Miksi labrassa käyminen on muodostunut mulle niin isoksi möröksi? En tiä onko se toi runkolinjamuutos ku bussipysäkki on kauempana, muka jotenki isompi vaiva
. Mua ei ahdista piikit, ei neulat, ei EKG. Ihan vaan se sinne meneminen. Tosin julkinen liikenne ahdistaa aina koska meteli ja ihmiset ja jostain syystä jännittää kamalasti aina osaanko kusta purkkiin oikein.
Ois kiva jos kaikki ei aina ahdistaisi. Ois kiva jos voisi poistua kotoa muuten ku lääkkeiden avustamana. Pakko mennä. En halua mennä. En pysty mennä. Pakko mennä. "Jos nyt vaan menen niin sitten se on ohi" -ajattelu ei auta, sinne pitää silti mennä, vaikka se myöhemmin olisi sitten jo tehty.
Miksi olen tällainen.


