Timo R. Stewartin kolumni: Trumpin hallinto ei hylännyt arvoja vaan valitsi uudet

USA:n hallinnon puheet yhteisestä sivilisaatiosta ovat tunteellista sumutusta. Euroopalle on elintärkeää nähdä vedätyksen läpi, Stewart kirjoittaa.

https://yle.fi/a/74-20222416

#Kansainvälinenpolitiikka #Donaldtrump #Yhdysvallat #Demokratia #Politiikka #Israel #Jdvance #Timorstewart #Venäjä #Vaalit #Paavit #Eurooppa #Laitaoikeisto #Kolumnit #Kolumnityleradio #Suomi #Marcorubio #Giorgiameloni

#politiikka #puoluepolitiikka #yhteiskunta #kansalaisvaikuttaminen #demokratia #diktatuuri #yhteisöllisyys #sosiaalisuus
Politiikka on kaikessa ja kaikki on poliiittista.

Ihminen on laumaeläin. Ihmislaumoilla on paljon tehtäviä

Jokainen lauma tarvitsee säännöt. Ihmislauma inhimilliset, joissa säädetään mielellään positiivisia säädöksiä lisääntymiseen liittyen, lapsiin, nuoriin, terveydenhuoltoon ja kaikkeen, vaikka mihin yhteiskunnan infran eri osa-alueisiin.

Demokratia tarjoaa kaikille mahdollisuuden olla vaikuttamassa yhteiskuntaan.

Edustuksellisena demokratia myös tarjoaa mahdollisuuden olla vaikuttamatta. Mutta kannattaako jättäytyä ihan ummikoksi ja vältellä ikäväksi kokemaansa uutisointia keskittyen vain omaan itseensä, harrastuksiinsa?

Itse olen jo alta 4v harmitellut sanomalehteä selaillessani etten osaa lukea.
Kun isosisko meni kouluun, opin 4v lukemisen jalon taidon. Naapurissa oltiin huvittuneita kun menin sinne ja testasivat osaanko todella lukea. Sana oli kiirinyt että se pikku räpätäti paasaa jo politiikkaa. Lykkäsivät tekstiä eteen ja minä lukea posmotin.

Koulussa oli vähän hankaluuksia ta-vaa-mi-sen kanssa kun minulla oli niin kiire. Lukea posmotin suoraa miettimättä alkuun kirjoittamista. Sen opin paremmin koulussa kun alkuun vain luin, ahmin tietoa.

Mä en tiedä johtuuko siitä että luin etupäässä sanomalehtiä ja isän demarilehteä? Mikä lie mutta kipinä yhteiskunnallisiin asioihin syttyi jo niin nuorena että 14v riemuitsin kun alkoi ilmestyä nuortenlehti Stump ja aloin etsiä tietoa hippiliikkeestä ja väkisinkin löytyi paljon muutakin ideologista.

Toki koulussakin oli kansalaistaitoa oppianeena kansalaiskoulussa, jossa teineille opetettiin miten yhteiskunta toimii..

Taidan olla ainoa silloiselta luokaltani joka "hurahti". Samoin naapurustosta omakotitalotaajamasta missä tunsin melkein kaikki suht koht samaa ikäpovea olevat.

Kaksi veljestä kohtasin myöhemmin ketkä asuivat samalla alueella, joista oli myös sukeutunut vasemmistolaisia.

Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei keskustele politiikasta. Heidän puoluepoliittinen äänestäjän roolinsa on usein oman viitekehyksensä, lapsuusperheensä, sukunsa, myöhemmin puolisonsa ja hänen sukunsa muovaama ja elämän sisältö pyöriikin paljolti parisuhteessa, lapsissa, töissä käynnissä ja jos ryhtyvät yrittäjiksi, siinä käännytään usein oikealle.

Jopa parturikampaaja voi kuvitella olevansa parempaa väkeä ja äänestää kokoomusta vaikka ei seurasi politiikkaa.

Eihän oikeistolaisuutta, konservatiivisuutta, yksilökeskeisyyttä, egoismia, (josta sitten hivuttaudutaan narsismiin ja ollaan muka vaan ihan normaaleita ja tavallisia), mielletä edes poliittiseksi valinnaksi, vaikka narsistit kontrollifriikkeinä kyttäävät muita, haukkuvat, yrittävät saada yliotteen ja määräysvallan ja ahneina kaikki rahat ja kaiken vallan.

Hierarkian huipulle pyrkyröi egoisti.
Myös vasemmalta.
Proletariaatin diktatuuri on myös tapa nousta narsistisesti valtaan kontrolloimaan muita ja valtahan sokaisee, raha sokaisee, nälkä kasvaa syödessä.

Paljon olen lukenut uutsia elämäni aikana ja jonkinverran filosofioitakin. Platon haaveili vapaasta yhteiskunnasta. Mies..

Politiikkahan on usein miehisen vapauden korostamista ja naisia on tuupattu pois silmistä keittiöön, pyykkäämään, siivoamaan, hoitamaan lapset..

