Työttääkö?
"Kun työelämän ongelmat lääketieteellistetään, katse siirtyy yksilöön, vaikka kyse olisi liian kuormittavasta ympäristöstä."
Naamakirjan puolella oli kavereissa paljon saman alan ihmisiä, jotka ymmärsivät hyvin, kuinka lopussa voimat tähän aikaan lukuvuotta voivat olla. Täällä en teitä tunne ja huomaan pelkääväni, että joukossa on teitäkin, joiden mielestä open homma on kevyttä puolipäivätyötä, jossa on ylisuuri palkka ja liian pitkät lomat. Teille sanon, että vapaasti vain alalle, päteviä tarvitaan!
Siitäkin huolimatta, että tämä vuosi on ollut sieltä helpommasta päästä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, odotan kesää kuin kuuta nousevaa (mitäpä sekin tarkoittaa...). Se tyypillinen on taas tapahtunut: Kun pakolliset, aikataulutetut hommat eli lukuvuosiarviointi ja oppimissuunnitelmien arviointi on onnistuneesti tehty, kroppakin antaa periksi ja flunssa yrittää ottaa otteeseensa. Oppilaita on paljon sairaana, samoin moni työtoveri on tulossa tai menossa sairauslomille. Itse toistaiseksi yskin vain yöt. Juuri sen ajan, kun olisi järkevää nukkua, että jaksaisi. Viikko vielä pitäisi jotenkin pitää homma hallussa. Kaikenlaista erikoispuuhaa ensi viikon kaikkina päivinä, enkä meinaa pysyä kärryillä, millaisia muutoksenmuutoksenmuutoksia aikatauluissa milloinkin on. Oppilaita ei enää kiinnosta mikään ja kuitenkin heidät pitäisi saada pysymään ainakin hengissä (huonoa huumoria näinä aikoina) todistustenjakoon saakka ja mieluummin sen jälkeenkin.
Ensi vuosi ottaa jo omaa tilaansa. Tiedossa on, mitä ja keitä opetan tulevana lukuvuotena, joskin aina on mahdollista, että kaikki muuttuu kesän aikana. Joka tapauksessa täytyy jo ruveta suunnittelemaan. Vain yksi oppiaine muutamalle luokalle säilyy ennallaan, muiden vuosiluokka-oppiaine -yhdistelmien opettamisesta on kulunut muutama vuosi. Tietää kesäöidenkin unenmenetyksiä. Jospa juhannukselta saisi päänkin lomamoodiin.
Onneksi on viikonloppu edessä. Arvoin, otanko buranan vai viiniä. Päädyin viiniin, uskottelen itselleni ansainneeni sen.
Kieltämättä,
kello pääsee liki joka ilta yllättämään miten "myöhä" on jo samoin kuin aamulla miten aikaista on vielä 🕙
Ei vaan herkkäunisten vaan myös muidenkin pitäisi panostaa säännölliseen unirytmiin.
Motivaatio työn tekemiseen hävinnyt totaalisesti tältä viikolta. Ei sillä että olisi painetta tai muutenkaan "perseestä" mutta ei vain kiinnosta. Tätä ollut aika paljon taas viime aikoina itsellä, työt kyllä tulee tehtyä mutta melko sielutonta grindaamista ollut.
Oispa jo Nummirock.
Olen parina yönä katsonut iltasaduksi #dokkarisarja a #Tšernobyl istä, mutta nukahtanut alkuunsa.
Mikä ei johdu siitä, että #dokkari on huono tai epäkiintoisa, vaan autistin aivoista, jotka on silen narkoleptiset, että #väsymys ja #uni voi yhtäkkiä iskeä sekunnissa.
Mut nyt katsoin ekan jakson kokonaan, ja on kyllä jo ekan 20 minsan aikana sellaista settiä esillä #ydinvoimala n historiasta, että HUH!
#Katselusuositus #ydinvoima #ydinvoimaonnettomuus #Neuvostoliitto
Dokumentärserien ger med hjälp av autentiskt och dramatiserat bildmaterial historien om den förödande kärnkraftsolyckan i Tjernobyl år 1986. Den katastrofala explosionen av en kärnreaktor förvandlade området till ödemark. I serien behandlas också vad som hände år 2022, när Ryssland intog kärnkraftsområdet vid gränsen mellan Ukraina och Belarus. (The Chernobyl Disaster, Storbritannien, 2022)
Väsyttääkö?
"... kun nukahtaa iltakymmeneltä, herää aamuseitsemältä, syö säännöllisessä rytmissä ja kävelee 10 000 askelta päivässä, ei enää väsytä tai masenna samalla tavalla."
Minnanen
ihminen – valitettavasti
Juha Haataja
Marketta Horttanainen
P3KO | Petrified activist 🐧
Ylönën
Ville Niiranen
Hanna