Tarinoiden kirjoittamisessa on hauskaa se, että pääsee selvittämään kaikenlaisia asioita, joita ei muuten ehkä tulisi edes ajatelleeksi. Tai kokisi tarpeelliseksi tietää.
Tänään vuorossa on sen selvittäminen, miten nopeasti hirvi voi uida. 😅
Tarinoiden kirjoittamisessa on hauskaa se, että pääsee selvittämään kaikenlaisia asioita, joita ei muuten ehkä tulisi edes ajatelleeksi. Tai kokisi tarpeelliseksi tietää.
Tänään vuorossa on sen selvittäminen, miten nopeasti hirvi voi uida. 😅
Nuoriso laittaisi tähän että: töis, mut vapaaehtois 🤙🏼
Sain antimilitaristisen esseen valmiiksi Aseistakieltäytyjäliiton Antimilitaristi-lehden seuraavaan numeroon. (Olipa lause)
Tein tässä pientä inventaariota kuluneesta kesästä ja toki vain se meni kirjoittaessa, kuten arvelinkin:
- inspiraatiokässäri AST, eka versio
- lastenkirja, eka versio
- nuortenromaani, eka versio
Yhteensä noin 120 000 sanaa.
Lisäksi editoin kevään kirjaa, tarkastin syksyn kirjan taiton, ideoin 3 novellia ja romaanitrilogian.
Nyt pidän pienen tauon kirjoittamisesta. 😂
Manse : Södikan aika
Kun Suomen valuutta vaihtui euroon uutenavuotena 2002, Tommi Liimatta oli Prahassa eroamassa puolisostaan. Oli monen uuden alun aika: uusi seurustelusuhde oli jo käynnistynyt, Absoluuttinen Nollapiste oli julkaisemassa uutta Nimi muutettu -albumiaan ja esikoisrunokokoelma Avainlastu läpäisi WSOY:n kustannusseulan. Niinpä vuoden 2002 alku onkin luonteva aloituskohta Tommi Liimatan viidennelle omaelämäkerralliselle kronikalle Manse : Södikan kausi. Vuoden 2002 alusta vuoden 2010 […]Blogissa tänään kahden vierailun edestä asiaa. Pääsin jakamaan asiantuntijuuttani kirjoittajana (ja kirjoittamisen opettajana) Turun Joktoconissa sekä tohtoroitumiskokemuksiani ilomantsilaissyntyisten tohtorien tapaamisessa.
Mukana myös kuulumisia Don Rosa -kirjan osalta.
Mutta todettakoon, että päivän kivoin asia oli avata työsähköposti ja lukea viesti, joka alkoi "Tämä ei ole työasia..." ja päättyi Atorox-ehdokkaana olleen novellini "Kirjeitä Laaksosta" kehuihin. 🥰
Näillä energioilla tähän viikkoon!
Meikäkirjailija lymyää Helvi Hämäläisen suojissa kirjoitusmökillä. Tää on huiden kukussa, nettiyhteys toimii tosi heikosti — ja siinäpä syy miksi tässä ollaan oltu jo pari päivää hiton tehokkaita niin kirjoittamisen kuin lukemisen suhteen.
Lakerta 1., Maankutsuja, on editoitu ja menee seuraavaksi oikolukuun.
Lakerta 3., se megalomaaninen läjä jonka juuri kirjoitin, on nyt suurennuslasin alla ja teen tällä hetkellä sen kohtausluetteloa, että mitä karsia ja mitä pitää. Sitten aloitan uuden version kirjoittamisen.
Lakerta 2. on yhä palautekierroksella.
Englanniksi lukeminen edistyy. Katee Robertin Neon Gods (Dark Olympus 1.) on ollut oivaa pikkutuhmaa kinkytwistillä höystettyä viihdettä.
Sen lisäksi luen J. S. Meresmaan uunituoretta Noidanlankaa, joka on hyyyyyvin toisten tyyppinen, vaikka siinäkin on sitomista 😅
Huomenna käyn poimimassa kollegan tänne seurakseni. Toinen kirjailija on parasta residenssiseuraa, kun omiin oloihin vetäytyminen on aina ok 🥰
En muista ennen tätä vuotta kirjoittaneeni kirjeitä (tai siis meilejä) ministereille tai presidentille. Aihetta olisi varmasti ollut, mutta asiaan liittyy jokin kynnys. Se madaltuu kerta kerralta.
Tässä vetoavassa tekstilajissa on viehätyksensä. Kun jatkan harjoittelua, laajennan ehkä vielä poliittisiin puheisiin 🧐✍️
(Enkä siis tarkoita, että kirjeen pitäisi olla tietynlainen. Itse vain huomaan päättyväni aika paatokselliseen ilmaisuun ja toistoon, toistoon ja toistoon.)
Mitä tämä tällainen on, että kun vain jaksaa kirjoittaa, kirjan voi saada valmiiksi? 😁
Käsikirjoituksen viimeisiä kohtauksia viedään. Ehkä jo tällä viikolla on eka versio kokonaan kasassa!
#Kirjoittaminen #Kirjailijaelämää #KirjaFedi #KirjaMasto #KirjaMastodon