Meet the Netflix actor, 22, tipped to play the youngest James Bond ever
Meet the Netflix actor, 22, tipped to play the youngest James Bond ever
How Young Will Amazon Make James Bond?
How Young Will Amazon Make James Bond?
#Variety #Global #News #JamesBond #LouisPartridge #StevenKnight
https://variety.com/2026/film/global/how-young-amazon-james-bond-louis-partridge-1236713236/
JAMES BOND -ELOKUVIEN KATSELMUS
Katsoin lyhyen ajan sisään kaikki James Bond -elokuvat Netflixistä. Tai kaikki viralliset. Eilen yritin vielä sitä epävirallista Never Say Neveria, joka on kai vähän kuin uudelleenversiointi Thunderbolt-elokuvasta, mutta se taisi olla liian tyhmän ja halvan oloinen, vaikka olikin vanhalla Seanilla varustettu. Jäi mitä luultavimmin kesken.
Järjestyksenä oli ensin uusin James Bond -elokuva, eli Daniel Craigin 007:n No Time to Die, jota en ollut vielä nähnyt. Sitten kaikki muut Craigin Bondit alkaen Casino Royalesta kohti uusimpia. Tämän jälkeen kaikki Pierce Brosnanin Bondit alkaen vanhimmasta (Golden Eye) ja kohti uusimpia. Timothy Daltonin kaksi Bondia aikajärjestyksessä. Roger Mooren Bondit aikajärjestyksessä. George Lazenbyn ainoa Bond (On Her Majesty's Secret Service) ja sitten vielä OG-Bond Sean Conneryn kaikki viralliset Bondit Dr. Nosta alkaen. Eli päättäen sarjan Diamonds Are Foreveriin.
Muutama ajatus mm. leffojen laadusta ja ehkä Bondien mieskuvasta, -ihanteesta(ko?) ynnä muusta:
DANIEL CRAIGIN BONDIT
Varmaan suosikkejani. Cragin Bond on tietysti modernein versio hahmosta ja useimmat näistä leffoista on varustettu toiminnalla joka näytti ja tuntui joltain ja ihmisillä jotka olivat välillä lähes oikeita ihmisiä - etenkin tietysti naishahmot, jotka olivat kaikista Bond-versioista selkeimmin muutakin kuin Bondin tai katsojan himon ja/tai naurun kohteita. Eva Greenin Vesper Lynd kummittelee Casino Royalen jälkeen kaikissa muissa Craigin Bondeissa ja on tietysti kiinnostava hahmo kaikkinensa, vaikka hieman mietin hahmon motiiveja ja Bondin kaarta hahmon kanssa myöhemmin. No, whatevs. Casino Royale loi Bondin joka tapauksessa upeasti uusiksi. Naurettavaa, miten paljon Cragia vastustettiin uutena Bondina ennen leffojen ilmestymistä. Jopa siten, että hän olisi ollut liian ruma Bondiksi. Tuota mieltä olleet: rangaistukseksi/palkkioksi katsokaa 100 kertaa Crag nousemassa merestä uikkareissa. Casino Royale ja Skyfall lienevät suosikki-Bond-leffani. Oliko Silva paras Bond-pahis kautta aikojen? Ehkä? Vaikkei Blofeldin kaltaista jatkuvuutta nauttinutkaan. Spectre olisi ollut vähän kehno loppu sarjalle, vaikka olihan siinä paljon hyvääkin - toiminta, monet hahmot ja fakta että Craig vain on hyvin karsimaattinen filmitähti-Bond, joka pääsi varmaan fyysisesti lähimmäksi minkäänlaista ammattitappaja- ja taistelijajeppeä kaikista näistä näyttelijöistä yms. - mutta Spectren ja Blofeldin mukaanottaminen noin nopeasti tuntui vähän pöljälle ja liikaa päälleliimatulle. No, sanoisin, että valitettavasti No Time To Die oli vielä kehnompi, vaikka Craigin Bondin lopetus uskalias päätös olikin. Tuokin leffa oli silti aika viihdyttävä. Alkukohtaus oli kiinnostava, mutta kovin tyhjäksi jäi Malekin pahis lopulta. Trailereissa jo näkynyt särkynyt maski oli eri hieno ja mysteerillinen, mutta koko juttu tyssähti sitten kokonaisuutena. Quantum of Solace on myös elokuva joka on tehty.
