Lainasin kirjastosta kirjan ”Kirjoita vuosi: 12 matkaa kirjoittamisen taitoon”, kun kaveri luki sitä taannoin. Melkein pitäisi ostaa itselle, ei noita harjoituksia kuukaudessa tosiaan ehdi.
Mutta sitten harjoituksia lukiessa tuli mieleen, että pitäisi taas lukea Perecin ”Elämä: käyttöohje: romaaneja”. Melkein voisi ostaa itselle - paitsi eihän sitä saa mistään, nettiantikvariaatitkin myyvät eioota.
Höh. Lainataan sitten.
Tarjosinpa uutta novelliani lehteen. Ehkä se jonkun aivokurkea kutittaa tarpeeksi, että se katsotaan julkaisemisen arvoiseksi. Eihän sitä muuten tiedä, jos ei kokeile.
30 päivää Pariisissa
Veronica Henryn 30 päivää Pariisissa on mukava kuvaus siitä, miten aikuistuttuaan ymmärtää nuorta itseään paremmin ja osaa suhtautua asioihin kypsemmin. Tiedän, ei ikä mieltä kaikille anna, mutta tässä tarinassa tuo oli yksi niistä jutuista, joista pidin kovasti. Juliet oli Pariisissa au pairina 30 vuotta aiemmin. Kun avioliitto on päättynyt sopuisaan eroon, talo myyty ja rahat jaettu, pyöräilystä ja kunnon kohottamisesta innostunut aviomies on jo hankkinut oman uuden […]
Kynäkysymys: mistä saisi imupaperille semmoinen leimasimen oloisen härvelin, jolla saa imeytettyä pois ylimääräisen musteen?
Tykkään nimittäin kirjoitella muistiinpanoni mustekynällä, ja koska oon vasenkätinen enkä kirjoita oikealta vasemmalle, kirjoitusvauhtiani rajoittaa merkittävästi musteen leviäminen.
Parioviunelmia
Sävelet valuivat ihmisten iholle ja silittivät mielen rauhalliseksi. Soitto levisi lattioille, ovenpieliin ja ikkunoihin kiinnitettyihin havukoristeisiin. Sävelet kävivät läpi jokaisen rintakehän, upposivat tuolien ja tyynyjen pehmikkeisiin ja kietoivat kaiken syliinsä. Minna Haapasalon Parioviunelmia aloittaa Uusien alkujen koti -sarjan. Sallan ja Tuomaksen kolmilapsinen perhe on muuttanut maaseudulle unelmatorppaan, vaan remontoidusta kodista ei kauan ehditä nauttia, kun sattuu […]
Tekstien marginaalien keskuksella: Interfering Writing: Symposium Between Designers and Writers
Kirjoittajat ja muotoilijat erityisesti tervetuloa! Kriittinen ei ole järjestämässä tätä, mutta tahdomme tukea kirjoittamista. :)
8 May 2026
Friday, 13:00–19:00 (EEST/+3:00 UTC)
at Aalto University + online
https://tekstien-marginaalien-keskus.aalto.fi/interfering-writing/
Ropeconin ohjelmailmoittautuminen päättyy pian (30.4.), minkä vuoksi olen taas pohtinut roolipelejä.
Tarkoitukseni on hakea vetämään peliä tänäkin vuonna. Viime vuonna peluutin kaksi peliä Delta Greeniä, joista toinen oli pelin klassinen esittelyskenaario Last Things Last. Tuo on lyhyen keston, aloittelijaystävällisyyden ja hyvän tarinan vuoksi niin täydellinen coniskenaario, että haluan vetää sen uudestaan.
Toinen pelini viime vuonna oli omakehittämäni skenaario. Koska se sopisi täydellisesti tämän vuoden Ropeconin Uni-teemaan, ajattelin tarjota sitäkin uudestaan. Tämä skenaario vaatii kuitenkin uudelleentyöstöä. Suurin vaikeus niin testipeluutuksessa kuin viime vuoden Conissakin oli oikean tunnelman tavoittaminen ja etenkin ylläpitäminen loppuun saakka.
