Ääh. Jälleen kerran yksi jännäri, jossa voi päätellä murhaajan ihan vaan siitä, että kirjailija esittelee henkilön tavalla, joka oikein alleviivaa, että tämä tyyppi on sitten kiltein ja viattomin enkeli ikinä -> aivan takuuvarma sarjamurhaaja joka kerta.
Luulisi, että tämäkin on jännäreissä jo sen verran yleinen trooppi, että kirjoittajat kiinnittäisivät tähän huomiota ja kehittelisivät toisenlaisia juonikuvioita, mutta ei.








