Olisikos nyt vihdoin se aika, että saisin luettua läpi Don Rosan kootut! En ole tehnyt sitä vielä koskaan, koska jumitun aina siihen, että alkuvaiheen tarinat ovat täynnä seikkailua ja kohellusta mutta vähemmän täynnä tunnepitoisia hahmohetkiä.

Mutta jospa nyt saisin seurattua @marumuju’n vinkkaaman Rosa Remarks -podcastin myötä pitemmälle ja pääsisin niihin parempiin juttuihin Rosan tuotannossa. #Sarjakuvat #Lukeminen

https://podcasts.apple.com/fi/podcast/rosa-remarks-a-don-rosa-podcast/id1664868578?l=fi

https://open.spotify.com/show/64VvDv8xTqecSdAVvCQjyf

‎Rosa Remarks: a Don Rosa Podcast Apple Podcasts ‑palvelussa

‎Taide · 2023

Apple Podcasts

Alusta on tietysti aloitettava, eli Auringon poika (Son of the Sun).

Ei ihme että tarina erottui ja iski heti ilmestyessään, koska se on tosi taitavasti rakennettu. Voitokkaat ja tappiolliset hetket vuorottelevat sulavasti koko tarinan läpi pitäen yllä seikkailullisen jännitteen, samoin pohjustavat hetket ja niiden päälle rakentuvat palkitsevat payoff-hetket.

Harmillisesti Roopella on muutama vähän tumpelo höynähdyshetki. Enkä voi sietää sudenpentuja tai käsikirjaa.
#Sarjakuvat #DonRosanKootut

#DonRosanKootut-seikkailu jatkuu kahdella kymmensivuisella pikkutarinalla, Liikenerot (Nobody’s Business) ja Jos metsään haluat mennä nyt… (Mythological Menagerie). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän nämä Aku hönöilee ja kiukuttelee -konseptit innostavat. Ankeaa lukea tarinoita, jotka eivät sisällä juurikaan empatiaa tai hahmoja monisävyistäviä hetkiä, vaan painottavat tyrimistä ja kiusaamista. Nämä eivät myöskään ole konsepteiltaan kovin kiinnostavia tai hauskoja tarinoita.
#Sarjakuvat

Seuraavana Rosa-putkessa vuorossa kymmensivuinen Monikäyttöauto (Recalled Wreck, 1987). Tällaiset Ankka-tarinat, joissa Aku ei ole vain ilkeilevä töppäilijähösääjä, vaan oikeasti osaa asioita ja on pätevä jossain, ovat selvästi lähempänä omia mieltymyksiäni.

Keskittyminen Akun 313-autoon ja erityisesti sen merkitykseen Akulle on myös hauskan omalaatuinen fokus Ankka-tarinoiden joukossa. Vaikka sävy on kevyt, tämä merkitysten rakentaminen antaa tarinalle sielua.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Rahavirta (Cash Flow, 1987) on yksi parhaiten mieleeni jääneistä Rosa-tarinoista, koska sen konsepti on niin erikoinen. Kitkan ja inertian poistavista sädeaseista saadaan irti uniikkeja tilanteita ja reaktioita. Menevä kikkailuseikkailu, mutta kiinnostavia hahmohetkiä tarinasta ei löytynyt lainkaan.

Pätkän mestariläppä on, että Roopelta löytyy takataskusta valmiina heti käyttövalmis elementtirahasäiliö. En edes tajunnut vitsiksi nuorempana mutta nyt ihan hillitön!

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Rosan tarinalle julkaisulehteen tekemästä kansikuvasta ja vuosikymmen myöhemmästä uusintaversiosta näkyy selvästi, miten hän on kehittynyt taiteilijana.

Alkuperäisessä hahmojen asennot ovat staattisemmat ja jäykemmät, eivätkä ilmeet ilmaise oikein mitään. Uusintaversiossa hahmoilla on uniikit ilmeet ja asennot, asettelu on dynaamisempi ja hauskempi (etenkin lamaantunut Aku on tosi tehokas elementti) ja tumman ja vaalean vaihtelu toimii tasapainoisemmin.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Vahvasti veikkaan, että Suurin kurpitsa (Fit to Be Pied, 1987) tulee jäämään Rosan tuotannon epämiellyttävimmäksi edustajaksi. Se perustuu yksinomaan itsekkäälle kiusaamiselle ja on läpeensä ilkeä ja empatiakyvytön, enkä löydä tarinasta oikein mitään hyviä puolia, paitsi rakenteen, joka kehittelee loppuhuipennusta teknisesti näppärästi.