Tämä on tietenkin yleinen ongelma kauhugenressä, ja varsin vaikeasti ratkaistava. Ehkä siitä syystä olen usein peluuttanut kauhupelejä, joissa pääpaino on kauhun sijaan mysteerin ratkaisemisessa ja jonkinlaisessa toiminnantäytteisessä loppuratkaisussa (Last Things Last on tästä hyvä esimerkki). Toinen syy on varmaan se, että roolipelisysteemit usein tukevat tällaista pelaamista, ja se on minullekin tutuin tapa roolipelata.
Toimintakauhu ei kuitenkaan muussa kuin roolipelikontekstissa tällä hetkellä oikein kiinnosta minua. Siksi olenkin miettinynt miten voisin tuoda peleihin enemmän muita kauhun sävyjä. Erityisesti minua kiinnostaisi käsitellä roolipeleissä sitä "todellisuuskauhua", jota tämä aika tuntuu olevan tulvillaan. Sitä kognitiivistä dissonanssia, jota esim. ilmasto- ja ympäristökatastrofin keskellä arjen eläminen vaatii.
Nyt olen ehkä löytänyt uusia työkaluja tuon todellisuuskauhun käsittelyyn. Robin D. Lawsin Yellow King RPG, Chambersin Keltaisen kuninkaan tarinakokonaisuudesta ammentava peli, tuntuu yhdistävän sopivat pelimekaaniset ratkaisut ja tarkoitukseen sopivan pelimaailman (pelissä on neljä eri aikatasoa/rinnakkaistodellisuutta, joista viimeinen on meidän maailmamme vääristynyt versio).
Tätä täytyy vielä päästä testailemaan ennen Conia, sillä systeemissä on muutama epäselvä ja/tai vaikealta tuntuva mekaniikka, mutta taidan nyt kuitenkin uskaltautua tarjoamaan peliä Coniin ja luottaa että saan siitä jonkinlaisen pelattavan version aikaiseksi heinäkuun loppuun mennessä.
Itsellenikin yllätykseksi lupauduin pitämään ensi viikolla puheenvuoron pienessä seminaarissa. Jännää! Jotenkin luotan, että tämä kääntyy voitoksi ja vie eteenpäin kirjoitushommissa. Nyt on pakko tarttua aiheeseen, josta en ole vielä kirjoittanut mutta haluaisin. Liittyy kuitenkin tuttuihin asioihini eli arkkitehtuuriin ja betoniin.
https://roiskeita.blogi.net/blog/34/kirjoittamisesta-perjantai-ensimmainen/
Muutama sananen kirjoittamisesta, haasteista ja ilosta. Eteenpäin vain, eikös?
Sain tuossa tammi-helmikuussa ”valmiiksi” toisen tekeleeni. Nimeksi tuo kokonaisuus sai ”Perjantai ensimmäinen – hyvien ihmisten päivä”. Luetutin sitä muutamilla tuttavilla haalien kommentteja kokonaisuudesta, jotta olisin sen saanut viimeisteltyä niin hyväksi kun sillä hetkellä pää antoi myöden. Itse aloin käydä tekstille aika sokeaksi, enkä oikein osannut enää sanoa mitä sille pitäisi tehdä. Nyt se on joka tapauksessa lähetetty useammalle kustantajalle odottamaan tuomiota. Osa on jo vastannutkin, ettei teos sovellu heidän kustannusohjelmaansa tällä hetkellä.Mutta eipä siinä. Tietenkin nämä tulee helposti koettua jonkinlaisina vastoinkäymisinä, tylyinä tyrmäyksinä, mutta siitä huolimatta päässä hakkaa eteenpäin menemisen pakottava moottori, joka puskee tai työntää kohti seuraavaa projektia. En minä aikoinaan musiikinkaan tekemistä lopettanut, vaikka koskaan ei levy-yhtiöiltä mitään kuulunut (älkää kukaan muukaan...
Pare
Sivusta
Kirjavinkit
Kushnerin pelottava enkeli
Sanna Hirvonen
Kriittinen Korkeakoulu
Simo Tolvanen
Tuukka Ahopelto