Työmatkalla tuli vastaan käärmelapsia, kilometrin matkalla kolme. Tai eivät ne vastaan tulleet, sillä olivat hyytyneet.
Maanantaina huomasin ensimmäisen kerran tämän runsaan vaaksan mittaisen kyyn, tiistaina muistin paikan ajoissa ja maltoin pysähtyä kuvaamaan. Ikään kuin se olisi kesken matkan jähmettynyt paikalleen.
Ajattelin sen ilman muuta vainajaksi, mutta lähdettyäni aloin pohtia, voisiko kyy mennä horrokseen noin vain kesken matkanteon. Päätin seuraavalla kerralla nostaa sen sivuun siltä varalta, että päivät vielä lämpenevät, kyy herää ja löytää talvehtimiskolon. Mutta keskiviikkona sen yli oli ajettu.
Rantakäärmeen poikanen sen sijaan oli selvästi päässy hengestään. Toisen kyyn nostin sivuun varmuuden vuoksi, vaikkei se ihan ehjältä näyttänytkään.





