Puukontuppeja parkkinahasta. Asiakas halusi puukolleen tupin, ja otin työn, vaikka en sellaista(kaan) ollut koskaan tehnyt. Tein harjoituksena itselleni pienemmän, jonka nahan värjäsin, ja samalla mallilla sitten asiakkaalle toisen. Hyvä tuli!
Hankalin asia tässä on lestan tekeminen tupen sisälle, mutta sitä varten varastossa oli laukunkovikemuovia, jonka toimii vallan hyvin, vaikka ei "perinteinen" materiaali olekaan.
Suhtauduin tähän työhön erityisellä huolella, sillä puukkoihin liittyy suomalaisessa kulttuurissa jotain pyhää. Tai ainakin henkilökohtaista. Oman puukon lainaaminen vaikka leirinuotiolla on sellainen juttu, jota mietin ainakin hetken pidenpään kuin muiden työkalujen. Samasta syystä muovilesta tuntui ihan pikkaisen väärältä, vaikka tosiasiassa se oli helppo, kevyt ja kestävä ratkaisu tähän työhön. Olenko tämän tuntemuksen kanssa ihan itsekseni?