Minä olin 21v ja vapautunut jo nuorena kokemastani lähisuhdehelvetistä erityisen konservatiiviseksi osoittautuneen kumppanin ikeestä ja luojan kiitos sain vain yhden lapsen.

Taapero lastensituimeen ja kohti kokousta tai jotain luentotilaisuutta.

Eipä niissä ollut lastenhoitoa järjestetty. Muistan yhä ~50v takaa kun Kari Rydman luennoi biodiversitiitistä yms ja hermostui kun taaperoni tepasteli edestakaisin kopistellen. Otin muksulta kengät pois jalasta ja koitin saada keskittymään mukaan ottamiini virikkeisiin.

Ei ollut helppo totaali yh:na, autottomana, raskasta tehdastyötä tekevänä kun piti yksin hoitaa koko hushollikin, mutta jokin intohimon palorinnassa poltti ja ehdin vaikka minne.

Ehkä se oli sitten autistisuuttani. Kun jokin kiinnostaa niin se kiinnostaa täysillä. Sitten käännetään kivet ja kannotkin. Mikään ei pysäytä.

Elämään ilmestyi mies. Omituista että kohtasin sen politiikassa siltä puolelta missä paasattiin tasa-arvosta ja yht´äkkiä olnkin parisuhteessa joka muistutti jotain raamatullista kauhusuhdetta.

Olin menossa 2v kurssille Kiljavalle ja mies yritti estää. Lapseni vein tuttavaperheelle hoitoon kun en uskaltanut jättää kumppanille joka vastusteli lähtöäni. Ja minähän menin! *ttu, minuahan ei yks jätkä enää estänyt. Olin jotain 25v.

Valtaosa ihmisistä työpaikoilla ja naapurustoissa ollut hällävälistejä. Olen asunut monilla paikkaunnilla, muuttanut yli 30 kertaa. Työpaikat on vaihtuneet vähintään yhtä monta kertaa silppuduuneissa. Olen vähän opiskellutkin. Sirola-opistossa 2v kun politiikka todellakin kiinnosti.
Yritin myös jatkokouluttautua ammatillisesti, menin ~30v Käsi- ja taideteolliseen jossa valtaosa luokkalaisista oli teinejä.. *apua*

Rehtori pyysi kerran kansliaan, ihmettelin mistä kyse? Halusi keskustella siitä että olin joka lailla ylivertainen ja osaava verrattuna kaikkiin muihn opiskelijoihin, kysyi miksi en ryhdy yrittäjäksi.

Millä rahalla? 🤔

Minua sitten pyydettiin paikallisen kunnan laitavasemmalta palkolliseksi ja jätin koulun. (Enhän minä edes oppinut siellä juurikaan mitään..)

Politiikassa kiinnostuin enemmän ympäristökysymyksistä ja lisäksi taas autistisuuteni teki tenää ryhmätyöntekijänä. Sosiaalista ahdistusta jne. ~3v ja jätin toiminnan palkollisena.

Ei se kuitenkaan sammuttanut kiinnostustani.

Ehkä se on meidän autisminkirjolla olevien kohtalo ettei meistä tule poliittisestikkaan hällävälistejä?
Varsinkin hfa porukan.
Lähtökohdista, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta riippuen sitten eri puolueisiin ja järjestöihin.
Jostakuista on tullut vannoutuneita sovinistejakin, yhden asian meihiä. Mutta ei taida olla hfa:sta enää kyse siinä.

Puoluepoliittisissa valinnoissahan empatiakyky näyttelee isoa osaa.
Nythän on tutkittu että nuorten miesten ja naisten välille on syntynyt railo. Miehet konservatiivisempia ja naiset liberaalimpia.

Ja minä se vaan olen kiinnostunut politiikasta. Aamulla ensimmäisenä herättyäni avaan läppärin ja alan lukea uutisia.
Eläkkeellä on vihdoin aikaa seurata niitä vaikka koko päivä ja katsella A-studioita ja eduskunnan kyselytunteja..

Ei rasita minua sillä se on intohimoni.

Harmittaa ihan *tusti että neurologsesti tyypilliset joilla ei ole sosiaalista ahdistusta yms valtaavat kakki ne poliittiset duunipaikat mistä tienaa. Eikä ne edes kuuntele mitä ruohonjuuritasolla sanotaan. Eivät ehdikkään koska lentävät tuulispäänä palverista toiseen, valikunnasta toiseen ja yrittävät elää lisäksi yksityiselämäänsäkkin.

Somen menetin.
Naamakirjan jossa on kaikki.

Täällä mä nyt nurkassa piipitän ja moni katsoo halveksien mitä tuo itsestään selittää koko ajan.. Joopjoo..

Mutta korvaamaton ei taida olla minäkään.. Hautausmaathan on täynnä korvaamattomia sinne päätyvät ajallaan intohimoisimmatkin autisminkirjolla olevat yhden asian ajajat/harrastajat.

Jotkut jättävät jälkeensä paljon kirjoja, filosofiaa, kulttuuria.. ja sitten kulttuurievoluution aallot huuhtovat niitä sinne tänne.

Onneksi nykyään tytötkin osaa jo paljolti lukea ja kirjoittaa, tehdä politiikkaa..