Onneksi Rosa jätti Akun naapuririidat Teppo Tulpun kanssa sikseen tämän jälkeen. Inhokkini Ankka-sarjakuvien tarinatyypeistä.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Onnesta Turtana (Oolated Luck, 1988) on Rosan kirjastossa tarina, joka ei ole kovin huomattava, mutta on jäänyt hyvin mieleen, varmasti osittain mahtavan nimikäännöksen ansiosta.

Tarinassa on sinällään kiva nähdä Aku kerrankin onnistumassa tavoitteissaan, mutta äh kun lopun ankeus jää kaivelemaan. Tuntuu epäreilulta, että kukaan ei saa ansionsa mukaan, etenkin kun Hannu on oikein ekstraepämiellyttävä tässä tarinassa.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

En yhtään muistanut, että Lumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson, 1988) oli Rosan ensimmäinen Roopen nuoruutta nostalgisoiva tarina. Vauhdikas seikkailu, mutta kuten usein, rauhallisemat ja tunteikkaammat kohdat ovat niitä, jotka jäävät mieleen. Tämä ihan alun pieni suvanto, jossa Roope pysähtyy hetkeksi kyseenalaistaan elämäänsä ja valintojaan monen tunteen kautta, on tarinan paras kohta ja rakentaa Roopen hahmoa paljon pienessä tilassa.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Tyylittä taaplaten (Metaphorically Spanking, 1988) on siitä mukavan raikas Rosan tarina, että siinä ankanpojat ovat vapaita sieluja, jotka haluavat lintsata koulusta, eivätkä niitä rasittavan persoonattomia ainaoikeassaolevia tietokirjoja, joina heidät Rosan tarinoissa yleensä nähdään.

Tarina on ihan hauska ja jekkuli muutenkin. Oli mukavaa nähdä, miten Aku ei anna minkään vastoinkäymisen hetkauttaa, vaan kerrankin jatkaa vaan rennosti aina seuraavaan kivaan asiaan.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Krokotiilinmetsästäjä (Crocodile Collector, 1988) tuntui suurimmaksi osaksi tosi turhalta tarinalta, jonka parissa tylsistyin melkein koko mitalta. Hyvin suoraviivainen seikkailukertomus, jossa jokainen etappi pyhien krokotiilien etsintäretkellä tuntui vain mekaanisen persoonattomalta etenemiseltä.

Lopetus kuitenkin pelasti paljon! Tykkäsin siitä, että suuren osan tarinaa ympäriinsä hölmöläisenä vauhkonnut Aku sai fiksun oivalluksen ja onnistumisen.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Vaarojen vuori (His Fortune on the Rocks, 1988) maittoi paljon paremmin kuin Krokotiilinmetsästäjä. Ehkä vaan tykkään dynamiikasta enemmän, kun Aku ja pojat eivät touhua vain keskenään niin että Aku on tollo ja pojat viisaita, vaan Roopekin on mukana sekoittamassa pakkaa, etenkin kun Roope on perheen mielenkiintoisin hahmo.

Oli ilahduttavaa seurata sanaleikkien käännöksiä, joista tämä tarina on jäänyt mieleen pitkän ajan takaa. Ihan pikkuinen tarina mutta aika kiva.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Vaarojen vuoren myötä sain päätökseen Don Rosan koottujen ensimmäisen kirjan. Vähän valitettavaa, etteivät Rosankaan tarinat enää iske niin kovaa kuin aikoinaan, kun sarjakuvamakuni on siirtynyt pitempikaavaiseen ja dramaattisempaan tarinankerrontaan tosi vahvasti, ja Rosan lyhyet mutta näppärät yksittäiset tarinat eivät millään pysy enää perässä. Muutamia hiukan sykähdyttäviä hetkiä kirjasta löytyi, mutta parhaat tarinat ovat ehdottomasti vasta tulossa.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Kiva kuitenkin huomata, miten rakenteellisesti näppäriä ja oivaltavia jo alkutarinat ovat olleet. Rosa on heti alusta asti erottautunut tarinoidensa huolella kokonaisuudeksi mietityn rakenteen kautta - kaikki tarinat esivarjostavat näennäisen pieniä juttuja, jotka sitten osoittautuvat lopussa tärkeiksi.

