Arakhne Espoon teatterissa. Olin puoli syksyä miettinyt, viitsisinkö matkustaa ensin Helsinkiin ja sitten metrolla Tapiolaan vain yhden näytelmän perässä, mutta Sinna Virtanen kiinnosti, Seidi Haarla kiinnosti, Leena Uotila kiinnosti, samoin outo lähtöasetelma. Ei ollut ensimmäinen (eikä varmaan viimeinen) teatteriretki toiseen kaupunkiin.

Uneliaan ja hiljaisen alun jälkeen Arakhne kääntyy hurjan intensiiviseksi. Kutojat ovat absurdeja hahmoja, ensin he naurattavat, sitten sävy muuttuu traagiseksi. Ja yksi Leena Uotilan monologin lause loksauttaa kaiken paikalleen, minulle koko näytelmän kutojien ytimessä on elämänvalhe, joka lopulta saa kutojat kiinni, muuttaa heidät heidän pelkonsa kaltaisiksi.

Hm, hm, hm. Vau. Hm, hm. Strobovalokohtaus olisi voinut olla vähän lyhyempi.
#TEATTERI #espoo #Kulttuuri #näytelmä

Kävin viikon aikana katsomassa kaksi mainiota mutta raskasta näytelmää, ensin TTT:n Kissani Jugoslavian ennakkonäytöksessä ja eilen Espoon teatterissa Arakhnen.

Kissani Jugoslaviassa kiehtoi erityisesti, miten kirjoittaminen oli tehty näkyväksi näyttämöllä. Oli jokin piirtopöytä tai vastaava, johon näyttelijät kirjoittivat ja piirsivät, tehty näkyi saman tien näyttämön takaseinällä, johon oli viritetty valkoinen, vähän ryppyinen ”paperi”. Samalle paperille heijastettiin myös värejä ja varjoja. Samaan aikaan paperin edessä tapahtui.

Väliajan jälkeen paperi kääntyi piiloon ja monologit vaihtuivat dialogeiksi. Näytelmä jäntevöityi, enää ei katsojan tarvinnut seurata sekä taustapaperia että näyttelijöitä.

Olen lukenut Kissani Jugoslavian niin kauan sitten, etten muista yksityiskohtia kunnolla. Sen olen muistavinani, että kirjassa käärmeen ja kissan häilyminen harhanäyn, ihmishahmon ja eläimen välillä toi mukaan hurjaa iloa. Näytelmän käärme ja kissa ovat kumminkin näyttelijöitä, joten hullu kepeys jää piiloon. On järjetöntä julmuutta yhteiskunnassa ja sama julmuus toistuu ihmissuhteissa.
#TEATTERI #Kulttuuri #näytelmä

📚Kaksi kirjavinkkiä📚

✨Euripides & Otto Manninen (suomennos: Medeia
(Oppijan, 2021)

Tämä oli vähän turhan hankalasti luettava siihen hetkeen, jossa tämän luin...

Tarina oli itsessään hyvin synkkä. Näyttämöllä varmasti toimii paremmin kuin luettuna, kun näyttelijät pystyvät tuomaan hahmoihin syvyyttä. Medeia on hahmona kiinnostava, mutta pelkän tekstin perusteella hänestä ei ihan saa otetta.

✨Erja Eteläinen: Gaian tyttäret
(Momentum, 2024)

Kiinnostava utopiamaailma, jossa on kuitenkin dystopian piirteitä tämän "paratiisin" ulkopuolella.

Tällaiset suljetun yhteisön tarinat ovat kiinnostavia, kun kirjassa saadaan helposti aikaiseksi vastakkainasettelua ulkomaailman kanssa. Tässä suljettu yhteisö on se tavoiteltava, lempeä ja hyvä paikka, mikä oli virkistävää.

Pidän kirjan hahmoista. Varsinkin päähenkilö on kiinnostava. Pidän siitä, että tässä kirjassa ihmiset saavat olla, mitä ovat. Tässä kritisoidaan samalla taitavasti meidän maailman ongelmakohtia.

