Tuli kirmattua melkoisella vauhdilla postiin kun tästä kirjasta kilahti saapumisilmoitus. Kirja jota on tullut odotettua kuin kuuta nousevaa! Olin niin innoissani tästä, että kävin lainaamassa Pinnan alla-antologian ihan vain että saatoin lukea Okeanoksen aarre-novellin. 😄
Sain mun kappaleen Maankutsujaa!
Olemuksessani saattaa olla tulevina päivinä poissaolevuutta 💚
Lauantain ratoksi kirjoitin kirjailijablogiini Lakerta-sarjan syntymisestä.
#lakerta #kirjailijanelamaa #kirjoittaminen #blogi
https://www.hannamorre.fi/l/kurkistus-lakerta-sarjan-syntyyn/
Meikäkirjailija lymyää Helvi Hämäläisen suojissa kirjoitusmökillä. Tää on huiden kukussa, nettiyhteys toimii tosi heikosti — ja siinäpä syy miksi tässä ollaan oltu jo pari päivää hiton tehokkaita niin kirjoittamisen kuin lukemisen suhteen.
Lakerta 1., Maankutsuja, on editoitu ja menee seuraavaksi oikolukuun.
Lakerta 3., se megalomaaninen läjä jonka juuri kirjoitin, on nyt suurennuslasin alla ja teen tällä hetkellä sen kohtausluetteloa, että mitä karsia ja mitä pitää. Sitten aloitan uuden version kirjoittamisen.
Lakerta 2. on yhä palautekierroksella.
Englanniksi lukeminen edistyy. Katee Robertin Neon Gods (Dark Olympus 1.) on ollut oivaa pikkutuhmaa kinkytwistillä höystettyä viihdettä.
Sen lisäksi luen J. S. Meresmaan uunituoretta Noidanlankaa, joka on hyyyyyvin toisten tyyppinen, vaikka siinäkin on sitomista 😅
Huomenna käyn poimimassa kollegan tänne seurakseni. Toinen kirjailija on parasta residenssiseuraa, kun omiin oloihin vetäytyminen on aina ok 🥰
Hallelujaa. Lakerta 3. raakaversio on valmis sanamäärällä 107 886. Yli kolme kertaa pidempi kuin esikoisromaanini 😆
Arvelisin, että sanamäärä on liikaa monestakin syystä ja olisi hyvä saada se 10 000 sanaa höylättyä pois. Olen sen suhteen luottavainen, vaikka toisaalta mulle tyypillisempää on kasvattaa sanamääriä raakaversioon nähden. Mulla raakaversioissa jää usein turhan ohueksi miljöön kuvaus, joka etenkin fantasian maailmanrakennuksen kannalta on kuitenkin tärkeää.
Tässä vaiheessa siis kolmonen jää telakalle hautumaan (se ei mene edes kusteille vielä) ja sillä aikaa saankin viihdyttää itseäni Lakerta 1., eli Maankutsujan, kahdeksennella editointikierroksella. Voi jee!
(Oikeasti se kyllä on jee, koska mulla on ollut niitä tyyppejä ikävä <3 )
Olen luvannut raottaa hiljalleen Maankutsujan kantta ja yksi pyyntö oli tiivistää kolmeen lauseeseen. Tämä kuva syntyi. Vähän kryptinen, mutta paljastaa päähenkilöiden nimet ainakin!
Lakerta-sarjan ensimmäinen osa, Maankutsuja, ilmestyy ensi keväänä @Osuuskumma -kustannukselta.
Rouheaa romantasiaa, joka vie lukijan niin kepeisiin seurapiiritansseihin kuin taistelukentillekin. On makeaa hattaraa, karvasta kalkkia ja tietysti 🌶️🌶️🌶️
Hyvää Pride-kuukautta!
Meikäläinen on aina vähän hitaahko, joten vasta nyt tulen nostaneeksi esiin Pride-kuukauden kunniaksi romaanini Vastatuulen lohikäärme.
Kun VL:stä ilmestyi ensimmäisiä arvosteluja, niissä kiiteltiin sateenkaarevuutta. Olin kuin puulla päähän lyöty! Häh? Mutta kyllä vaan. Onhan se sitä. Heta on bi/pan-seksuaali, on polyamoriaa jne. Oma reaktioni kumpusi siitä, etten ollut tajunnut tätä ulottuvuutta kirjoittaessani. VL:n maailmassa (siis meidän maailma, jossa on lohikäärmegeenisiä ihmisiä) oli luonnollinen valinta, että naaraalla on naaraskumppaneita, koska uroksia ei juuri ole. Lauma on tärkeä asia. Sateenkaarevuus oli siinä tarinan sanelema sivutuote eikä pääpointti. Jos sateenkaarevuuden poistaisi, menisi koko tarinan maailman logiikka uusiksi – ja siinä samalla koko tarinakin.
Pitääkö aina sitten olla näin, jos on sateenkaarevia hahmoja? Että heillä on joku aivan erityinen syy olla tarinassa?