Hienoa, miten Rosa on saanut valjastettua insinööritaustansa sarjakuvanrakennukseensa näin tehokkaasti.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Matka jatkuu Don Rosan koottujen kakkoskirjaan.

Tykkäsin Andien kutsun (Return to Plain Awful, 1989), runsaasta käänteikkyydestä. Ja kerrankin Aku ei ollut vain perässä raahattava, vaan hän osallistui seikkailuun aktiivisesti, koska halusi itsekin nähdä uudestaan kulmikkaan kaupungin ja todistaa Roopelle, ettei raha kiinnosta sen asukkaita.

Kulmikas kaupunki ei tosin ollut paikkana kovin kiinnostava, ja kaupunkilaiset tuntuvat kasalta identtisiä tyyppejä.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Nokkadamuksen kirous (The Curse of Nostrildamus, 1989) on jännässä kontrastissa Rosan normaaliin tapaan rakentaa tarinoita. Yleensä aarteenmetsästystarinoissa se etsiminen on suuri ja vaiheikas seikkailu. Tässä taas etsimisvaihe kuitataan sillä, että kävellään hakemaan ennustusriipus Roopen Ranskan-tiluksilla sijaitsevasta kryptasta, jonka lukkokin ruostuu murusiksi kosketuksesta, ja varsinainen seikkailu muodostuu riipuksen kanssa selviytymisestä. Hauskan erilainen!

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Oho, ensimmäinen Rosan Ankka-tarina, josta en ollut lainkaan tietoinen!

Ei sinänsä ihme, ettei The Starstruck Duck päätynyt koskaan julkaisuun, koska olihan tämä suurimmaksi osaksi vain ankanpoikien mainosselostusta siitä, mitä kaikkea siistiä Disney-MGM-studiopuistossa voi tehdä ja nähdä, ja taustalla Aku häseltää rasittavasti.

Oli kuitenkin aika siistiä lukea kokonainen tarina luonnosmuodossa, avaa jännällä tavalla tekijän prosessia!

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Sääli että Hänen majesteettinsa Roope Ankka (His Majesty, McDuck, 1989) ei ollut Disneyn linjausten takia mieluisa prosessi Rosalle, mutta itse tarina on yksi suosikeistani tähän mennessä.

Emotionaalinen punchline vetosi enemmän kuin nokkelat punchlinet, joita on aiemmin nähty paljon. Roopen tsundere-hetkistä tuli hyvä kolmen toiston sarja, josta jäi vähän surumielinenkin fiilis - karua miten vahvasti Roope kokee, että sisäinen pehmeys ja lempeys kuuluu piilottaa.
#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Kaksintaistelu kuninkuudesta oli lisäksi visuaalisesti ensimmäinen mieleeni jäänyt Rosan todella vaikuttava dramaattinen hetki. Rahasäiliön seinälle heijastuvat varjot tekevät kohtauksesta suuren tuntuisen, ja Roopen ylivoima miekkailijana on kuvattu hauskasti mutta samalla tosi päheästi ilme- ja elekielen kautta.

Tässä tarinassa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että Rosa on todella löytänyt itsensä taiteilijana ja päässyt eteenpäin Barksin tyylin matkimisesta.
#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Seuraavat pari tarinaa Kootuissa ovatkin sitten lyhyehköjä pätkiä, jotka Rosa on vain piirtänyt mutta ovat muiden käsikirjoittamia. Eivät kovin erikoisia, ja rosamainen tarkka rakenne puuttuu.

Mielestäni Rosa kuitenkin vihaa näitä kommenteissaan vähän turhankin järeästi - tulee vähän sellainen diivafiilis, että mikään muu kuin Barks tai omatkemä ei kelpaa. Mutta ehkä auteur-sielua täytyy ymmärtää sen verran, että ei ole kaikkien juttu kuvittaa muiden tarinoita.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

Seuraava Rosa-tarina eli Ankkalinnan pillipiipari (The Pied Piper of Duckburg, 1990) onkin siitä jännä, että se perustuu Carl Barksin kesken jättämään käsikirjoituksen alkuun, jonka pohjalta myös Daan Jippes on tehnyt oman versionsa. Olisi mielenkiintoista lukea myös Jippesin versio, koska Rosan versiolle en lämmennyt. Vähän ankea katastrofitarina. En ole toki koskaan kauheasti tykännyt Pelle Peloton -tarinoista muutenkaan, hänestä saa harvoin irti dramatiikkaa.