Tälle lämmin suositus!🥰

#queerlukuhaaste2025
Eri sukupuolijärjestelmä

#maaginenkesäkisa2025
Lue jokin antiikin tragedia
Näytelmä

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #kirjasome #lukuhaasteet #queerkirjallisuus #sateenkaarikirjallisuus #sukupuolenmoninaisuus #utopia #näytelmä #näytelmäkirjallisuus #antiikintragedia #oppiankirjat #Euripides #OttoManninen #Medeia #momentumkirjat #ErjaEteläinen #Gaiantyttäret

Nyt tulee rehellinen MAINOS, vaikka tätä mainostaisin ilman kutsuvieraslippujakin — vaikka yleensä tällä tilillä "ittestänsä paha pappi saarnaa"!

"Pohjanmaalla, jossa sanotaan aatelisten viihtyvän yhtä huonosti kuin rapujen, Björkenheim oli loistava poikkeus." Näin kuvaan kirjoittamassani Vaasan läänin maanviljelysseuran (nyk. ProAgria Etelä-Pohjanmaa) 150-vuotishistoriassa isokyröläisen Orisbergin kartanon isäntää Edvard Björkenheimiä (1856–1934).

Hänen lapsuus- ja nuoruusvuotensa ovat aiheena Terhi Gröhnin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Edvard, jota pääsee katsomaan vielä kolmesti — mene jos voit! Nyt Orisbergin pieni kirkko oli aivan täpötäynnä, mutta kuulemma ainakin perjantain ja lauantain esityksiin on vielä jonkin verran paikkoja. Lisätietoja Orisbergin toimintakeskuksen sivuilta.

Veljeni on näytelmässä mukana osana taitavaa eri-ikäisten näyttelijöiden joukkoa. Luvassa on laulua, tanssia, huumoria ja syviä ajatuksia Orisbergin historiasta — kartanon, jota Björkenheimin suku edelleen asuttaa ja jonka maita viljelee.

Edvardin kehitys rikkaan aatelismiehen hulivilikuopuksesta koko maakunnan rakastamaksi ja väestään huolehtivaksi Orisbergin herraksi tuli elävästi näkyviin. Unohtamatta niin tärkeää kahvia, jota varten Seinäjoen asemaravintolassa oli aikanaan ihan erillinen "Pjörkkenheimin pannu" (tallessa Seinäjoen Elinkeinotalolla). Esityksessä on muuten suomalaisen teatterihistorian mainioin väliaikailmoitus, sillä tokihan kahvi kuumallakin TEKEE EETVARTTIA!

Kirkossa ei muuten ollut näiden viikkojen jälkeenkään ollenkaan niin kuuma kuin olisi voinut kuvitella. Melko etelävaltiolaisiin tunnelmiin sitä kyllä pääsi, kun alttarin luona lauletaan ja tanssitaan ja suurin osa yleisöstä leyhyttelee itseään viuhkalla tai käsiohjelmalla!

Maailma ei ollut esteetön ennen kuten ei ole nytkään, eikä Orisbergin 1831 vihitty kirkkokaan sitä ole. Näytelmä alkaa pihalta ja alun jälkeen yleisö seuraa näyttelijöitä sisälle, mutta ennakkoon asiasta sopimalla sai tällainen huonojalkainen kömpiä portaat ennen muita sisään odottamaan.

@orisbergin_toimintakeskus #edvard #paikallishistoria #näytelmä #edvardbjörkenheim #orisberginkartano #kesäteatteri

📚Näytelmävinkki📚

✨Pasi Lampela: Selli
(Noxboox, 2023)

Päätin täsmälukuna tarttua tähän, kun Paha mieli paras mieli 2 -haasteessa piti lukea jokin kolonialismia käsittelevä teos. Tässä aihe ei ehkä näyttäytynyt aivan perinteisessä merkityksessä, mutta sitä käsiteltiin kiinnostavasti tuoreesta näkökulmasta.

