Arakhne Espoon teatterissa. Olin puoli syksyä miettinyt, viitsisinkö matkustaa ensin Helsinkiin ja sitten metrolla Tapiolaan vain yhden näytelmän perässä, mutta Sinna Virtanen kiinnosti, Seidi Haarla kiinnosti, Leena Uotila kiinnosti, samoin outo lähtöasetelma. Ei ollut ensimmäinen (eikä varmaan viimeinen) teatteriretki toiseen kaupunkiin.

Uneliaan ja hiljaisen alun jälkeen Arakhne kääntyy hurjan intensiiviseksi. Kutojat ovat absurdeja hahmoja, ensin he naurattavat, sitten sävy muuttuu traagiseksi. Ja yksi Leena Uotilan monologin lause loksauttaa kaiken paikalleen, minulle koko näytelmän kutojien ytimessä on elämänvalhe, joka lopulta saa kutojat kiinni, muuttaa heidät heidän pelkonsa kaltaisiksi.

Hm, hm, hm. Vau. Hm, hm. Strobovalokohtaus olisi voinut olla vähän lyhyempi.
#TEATTERI #espoo #Kulttuuri #näytelmä

Kävin viikon aikana katsomassa kaksi mainiota mutta raskasta näytelmää, ensin TTT:n Kissani Jugoslavian ennakkonäytöksessä ja eilen Espoon teatterissa Arakhnen.

Kissani Jugoslaviassa kiehtoi erityisesti, miten kirjoittaminen oli tehty näkyväksi näyttämöllä. Oli jokin piirtopöytä tai vastaava, johon näyttelijät kirjoittivat ja piirsivät, tehty näkyi saman tien näyttämön takaseinällä, johon oli viritetty valkoinen, vähän ryppyinen ”paperi”. Samalle paperille heijastettiin myös värejä ja varjoja. Samaan aikaan paperin edessä tapahtui.

Väliajan jälkeen paperi kääntyi piiloon ja monologit vaihtuivat dialogeiksi. Näytelmä jäntevöityi, enää ei katsojan tarvinnut seurata sekä taustapaperia että näyttelijöitä.

Olen lukenut Kissani Jugoslavian niin kauan sitten, etten muista yksityiskohtia kunnolla. Sen olen muistavinani, että kirjassa käärmeen ja kissan häilyminen harhanäyn, ihmishahmon ja eläimen välillä toi mukaan hurjaa iloa. Näytelmän käärme ja kissa ovat kumminkin näyttelijöitä, joten hullu kepeys jää piiloon. On järjetöntä julmuutta yhteiskunnassa ja sama julmuus toistuu ihmissuhteissa.
#TEATTERI #Kulttuuri #näytelmä

📚Kaksi kirjavinkkiä📚

✨Euripides & Otto Manninen (suomennos: Medeia
(Oppijan, 2021)

Tämä oli vähän turhan hankalasti luettava siihen hetkeen, jossa tämän luin...

Tarina oli itsessään hyvin synkkä. Näyttämöllä varmasti toimii paremmin kuin luettuna, kun näyttelijät pystyvät tuomaan hahmoihin syvyyttä. Medeia on hahmona kiinnostava, mutta pelkän tekstin perusteella hänestä ei ihan saa otetta.

✨Erja Eteläinen: Gaian tyttäret
(Momentum, 2024)

Kiinnostava utopiamaailma, jossa on kuitenkin dystopian piirteitä tämän "paratiisin" ulkopuolella.

Tällaiset suljetun yhteisön tarinat ovat kiinnostavia, kun kirjassa saadaan helposti aikaiseksi vastakkainasettelua ulkomaailman kanssa. Tässä suljettu yhteisö on se tavoiteltava, lempeä ja hyvä paikka, mikä oli virkistävää.

Pidän kirjan hahmoista. Varsinkin päähenkilö on kiinnostava. Pidän siitä, että tässä kirjassa ihmiset saavat olla, mitä ovat. Tässä kritisoidaan samalla taitavasti meidän maailman ongelmakohtia.

Tälle lämmin suositus!🥰

#queerlukuhaaste2025
Eri sukupuolijärjestelmä

#maaginenkesäkisa2025
Lue jokin antiikin tragedia
Näytelmä

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #kirjasome #lukuhaasteet #queerkirjallisuus #sateenkaarikirjallisuus #sukupuolenmoninaisuus #utopia #näytelmä #näytelmäkirjallisuus #antiikintragedia #oppiankirjat #Euripides #OttoManninen #Medeia #momentumkirjat #ErjaEteläinen #Gaiantyttäret

Nyt tulee rehellinen MAINOS, vaikka tätä mainostaisin ilman kutsuvieraslippujakin — vaikka yleensä tällä tilillä "ittestänsä paha pappi saarnaa"!

"Pohjanmaalla, jossa sanotaan aatelisten viihtyvän yhtä huonosti kuin rapujen, Björkenheim oli loistava poikkeus." Näin kuvaan kirjoittamassani Vaasan läänin maanviljelysseuran (nyk. ProAgria Etelä-Pohjanmaa) 150-vuotishistoriassa isokyröläisen Orisbergin kartanon isäntää Edvard Björkenheimiä (1856–1934).

Hänen lapsuus- ja nuoruusvuotensa ovat aiheena Terhi Gröhnin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Edvard, jota pääsee katsomaan vielä kolmesti — mene jos voit! Nyt Orisbergin pieni kirkko oli aivan täpötäynnä, mutta kuulemma ainakin perjantain ja lauantain esityksiin on vielä jonkin verran paikkoja. Lisätietoja Orisbergin toimintakeskuksen sivuilta.

Veljeni on näytelmässä mukana osana taitavaa eri-ikäisten näyttelijöiden joukkoa. Luvassa on laulua, tanssia, huumoria ja syviä ajatuksia Orisbergin historiasta — kartanon, jota Björkenheimin suku edelleen asuttaa ja jonka maita viljelee.

Edvardin kehitys rikkaan aatelismiehen hulivilikuopuksesta koko maakunnan rakastamaksi ja väestään huolehtivaksi Orisbergin herraksi tuli elävästi näkyviin. Unohtamatta niin tärkeää kahvia, jota varten Seinäjoen asemaravintolassa oli aikanaan ihan erillinen "Pjörkkenheimin pannu" (tallessa Seinäjoen Elinkeinotalolla). Esityksessä on muuten suomalaisen teatterihistorian mainioin väliaikailmoitus, sillä tokihan kahvi kuumallakin TEKEE EETVARTTIA!

Kirkossa ei muuten ollut näiden viikkojen jälkeenkään ollenkaan niin kuuma kuin olisi voinut kuvitella. Melko etelävaltiolaisiin tunnelmiin sitä kyllä pääsi, kun alttarin luona lauletaan ja tanssitaan ja suurin osa yleisöstä leyhyttelee itseään viuhkalla tai käsiohjelmalla!

Maailma ei ollut esteetön ennen kuten ei ole nytkään, eikä Orisbergin 1831 vihitty kirkkokaan sitä ole. Näytelmä alkaa pihalta ja alun jälkeen yleisö seuraa näyttelijöitä sisälle, mutta ennakkoon asiasta sopimalla sai tällainen huonojalkainen kömpiä portaat ennen muita sisään odottamaan.

@orisbergin_toimintakeskus #edvard #paikallishistoria #näytelmä #edvardbjörkenheim #orisberginkartano #kesäteatteri