#DonRosanKootut #Sarjakuvat

@AranaRain Kohtaus toisintaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Robin_Hoodin_seikkailut –elokuvan kuuluisaksi tekemän miekkailukaksintaiston.
Robin Hoodin seikkailut – Wikipedia

@aahonen Oho tätä popkulttuuriviittausta en tajunnutkaan, kun tuo leffa on näkemättä, mutta varsin hauskasti nostettu tähän tarinaan!
@AranaRain Tuo miekkailukohtaushan on muuten hieno viittaus elokuvaan The Adventures of Robin Hood (1938). 😊
@saruwine Ei ole leffaa katsottuna niin enpäs tajunnutkaan, mutta onpa tosiaan hauska intertekstuaalisuuden kerros! Vähän hämmensikin kun yhtäkkiä tuli tuollaista tosi voimakasta varjoilla leikittelyä, mutta käy järkeen, että siihen on tullut Robbarilta inspiraatio.

@AranaRain Tuosta tarinasta tulee mieleen myös, että se on ensimmäisiä tarinoita, jossa tarinoissa myöhemmin isossa osassa olevat matka-arkku ja hanhenmunahippu, sekä Kultun hiuskiehkura esiintyvät. Rosa siis alkaa vaivihkaa luoda "omaa" maailmaansa.

Vanhassa Temppeliherrojen kätketty kruunu -kirjassa Hanhenmunahipusta oli myös tullut hopeinen, ja Kultun hiuksista vaaleanruskeat. Rosa on aina todella käärmeissään, kun tulee puhe näistä vanhoista värityksistä. 😆

@marumuju Joo, muistan itsekin kummastelleeni sitä, miten hanhenmunahippu näytti kovasti kiveltä ja hiuskiehkurakin aika hohdottomalta.
@AranaRain tuo oli kyllä melkoisen hämmentävä, mutta samalla erittäin kiinnostava tarina!

@AranaRain

Onkohan tämäkin niitä juttuja joissa halusi seurata Carl-setää. Barkshan oli tehnyt "Roope menee Disneylandiin" -kokoelmaan tarinan jossa Roope ja Kaino-Vieno hengaa höyrylaivassa.

EDIT: Kun katsoo kuinka laatu muuttuu johdantosta itse tarinaan, niin näkee helposti kuinka Barks oli "se hyvä kuvittaja".

EDIT2: Mietin että johdanto näyttää Tony Stroblilta (joka oli yksi niistä ns. paremmista), mutta on siksi kummallisen luonnosmainen. Näköjään oli Stroblin luonnos, muttei tussaus.

@iju Ehkä Barksin tarina on osainnoittaja! Kommenteissaan Rosa tosin nosti esiin sitä, miten aiemmin kaikki Disney-puistoaiheiset tarinat oli tehty juuri tuohon malliin, että Ankat menevät puistoon ja alkavat sitten muistella jotain ihan muuta seikkailua. Rosa taas halusi kirjoittaa tarinan, joka oikeasti sijoittuu sinne puistoon ja kertoo puistosta. Tarina ei kuitenkaan koskaan päässyt tuotantoon, koska oli kuulemma liian kaupallinen.

Ja joo, noissa aloitussivuissa Barks erottuu tosi edukseen.

@AranaRain Ihanat fläsärit hiekkakiviläpästä, muistan miettineeni jo lapsena että mikähän tän alkuperäisversio on ollut, kun suomennoskin on niin kova 👌
@AranaRain Roopen "Elämä ja teot" on mahtavaa luettavaa Tuomas Holopaisen musiikin kera.
@AranaRain oma epäsuosikkini tarinakaarista on villiintyvät laitteet. On epäkohta > korjataan vimpaimella > menee hyvin > menee huonosti > rikotaan tai ohitetaan laite > vanha konsti on jne.
@tinorossi Hmm joo, mulla ei herää erityisiä antipatioita tuota tarinatyyppiä kohtaan, mutta ymmärrän. Sen verran helposti toistettava kuvio, että herkästi alkaa rassata, kun törmää useampaan ja aina samat jutut toistuvat.
@AranaRain Tämä on hauska ketju, jonka huomasin vasta nyt. Lapsena Rosan tarinoita innokkaasti lukeneena oli jännä vanhana saada selville, että jotkut ilmeisesti eivät tykkää ollenkaan hänen tarinoistaan - jollain Aku Ankka -foorumilla taidettiin hänet äänestää huonoimmaksi ankkapiirtäjäksi, mikä nyt tietenkin on ihan täyttä trollausta. Tietyn staattisuuden tyylissä ehkä nyt vanhempana huomaa, mutta pitäisi lukaista joskus uudestaan näitä. Musta ritari -tarinat ainakin olivat erityisen hyviä.

