Naamakirjan puolella oli kavereissa paljon saman alan ihmisiä, jotka ymmärsivät hyvin, kuinka lopussa voimat tähän aikaan lukuvuotta voivat olla. Täällä en teitä tunne ja huomaan pelkääväni, että joukossa on teitäkin, joiden mielestä open homma on kevyttä puolipäivätyötä, jossa on ylisuuri palkka ja liian pitkät lomat. Teille sanon, että vapaasti vain alalle, päteviä tarvitaan!
Siitäkin huolimatta, että tämä vuosi on ollut sieltä helpommasta päästä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, odotan kesää kuin kuuta nousevaa (mitäpä sekin tarkoittaa...). Se tyypillinen on taas tapahtunut: Kun pakolliset, aikataulutetut hommat eli lukuvuosiarviointi ja oppimissuunnitelmien arviointi on onnistuneesti tehty, kroppakin antaa periksi ja flunssa yrittää ottaa otteeseensa. Oppilaita on paljon sairaana, samoin moni työtoveri on tulossa tai menossa sairauslomille. Itse toistaiseksi yskin vain yöt. Juuri sen ajan, kun olisi järkevää nukkua, että jaksaisi. Viikko vielä pitäisi jotenkin pitää homma hallussa. Kaikenlaista erikoispuuhaa ensi viikon kaikkina päivinä, enkä meinaa pysyä kärryillä, millaisia muutoksenmuutoksenmuutoksia aikatauluissa milloinkin on. Oppilaita ei enää kiinnosta mikään ja kuitenkin heidät pitäisi saada pysymään ainakin hengissä (huonoa huumoria näinä aikoina) todistustenjakoon saakka ja mieluummin sen jälkeenkin.
Ensi vuosi ottaa jo omaa tilaansa. Tiedossa on, mitä ja keitä opetan tulevana lukuvuotena, joskin aina on mahdollista, että kaikki muuttuu kesän aikana. Joka tapauksessa täytyy jo ruveta suunnittelemaan. Vain yksi oppiaine muutamalle luokalle säilyy ennallaan, muiden vuosiluokka-oppiaine -yhdistelmien opettamisesta on kulunut muutama vuosi. Tietää kesäöidenkin unenmenetyksiä. Jospa juhannukselta saisi päänkin lomamoodiin.
Onneksi on viikonloppu edessä. Arvoin, otanko buranan vai viiniä. Päädyin viiniin, uskottelen itselleni ansainneeni sen.
#koulu #väsymys