PIERCE BROSNANIN BONDIT
AAAARRRRRGGHH MITÄ VITTUA??? Mikä kauhean tason ja logiikan ja mieskuvan ja kaiken pudotus! Ja aivan liian todellinen tässä järjestyksessä: aivan kuin olisi seurannut elokuvaversiota siitä, miten kaikenlaista edistyksellisyyttä kohti kulkeva maailmamme taantui aivan yhtäkkiä luolamieslogiikan ja kaikenmaailman andrewtattien ihannointiin. Golden Eyeta katsoessa Brosnan oli mielikuvissani pelkkä valtava tukka, joka hoki: "MULLA ON KULLI! MULLA ON KULLI!" ja naiset ne vain lakosivat välittömästi tukan kätköihin: "Voi, James!" Paljon hienoja, kalliita stuntteja, kuvauspaikkoja yms., mutta miten halvoilta ne tuntuivatkaan nyt Craigin Bondien jälkeen. Golden Eyen jälkeen Brosnanin tukka pieneni, mutta mikään muu ei ainakaan parantunut. Voihan näkymätön auto. Ja mikä oli se huippuhakkeroijatietokone-ekspertti jonka salasanat sai kräkättyä, kun kirjoitti koneeseen kolme ensimmäistä mieleentulevaa synonyymia "pempulle". Voi näitä juonikuvioita. Denchin M:n tuominen myös Craigin Bondeihin oli kyllä äly viksu veto. Famke Janssenin reisimurhaajaorgasmoija ansaitsee jonkin erityispalkinnon... jostakin, en tiedä. Mutta jokin palkinto hahmolle ehdottomasti.
TIMOTHY DALTONIN BONDIT
Daltonia on kutsuttu aliarvostetu(imma)ksi Bondiksi, ja saatan olla niillä linjoilla. Tämä Bond ei tainnut olla kovin ihmispaskakaan. Leffat vain olivat kauhean 1980-lukulaiset. Jotenkin ei jaksanut. Vähän taas halpa vaikutelma. Hassusti halvempi kuin 1960-luvun Bondeissa, vaikka kuvaustekniikka ja elokuvataide ylipäätään oli niistä ajoista kehittynyt. Dalton oli toisaalta myös vähän väritön Bond. Ei ottanut roolia samalla tavalla omakseen kuin Connery, Moore, Brosnan ja Craig. Lazenbylla oli vain yksi leffa, joten hän tuntuu jonkinlaiselta epä-Bondilta. Siitä syystä sekä siitä, että hänen leffansa sävy oli jotenkin hyvin outo. Niin kuin olisi syönyt vanhentunutta juustoa katsoen Conneryn Bondeja ja nähnyt sitten seuraavana yönä hämmentävän, hikisen unen.
ROGER MOOREN BONDIT
Hassuuden embraceissaaminen vaihteli mielessäni hyvänä ja huonona asiana. Laatu viimeisissä kolmessa oli... no, en tiedä, leffat puuduttivat jo aika pahasti. Lisäksi Moore alkoi olla jo verrattain vanha toimintastaraksi (vaikka ns. geri-actioner on viime vuosina ollut suosittu genre Liam Neesonin mikäsenytolikaanseyksileffan jälkeen). Alusta asti Mooren Bond oli myös aika limaisen oloinen, mikä vain korostui tämän vanhetessa. Toistuva kuva jostakusta naishahmosta vastustamassa Bondia, ihan vain verbaalisesti, ja tämä tämä virnuilemassa ylimielisesti kuin sanoen, annahan pikkuneiti kun setä näyttää. Ja näyttää sitten luultavasti mihin pippeli laitetaan. Alkuasetelma kohtaamisissa vaihteli, kai, loppu ei niinkään. Jaws oli tietysti hienoimpia Bond-pahiksia. Joka sai miellyttävästi oman sydäntälämmittävän höpsön sankaritarinankaarensa. Eka Mooren Bond Live and Let Die saattoi olla sarjan paras. Ehkä se tai Moonraker. Tai The Man With the Golden Gun. Kaikissa hyviä ja ennen kaikkea yllättäviä juttuja, mutta monelta osin nuokin olivat hieman puuduttavia. Ylipitkiä ehkä? Moore oli lopussa liian vanha eikä koko aikana kauhean hyvä näyttelijä. Moore taisi myöhemmin itsekin kommentoida että lähinnä vain nosteli kulmakarvojaan.