Eniten tämä on kuitenkin kuvaus kahden journalistin joutumisesta vankilaan ja siitä seuranneista tapahtumista. Päähenkilöt yrittävät selvittää kaikin keinoin, miten pääsevät vapaiksi. Henkilöhahmoista sai hyvin otteen ja heidän luonteensa tulivat hyvin esiin.

Näytelmä haastaa luettuna, kun siinä ei kerrota kaikkea. Tässä kirjassa rakennettiin tarinaa taitavasti myös rivien väleissä. Jäin pohtimaan sitä, miten tämä on mahtanut toimia näyttämöllä. Suuri osa tapahtumista tapahtuu vain kahden päähenkilön välillä, mutta taustalla tapahtuu myös kuulusteluja ja muita asioita, joita yleisö ei näe. Taitava ohjaaja on varmasti saanut tarinan kerrottua yleisölle luovasti.

Haasteet, joihin tämän sijoitin:

#pahamieliparasmieli2
Kolonialismi

#kotimaankirjakierros
Etelä-Savo

#pohjoinenlukuhaaste2025
15. Kirjassa ollaan eristyksissä

#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukeminen #kirjat #kirjavinkki #näytelmäkirjallisuus #näytelmä #kolonialismi #journalismi #vankila #noxboox #PasiLampela #Selli

Olen nyt muutaman viikon sisällä nähnyt kaksi potentiaalista uutta kotimaista näytelmää, jotka molemmat vähän hukkaavat mahdollisuuksiaan. Ensin oli Verot ja kuolema Tampereen työväenteatterissa. Siinä on teräviä huomioita nykyhetkestä paisuteltuina ja siirrettyinä vuoteen 2049. Huumori on mustaa ja aika roisia. Häiritsee hajanaisuus ja jännitetteen puute - KivaTyöTyöTyö -kilpailu ei oikein kanna kokonaisen näytelmän juonena, vaikka viittaileekin herkullisesti meidän hallituksen idiotismeihin. Epäilen, että on tullut kiire ja on lähdetty vähän väkisin venyttämään paisuttelemalla parin turhan sivuhenkilön osuutta, sillä seurauksella että alkujaankin hauras käsitys kaiken tekemisen ytimestä välillä hukkui. Lisäksi väliaika oli hassusti siinä vaiheessa, kun kaksi kolmasosaa näytelmästä oli jo ohi. Tauolta paluun jälkeen en hitaana päässyt kunnolla sisään ennen kuin kaikki oli jo ohi.

Lauantaina näin KOM-teatterissa Vampiran. Onnistui enemmän kuin Verot ja kuolema. Silti yksi meidän seurueesta sanoi ekasta puoliajasta ”mä en tykkää yhtään, musta tää on kesäteatterikoheltamista ja turhia tansseja”. Hän kiteytti sen, mitä itse en saanut muotoiltua: jollain tavalla alkupuolella oli liian kiire, koko ajan vaihtuivat henkilöt ja kohtaukset lennossa, samoin aikatasot. Aivan kuin olisi pelätty sitä, että vähän hitaampi tempo olisi pitkästyttänyt katsojat. Vampira petrasi huomattavasti väliajan jälkeen ja ydin löytyi. Tässä tosiaan oli ydin, hyytävän hyvin näyttämölle tuotuna: on näyttelijä ja sitten on hänen varjonsa, se ”toinen”, jonka katsojat kuvittelevat ja luovat, jumaloivat ja vihaavat. Näkyy myös ikä, vanheneminen, ruumiin muuttuminen kokonaan toiseksi kuin niissä bravuuriotoksissa. Vilma Melasniemi (vanha Maila Nurmi) haurastuu ja hulluuntuu hienosti ja raivokkaasti.

#teatteri #naytelma #kulttuuri