Halusin vaan tulla kertomaan kuinka ihanalle tuntuu nousta ylöspäin vaikean masennuksen kaudesta
Päästä alkoi sumu hälvetä viime viikon puolivälissä kun lääkitys tuplattiin juuri ennen joulua. Olin siinä hissukseen marras-joulukuun aikana vaipunut jälleen vaikean #masennus kauteen, joten onneksi mulla oli siinä psyk.sh käynti, jossa hoitaja osasi kysyä oikeat kysymykset ja minä kehtasin kertoa rehelliset vastaukset. Olin todella niin poikki jo olooni silloin, ettei edes feikkihymy irronnut
On jännä olo kun ”pää selvenee”. Väsyn edelleen paljon ja nukun kerran päivässä päikkärit, koska lepäilen kumminkin paljon ja sitten nukahdan. Kumminkin sen parantumisen alkamisen huomasi siitä, että alkoi taas kiinnostaa asiat, vaikkei niitä oikeen vielä jaksa tehdäkään.
Nukkuvasta zombitilasta herääminen taas elämään on myös vähän hirvittävää- mitä ”osaan” tehdä tässä oikeassa elämässä?