Ainiin, #luettuja
Jennifer Lynn Barnes: The Inheritance Games – Viimeinen siirto
(suom. Aila Herronen)

Vauhdikkaan YA-trilogian viimeinen osa. Miljardiomaisuuden melkein perineen Averyn pitäisi pysyä hengissä vielä muutama viikko ja selvittää siinä sivussa arvoituksia.

Trilogia – tai tämä osakaan – ei ole mitään kuolematonta kirjallisuutta. Premissi on aika älytön, silkkaa Wish Fullfillment -kamaa. (Älykäs teini, miljardiperintö, kuumia poikia.) Mutta kun kääntää aivot viihdepuolelle, sarja on sieltä paremmasta päästä lajissaan. Vahvuuksiin kuuluvat henkilöhahmot, joiden kehittämiseen on käytetty aikaa ja vaivaa. Kliseiltä ei vältytä, tietenkään, mutta hahmot ovat kolmiulotteisia.
Juonikin kantaa, kiljoonan käänteen läpi. Kirjailijan käsikirjoittajatausta näkyy siinä, miten homna on rakennettu. Lähes valmista elokuvamateriaalia.

Jos kaipaa (itselle tai vauhtia kaipaavalle teinille) modernia, hiukan älytöntä YA-sarjaa, niin tätä kyllä kehtaa suositella. Osat täytyy lukea järjestyksessä, tarina on jatkuvajuoninen.

#kirjamastodon #kirjadontti #yakirjat

Pähkäiltyäni, mitä lukisin seuraavaksi, nappasin Halloween-lukuhaasteen pinosta Nelli Hietalan Vuokko Vehma - Elämä ja teot (Karisto 2022), vaikkei se lukemieni arvostelujen perusteella vaikuttanut niin kiinnostavalta kuin luulin.

Mutta mitä opimme tästä: ei kannata aina luottaa siihen, millainen kirjapuhe on jostakin kirjasta pinnalla. Enhän usein pidä hypetetyistä kirjoista, niin miksi sitten teos, josta moni ei ole erityisen paljoa pitänyt, olisi myös minusta huono?

#KirjaMastodon #yakirjat

Lauren Shippenin YA-romaani The Infinite Noise (2019) muistuttaa todella paljon Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaa.

Tässäkin on kaksi poikaa, jotka ihastuvat toisiinsa, Caleb on koulun urheilujoukkueessa ja Adamilla on paha masennus.

Calebilla on myös suuri salaisuus: hän käy terapiassa, koska hän on epätyypillinen, kirjaimellisesti Atypical.

#KirjaMastodon #sateenkaarikirjallisuus #yakirjat

Luin Madgalena Hain kirjan Sarvijumala. Mainitsemisen arvoinen nuorten kauhukirja. Kirja ei ole erityisen pitkä, mutta kirjaan oli saatu mahdutettua paljon edelleen ajankohtaisia teemoja (kuten rasismi) ja erilaisia tunnetiloja, kauhuelementtejä unohtamatta. Tämä sopii varmasti nuorisolle, mutta kyllä sen sujuvasti lukaisi vähän vanhempikin. Suosittelen.

Kansikuva on myös hieno.

#kirjat #lukeminen #kirjamastodon #nuortenkirjat #YAkirjat #kauhu #sarvijumala #MadgalenaHai

J.S. Meresmaan YA:n Kunnes tapamme päähenkilönä on vampyyriduologian 1.osasta tutun Aleksin paras ystävä Roope, josta tuli tarinan lopussa vampyyri.

Suuri osa kirjasta on tuoreen vampyyrin turhautumista: Roopella on hematofobia, hän ei pysty katsomaan verta pyörtymättä. Tämä toki vaikeuttaa ruoan hankintaa.

Yli 120-vuotiaan vampyyri-Noran menneisyyttä avataan lisää. Olisipas kiinnostavaa lukea teos myös hänen näkökulmastaan!

#KirjaMastodon #yakirjat

Kauhu ei ole minun lajini, mutta Magdalena Hai kirjoittaa senkin vetävästi.

Teoksen yllä on kalmanhajuinen pilvi. Lauri on menettänyt äitinsä auto-onnettomuudessa ja isä on koomassa sairaalassa. Teinipoika itsekin on saanut kolhun jos toisen. Kun hän näkee sarvikalloisen hahmon, hän ajattelee tämän ensin olevan lääkkeiden aiheuttamaa harhaa.

Yleensä kauhu on minusta tylsän kliseistä tai ällöttävyydellä huomiota kalastelevaa sisälmyspuuroa, tämä ei ole kumpaakaan.

#KirjaMastodon #yakirjat

Salamavaras (leffakannella) on nököttänyt hyllyssäni ~10 vuotta odottamassa, kiitos hypeallergian. Onneksi tuli viimein tartuttua tähän, kiitos vetämäni lukupiirin, sillä tämähän oli niin paljon parempi kuin kuvittelin!

Percy on 12-vuotias poika, joka saa tietää olevansa puolijumala. Hänen perässään on milloin mitäkin hirvityksiä, hänellä on lukihäiriö ja jotenkin hänen onnistuu saada aina potkut koulusta, lisäksi äiti on mennyt naimisiin kamalan limanuljaskan kanssa.

#KirjaMastodon #yakirjat