@kowry @AranaRain Mä taas pidän Rosan tarinoista ja piirrosjäljestä.

Alkupään piirrosjälki oli aika jäykkää ja ei sieltä parhaimmasta päästä, mut lkyllä se kehitty.

Alunperin Rosa oli arkkitehtuuripiirtäjä tjsp. eikä varsinainen sarjakuvapiirtäjä, joten se selittää noi puutteet uran alkupuolella.

@AulisVainionpaa @kowry Omassa sisaruspiirissä Rosa oli supersuosikki lapsena, joten mullekin selvisi vasta aikuisempana, että vihaajiakin on.

Sikäli ymmärrän, että Rosan tyyli on tosi erilainen kuin Aku Ankka -lehden tai Taskarien jälki yleensä, joten hahmotan, miksi se ei ole kaikkien suosikki. Mutta toisaalta vähän tuntuu siltäkin, että iso osa semmoisesta varsinaisesta vihasta nousee vastareaktiona suurelle suosiolle. Ylimitoitetuksi koettu suosio ärsyttää ja saa ikävän tunteen korostumaan.

@AranaRain

Ennenmuuta alkuperäisestä näkyy Rosan disney-uran alkupään taipumus kopioida Barksilta asentoja enemmän-tai-vähemmän suoraan. Myöhemmin uralla kun itsevarmuus (ja toki myös taidot!) kasvoi, niin ehti keskittyä enemmän hahmojen keskinäiseen interaktioon, jotka löytyi myös Captain Kentuckystä.

Jos et ole muuten nähnyt jotain Rosan haastattelua jossa esittelee kuinka hän piirtää käyttäen mm. harppia ja kolikkomalleja apuna, niin suosittelen!

@iju Joo, piirrostyyli on saanut tekemisen myötä persoonallisuutta. Ihan hauska se insinööriratkaisukin, jolla hän sai aluksi ankkansa jonoon keräämällä asentopankit hahmoille ja mallintamalla sieltä kuhunkin ruutuun sopivat ankat, mutta toisen tyylillä piirtäminen näkyy siellä varhaisessa taiteessa sellaisena kevyenä sielukkuuden puutteena.

En ole varma, olenko juuri tuollaisiin piirtojuttuihin keskittyviä haastatteluita nähnyt, pitää katsoa jos jostain tulisi vastaan sopivasti.

@AranaRain Simpsonit -piirrossarja on kokenut saman kehityskaaren. Alussa Homer oli välittävä perheenisä, jolla kaikki ei vaan mennyt suunnitelmien mukaan.

Nykyjaksot ovat varmaankin AI generoituja sekä kässärin että animaation osalta.

@havukainen En kyllä sanoisi, että Don Rosan Ankka-sarjakuvissa olisi ollut sillä tavalla vastaavaa kehitys kuin Simpsoneissa, että olisivat menneet sieluttomammiksi. Päinvastoin tuntumani on, että Rosa saa töihinsä enemmän tunnesyvyyttä kehittyessään tekijänä, siinä missä näissä varhaisissa töissä se puoli jää usein syrjemmäs. Vai ymmärsinkö ajatuksesi väärin?

(En tosin ole koskaan ennen lukenut Rosan töitä tekojärjestyksessä, joten kokemukseni perustuu toistaiseksi aika pitkälti mutuun.)

@AranaRain En ollenkaan, siis lainkaan, puhunut Don Rosan Aku Ankka - tarinoista. Ne kaikki ovat klassikoita. Taideteoksia. Puhuin Aku Ankasta yleisellä tasolla.

@havukainen Aivan, kiitos selvennyksestä, nyt ymmärrän!

Rehellisyyden nimissä en ole seurannut Ankka-sarjiksia pitkään aikaan, enkä osaa sanoa laadusta tai nykytekijöistä kauheasti mitään, mutta samantyyppistä olen kuullut muualtakin tason laskemisesta.

Rosa toki on aina erottunut Ankka-tekijänä juuri sillä, miten isosti hahmojen tunne-elämä on mukana. Siihen nähden, miten suosittu hän on, on jännä juttu, ettei toistaiseksi kukaan esim eurooppalainen tekijä tunnu nousseen hänen seuraajakseen.

