Kotitarvekuvitusta, osa 2.
”Mustan viivan kohdalla jyrinäpeto porhalsi ohi. Kynsisroope oli hidas, mutta ehti väistää pedon mahan alta ennen kuin tassut olisivat osuneet. Mutta pedon pentu meinasi olla liian nopea.”
Kotitarvekuvitusta, osa 2.
”Mustan viivan kohdalla jyrinäpeto porhalsi ohi. Kynsisroope oli hidas, mutta ehti väistää pedon mahan alta ennen kuin tassut olisivat osuneet. Mutta pedon pentu meinasi olla liian nopea.”
Kokeilin taas pitkästä aikaa maalata akryyliväreillä. En enää muista milloin viimeksi olisin maalannut näin isolle kankaalle. Pohjana hyvin kauan keskeneräisenä seissyt teos. Mutta eipä tuo kerran opittu mihinkään unohdu. Sen olin unohtanut miten rauhoittava, jopa zeniläinen prosessi akryyliväreillä maalaaminen on juuri hitaudessaan. Kuvittajana tulee liian usein mentyä vähän siitä mistä aita on matalin ja tehtyä niillä hyviksi havaituilla, nopeilla tekniikoilla. Ehkä jonakin päivänä kuvitan kirjani akryyliväreillä tehdyillä maalauksillani.
Taidekoulussa ja koulun kuvistunneilla minulle on yleensä aina sanottu että maalaan väärin koska maalausprosessini näyttää aina hyvin sotkuiselta etenkin kun maalaan isolle kankaalle. Jokainen opettajani on aina nalkuttanut että väriä ei kuulu vain valuttaa pullosta suoraan kankaalle isoja määriä vaan pitää ottaa paletti ja sekoittaa värit ensin kunnolla, maalata tasaisia pintoja, ei saa käyttää noin paljon väriä eikä varsinkaan noin paksuja kerroksia ja niin edelleen ja ettei tällaisessa lotraamisessa ole mitään järkeä. Kurssikaverini ihmettelivät olenko vähän yksinkertainen, kun näytin lähinnä valtavaa kangastani sotkevalta lapselta siinä missä he maalasivat tarkasti ja siististi järkevien ja opettajan hyväksymien luonnostensa pohjalta puolet pienemmille kankaille.
Tyypilliseen tapaani kiitin neuvoista ja jatkoin omaan tyyliini tekemistä. Ja viimeistään lopputuloksen nähdessään lähes jokainen opettajani on aina lopulta myöntänyt että piru vie oli sillä näköjään sittenkin joku visio tuossa sotkemisessaan, vaikka ei kyllä olisi uskonut. Ja saatoin olla hiukan itsetyytyväinen kun pääsin sanomaan että mitäs minä sanoin.
Tällainen kuivuu nyt yksiöni lattialla. Pitää katsoa jatkanko tätä vielä joskus, mutta toistaiseksi olen tähän aika tyytyväinen. En tosin käyttänyt pelkkiä akryylivärejä vaan liitin kuvaan myös vanhoja piirroksiani. Saisikohan tästä jonkun kirjan kannen joskus? Ehkä..
#maalaaminen #akryylivarit #zen #kirjailijanvapaapäivä #kuvataide
Tässä tulppaanissa on varjostukset päin helvettiä (kokeilin yhtä systeemiä, no ei toiminut 😅 ), eikä tuohon lehteen olisi kannattanut käyttää granuloivaa sinistä vihreän pohjaksi, mutta ehkä jotenkin tykkään kuitenkin taas.
Tuli ainakin maalaus, joka näyttää taas ihan ok:lta, kun sitä katselee parin metrin päästä 😁
Huhhuh. Olipahan pikkujoulut. Meillä oli aluksi oman porukan kanssa semmoinen maalaustapahtuma - mentiin olutravintolaan ja päästiin maalaamaan. Sai tehdä ohjatusti, tai sitten alun jälkeen lähteä omaan suuntaan. Tietenkin menin omia polkuja.
En ole vuosikausiin maalannut tai oikein tehnyt mitään muutakaan siihen suuntaan olevaa. Yläasteella ja lukiossa kuvaamataidon kursseja tuli taas ahmittua ja luotua jatkuvasti jotain. Sitten kävi niin kuin tosi monelle harrastukselle käy - se vaan kuolee pois ilman sen kummempia syitä. Oli siis aika jännittävää tehdä ensimmäiset vedot.
Kaksi tuntia meni hetkessä ja jossain aivan muissa sfääreissä. Vaikka en tiedä, mitä tuo esittää, niin silti tuntuu että jotain hyvää siihen jäi. Harkitsen, josko ostaisin omia värejä ja jatkaisin tätä harrastusta.
Selailen Porvoon kansalaisopiston kevätlukukauden esitettä, ja kurssien joukossa on mm.:
Alkoholimustemaalaus
Kännissä maalataan musteella kansalaisopistossa?