerrokset pysyvät pystyssä vain ja ainoastaan laajemmasta elonkehästä koostuvien alempien tasojen vakauden ansiosta. Valtavirran taloustiede kuitenkin operoi sillä olettamalla, että ne korttitalon ylimmät kerrokset voisi muka kasvaa loputtomasti. Planeetan historiasta nähdään, että aina silloin tällöin vastaavat (joskin yhteiskuntien suhteen yksinkertaisemmat) korttitalot ovat romahtaneet näyttävästi, osin tai lähes kokonaan. Aina johtuen liian nopeista ja rajuista muutoksista. Maapallon järjestelmät eivät ehdi mukautua, rasittuvat, ja lopulta ongelmat ryöpsähtelevät käsiin.
Tykkään verrata fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä siihen, kuinka ensimmäiset syanobakteerit kehittyivät hyödyntämään fotosynteesiä. Kyseiset bakteerit valtasivat planeetan, uusi tapa hyödyntää energiaa sotki järjestelmän tasapainon ja ilmakehän koostumuksen muutokset johtivat ensimmäiseen varsinaiseen joukkosukupuutoon kun pallo jäätiköityi umpeen (Great Oxidation Event).
Noh, kyseiset bakteerit selvisivät tuosta. Ihminen on varsin etevä generalisti ja on myös täysin mahdollista että lajimme selviää tästä. Varmaksi en silti todellakaan sanoisi, sillä meillä on edelleen tarpeeksi ydinaseita ja eläin on aina vaarallisimmillaan nurkkaan ajettuna. Niin ja sitten tietenkin epävarmuutta tuovat myös kaikki ne tekijät, mitä emme vielä tiedä tai osaa ajatellakkaan.