GEORGE LAZENBYN BOND
Outoa psykedeliaa ja itsetietoisuutta: "This never happened to the other guy!" todettiin alkukohtauksen lopussa, kun pahikset pakenivat. Bond joka meni naimisiin Diana Riggin (roiston tytär) Teresa/Tracy di Vicenzon kanssa. Ja Bond jonka puoliso, roistontytär Teresa/Tracy di Vicenzo ammutaan matkalla häistä! Ja leffa loppuu siihen! Woooot! Lazenby, joka oli kai enemmän malli kuin näyttelijä, oli minusta aika hyvä Bond - etenkin nyrkkitappelukohtauksissa oli jotain, mitä ei esim. Conneryn Bondeissa ollut. Eli varmaan päästaran liikuntakykyä. Mutta olihan tämä outo leffa - ainakin osana kokonaissarjaa. Lazenby Bondina ja Telly Savalas Blofeldina, joka haluaa kreivin (vai paronin) arvonimen ja sitten myrkyttää maailman, yhdistettynä outoon hypnoterapia-aivopesujuoneen jossain helvetin Alpeilla, tuntui tosiaan joltain juustokuumeunelta. Elokuvan sävy ja kuvaustapa tuki tätä kai jotensakin tarkoituksellisesti. Ja se helvetin hiihtämisen määrä! Bond äärityperässä hiihtopipossaan Lazenbyn taakse projisoiduilla liikkuvilla hangilla ja obviöösisti stunthenkilöiden suorittamilla lasketteluilla - niin hupsua, mutta kuitenkin tuntui että se olisi pitänyt ottaa paremmin tosissaan. Ko? Ja laskettelun lisäksi vielä kelkkailua, missä Blofeld jää niskastaan oksanhaaraan, kunnes lopussa on mukana murhaamassa Bondin morsianta, joka leffan alussa yritti itsemurhaa, niska tuettuna. Erikoinen ja kieltämättä monella lailla jännittävä oli tämä leffan rakkaustarina. Tuntui monella tapaa aidommalle kuin mikään ihmissuhde ennen Craigin Bondeja. Seikkailu alppihoitolassa oli kuin jokin Bondin happotrippi Diana Riggin ja Lazenbyn hahmojen kohtausten välissä. Outo ja kiinnostava Bond. En ollut tätä ehkä ennen kokonaan katsonutkaan.
SEAN CONNERYN BOND
Bond OG. Conneryn Bondeissa oli monia äpsöluut klassikko-Bondeja ja kohtauksia, ja Spectre-järjestössä oli näissä oma jännä pysyvyytensä. Mutta sitten toisaalta. Tämä mieskuva, mihin kiinnitin nyt tietty vähän eri tavalla huomiota kuin nuorena näitä katsoessa. Kaikki Bondit ovat vähänpaljon paskoja ihmisiä, mutta Conneryn Bond taisi olla ainoa potentiaalinen/todennäköinen raiskaaja. Leffoissa oli useita tilanteita, joissa Bond pakottaa itsensä vastustelevia naisia vasten ja suutelee näitä väkisin, jolloin naiset sitten välittömästi "antautuvat" Bondille. Nyt katsoessa mietin, että ehkä jotta eivät tulisi raiskauksen lisäksi myös murhatuiksiko? Hyh, hyh. Kaikenlaista näissä joutuu tietty muutenkin ohittamaan - voi mechakissajeesus esim. Bondin naamioiminen japanilaiseksi... No, aikansa tuotoksiako vai miten tällaisiin aina tuleekaan suhtautua. Paljon viihdyttäväähän Conneryn Bondeissa oli, noin niin kuin muuten, ja vähän hassua tosiaan, miten 1960-luvun Bondeissa ei tule niin pahasti halpaa vaikutelmaa kuin 80- ja jopa 90-luvun Bondeista, vaikka näissäkin taisi olla mm. hyvin selkeitä pienoismalleja joissain räjähdyksissä ynnä muissa. Kai sitä vanhemman leffan kanssa ottaa erilaisen katseluasennon, etäännytyksen yms. Conneryn Bondeista lienee helpoin valikoida ihan ehtoja klassikoita, kuten Goldfinger.
No, kokonaisuutena Bond-katselmuksestani: tulipa katsottua. Monin paikoin viihdyttävää ja aika helppoa ajantappajaa. Leffoissa suurta vaihtelua, ihan jo yksittäisenkin leffan sisällä (näin ehkä etenkin Mooren Bondeissa). Craig taitaa hyvinkin selvästi olla minun Bondini. Ehkei tarvitse näihin taas hetkeen palata. Lapsena ja nuorena Bondit piti katsoa aina ja joka kerta kun niitä vain telkkarista tuli. Eli jotkin näistä leffoista olen varmaan katsonut lähemmäs tai ylikin 10 kertaa kaikkinensa (KOSKA OLEN FUCKIN' VANHA!!!)
Näin. Kiitos jos jaksoit lukea. Tällä tekstillä ei ollut mitään suureellista tarkoitusta, mut tulipa näpytletyä. Miu mau.