@AranaRain Hyvin kiteytetty, tää on ankkatarinoissa myös itseä aina häirinnyt.
@AranaRain Rosa on minulle aina ollut se vähemmän kekseliäs puurtaja joka on paikannut mielikuvituksen lentoa vaivannäöllä. Huolellisempaa ja työteliästä puurtamista verrattuna mestareihin jotka saavat kaiken näyttämään helpolta.

@tinorossi En ole itse ihan samaa mieltä Rosan kekseliäisyyden ja mielikuvituksen puutteesta, mielestäni hänellä on tosi hienoja ja oivaltavia juttuja monissa tarinoissaan (joskaan ei erityisemmin näissä kahdessa varhaisessa pikkutarinassa).

Mutta sen allekirjoitan, että hänen sarjakuvansa eivät näytä vaivattomilta samalla tavalla kuin esimerkiksi Carl Barksin, vaan huolellinen piipertäminen ja vaivannäkö kuultaa kauas.

@AranaRain eli löydät kunnollista tavaraa tarinasta 37 eteenpäin! 🤣 Noh, onneksi nro 10 antaa jo maistiaista tulevasta. Ja podcast auttaa arvostamaan hieman niitä aikaisempiakin, sillä analyysi on ollut miellyttävää kuunneltavaa.
@marumuju Hostijäbän keskustelutyyli hankaa mulla vähän vastaan parin jakson jälkeen, mutta kiinnostavaa keskustelua tuntuu olevan, ja myös kontekstoiminen Barksin tyyliin on mielenkiintoista (esim huomio siitä, että hahmojen siluettiesittelyt olivat Barksin tykkäämä tyylikeino), kun en ole hänen tuotantoaan koskaan yhtä laajasti ja ajatuksella lukenut kuin Rosaa.
@AranaRain Itselläkin meni hetken aikaa tottumiseen Barks-podcastin alkupuolella, mutta ainakin nykyään soljuu mukavasti. Barksiin tässä tosiaan verrataan paljon. Ainahan sanotaan, että Rosan työt ovat sidoksissa Barksin työhön, mutta monet konkreettiset esimerkit olivat jääneet itseltä huomaamatta. En näitä tarinoita kuitenkaan nuorena tarkastellut kuin "minä tykkään näistä" -tasoisella analyysillä…
@marumuju Itsellä Barks-tuntemus on tosiaan sen verran heikompaa että vaikka tiedän isot tarinalliset vaikutteet aika hyvin, niin pienemmät viittaukset ja etenkin tarinankerronnalliset samankaltaisuudet ovat heikommalla hahmotuksella.
@AranaRain Minä kuvittelin tietäväni kaikki Barks-tarinat, mutta huomasin nopeasti, että en ollut lukenut edes kaikkia klassikoita läpi 😂 Onneksi AA:n digipalvelussa on melkein kaikki nopeasti saatavilla.
@marumuju Mulle on kunnolla tuttuja varmasti ihan vaan kourallinen Barksia, saati sitten että olisin oikeasti ajatuksen kanssa lukenut muuta kuin Takaisin Klondikeen. Isoveljellä oli kyllä aikoinaan kaikki Aku Ankan juhlasarjat, mutta jostain syystä en koskaan innostunut niistä niin paljon kuin joistain muista suosikki-jutuista kuten Rosasta, Hessun keskiviikoista ja Taikaviitoista. Mutta katsotaan jos Barks-tuotantoonkin joskus jaksaisi sukeltaa, ehkä sitten jos saan nuo Rosan kootut luettua…

@AranaRain Minulla oli Juhlasarjat 9 & 10, ja Vuosisadan ankat -kirja, eli niiden sarjat ovat nostalgian pilaamia. Myöhemmin olen kokenut parhaaksi Barksin sarjaksi Only a Poor Old Man (Ovela Roope-setä).

Piti ihan hieraista silmiä, kun luin "Hessun keskiviikot". Niistä on paljon positiivisia muistoja.

@marumuju Hessun keskiviikot oli Roope-setä-lehden kruununjalokivi mulle! En ole koskaan kauheasti välittänyt Mikki-tarinoista, mutta ai että kun Hessun keskiviikoissa leikiteltiin lukijan odotuksilla ja yleisön ja kertojan välisellä suhteella ja tarinankerronnan keinoilla ja suspension of disbelief -reaktioilla ja kaikella sellaisella, niin ne olivat kerronnallisesti tosi hauskoja ja kiinnostavia!