Mielestäni ei. En pidä sellaisesta "kiintiöhomo"-ratkaisuista, mutta sateenkaarevat hahmot ovat mielestäni aika luonnollinen ilmiö tarinassa, jossa on useampia ihmisiä. Ihan kuten on pitkiä, lyhyitä, lihavia, hoikkia jne. Eihän noillakaan ominaisuuksilla tarvitse olla erityistä pointtia. Haluan kuitenkin tuoda näitä erilaisia suuntauksia esiin siksi, että omalta osaltani pyrin normalisoimaan sitä. Voisin toki jättää baariympäristön kuvailusta sen kuhertelevan naisparin pois, mutta miksi niin pitäisi tehdä?
Lakerta-sarjassa ei suoraan ole näillä näkymin sateenkaariromansseja. En halua tehdä sitä vain siksi, että niin "pitäisi" tehdä. Sarjassa kyllä esiintyy muunsukupuolisuutta sekä erilaisia seksuaalisuuden kirjoa. Esim. Manalassan Eginassa samaa sukupuolta olevat avioliitot ovat täysin tavallinen asia ja siellä tunnustetaan myös muunsukupuolisuus. Ithir on taas tämän suhteen vanhoillisempi. Canshossa homous on suht ok, mutta naisten välisiä suhteita katsotaan todella kieroon jne. Nämä seikat häilyvät lähinnä taustalla, kun rakennan erilaisia kulttuureja, ja koen sen kovin luontevaksi.
Koen, että meillä kirjailijoilla on omanlaisensa vastuu siitä, millaisia maailmoja lukijoille näytämme.
Vastatuulen lohikäärmeen kansi on Karin Niemen taitavaa käsialaa ❤️
#kirjallisuus #kirjamastodon #kirjat #pridekuukausi #lakerta
Luonnolla on suuri merkitys minulle kirjoittajana. Ei vain inspiraation ja hyvinvoinnin lähteenä, vaan myös ongelmanratkaisun kannalta.
Teimme tänään @Turre :n kanssa pienen patikkaretken Joutsaan Valklammen pitkospuille. Meiltä ajaa sinne rapiat puoli tuntia, joten se on varsin matalan kynnyksen paikka (jossa voisi käydä useamminkin...). Työstän nyt Lakerta-sarjan kolmannen osan ensimmäistä versiota, josta on näin ekalla kierroksella tulossa melkoinen möntti. Joka tapauksessa mielessäni ei edes ollut varsinaista ongelmaa, mutta olen tausta-ajatuksena tiedostanut sen, ettei mulle ole ollut ihan kirkkaasti mielessä se, mitä kolmannessa osassa tapahtuu Ison Juonen kannalta. Hatara käsitys toki on ollut jo ennen sen aloitusta, mutta ne selkeät motiivit, kaari alusta loppuun ja ennen kaikkea se kohta, mihin kolmannen osan lopetan, ovat olleet usvan peitossa. Olen nyt vain luottanut siihen, että kyllä se sieltä selkenee.
Ja selkenihän se. Patikoidessani en varsinaisesti ajatellut kässäriäni, vaan hölpötin miehen kanssa muita juttuja. Paluumatkalla lounaalla jysähti. Siinä se on! Tietenkin se on näin, noin ja niin ja sitten näin ja loppu! Ratkaisu oli itsestäänselvä, kuin koko ajan nenäni edessä. Ajomatkalla (puoliso ajoi) ajattelin vielä muutamia yksityiskohtia, sitten lounaalla pyysin puolisolta anteeksi, nappasin kännykkäni ja naputtelin ajatukset ylös. Hallelujaa!
Liikkeellä oleminen auttaa selkeästi. Kävely, mieluiten luonnossa, kirkastaa ajatuksia. Ajattelen mielelläni myös autolla ajaessani ja silloin lähettelen itselleni ääniviestejä, kun puhun ajatukset ylös. Muutoin en pääsisi ikinä perille, kun pysähtelisin jatkuvasti. (Liikenteessä ajatellussa on omat riskinsä, jos on itse ratissa, tiedostan sen. Mulla tää tapahtuu maantieajossa, taajamassa keskittyminen menee muun liikenteen ja ympäristön seuraamiseen.)
Kävellen liikkuminen on tietysti tärkeää ihan myös fysiikan kannalta. Tää on istumatyötä ja kaikkihan me tiedetään istumatyön riskit. Kannustan siis lämpimästi jokaista kirjoittajaa liikkelle – etenkin silloin, kun kässärin kanssa iskee tenkkapoo.
#kirjoittaminen #lakerta #kirjailijanelamaa #joutsa #luonto #Suomenluonto
Eilen sain novellin editoitua valmiiksi (siltä erää) ja tänään voi taas jatkaa Lakerta 2. pariin <3
Rakastan tätä kun on koko ajan jokin teksti työn alla. Näin ei kommenttien odottaminen muista teksteistä tunnu niin pitkältä.
Kunhan saan tämän 2.:nkin pois käsistä, niin pääsee jatkamaan 3.:sta ja sitten taas onkin jo ykkösen, eli Maankutsujan, aika jnpp.
Sarianna Silvonen
korppu
Oili
Hanna Morre