No siis – ”pakkohan” se Spermageddon (2024) oli katsoa. Dead Snow -mies Tommy Wirkolan ja Rasmus A. Sivertsenin kiitettävän kompaktissa 80-minuuttisessa kahden eri mittakaavan juonien limittymisen onnahtelu ei ole suurin ongelma, vaan harmillinen heilunta nuorisovalistuksen ja Myrkky-lehden (vilahtaa!) välisessä väljyydessä. Että koettakaa nyt päättää, mitä ja kelle.

Hersyviä irtoyksityiskohtia ja viitteitä on lukuisia, hahmot ja musanumerot sympaattisia, suomentajatkin ovat selvinneet synonyymisavostastaan kunnialla. Animaatiota on haukuttu, itse en astu kyseiseen kultasilmien kelkkaan.

Mutta kyllähän se saturaatiopiste ylittyy tällä huumorikentällä helposti, eikä uudelleenkatseluarvoakaan oikein ole. Vaan eipä harmitakaan, rasittavuuden kynnyksellä löytyy yleensä tiskiin jotain vinkeää. Loppuhäntälaulun olisin jättänyt pois, nyt teos jäi vinoksi ja jotenkin hallitsemattomaksi.

Ihan kivaa häpeilemättömyyttä, mutta Woody Allenin klassikkoepisodiin (kyllätetiijätte, 1972) ei oikeastaan tuoda mitään olennaista uutta.

★★★

#ElokuvaMastodon
#LeffaMastodon

Uusi elokuvamme BUSHIDO saapuu elokuvateattereihin 17. huhtikuuta.

Asemansa menettänyt köyhä samurai Yanagida ystävystyy rikkaan liikemiehen kanssa go-lautapelin kautta. Ystävyys joutuu koetukselle, kun suuri rahasumma katoaa. Lisäksi Yanagidan saama järkyttävä viesti kutsuu hänet hakemaan kostoa.

https://www.tabicine.fi/bushido/

#Elokuvat #Elokuva #Leffat #Leffamastodon

Ajatuksia vuoden 2026 elokuvien ääreltä

Sosiaaliseen mediaan, sen eri palveluihin ja ilmiöihin keskittynyt blogi.

Piilotettu aarre

Sho Miyaken elokuva Two Seasons, Two Strangers on ennakkoesityksessä Helsinki Cine Aasia -festivaalilla sunnuntaina 15. maaliskuuta 2026.

TabiCinen ja BKS:n maahantuoma elokuva saa Suomessa laajemman teatterilevityksen syksyllä 2026.

Helsinki Cine Aasia -elokuvafestivaali järjestetään tänä vuonna 12.–15. maaliskuuta 2026 Helsingin Kinopalatsissa.

https://helsinkicineaasia.fi/ohjelmisto/two-seasons-two-strangers/

#Leffamastodon #Elokuvat

#vinski2 on onnistunut lastenelokuvan jatko-osa. Päähenkilö on viidessä vuodessa ehtinyt kasvaa lukioon valmistautuvaksi pojaksi, jolla on salainen harrastus: kaupungin pelastaminen.

En muista lukeneeni Aapelin alkuperäisiä kirjoja, mutta olisi ihan hauska lukea joku ja bongailla yhtäläisyydet ja erot.

Porvoon vanha kaupunki on onnistunut miljöövalinta ja saa toivottavasti leffan fanit tutustumaan paikkoihin.

Elokuvan loppu vihjailee kolmannesta osasta. Sitä odottamaan siis, toivottavasti Kuura saa tähdittää sitäkin. Pirjo Heikkilä oli myös mainio roolissaan, hän on pesän tyhjenemistä sureva ja somevideoita mielellään katseleva äiti, jota ei tarvitse rouvitella.

Yle Areenasta löytyi kaksi vanhaa Vinski-elokuvaa, 1969 ja 1970. Katsottiin sitten nekin ja oli kyllä ihan hauska kokemus, huomattiin monta asiaa, jotka ovat yli 50 vuodessa muuttuneet.

#leffamastodon #näkymättömänsankarinpaluu

1982 osallistuin Ruotsin ja Suomen rajalla yhteiseen rauhanmarssiin suursodan uhkaa vastaan. Silloin ajanhengen ytimessä ilmestyi War Games - Sotaleikit -leffa (1983). Poliittisia sopimuksia tehtiin ja noudatettiin (Salt, Start), mutta nyt ollaan ilman sopimusta ja puhutaan Euroopan ydinasevoiman vahvistamisesta.

Annie Jacobsen Nuclear War: A Scenario (2024), suom. Ydinsota: näin maailma tuhoutuisi, on tietokirja siitä, mitä tapahtuisi jos Pohjois-Korea laukaisisi ydinaseen Yhdysvaltoja kohtaan. Kyseessä on kuvitelma, mutta kaikki sen vaiheet on asiantuntijoiden varmistamia. Karmea skenaario, jonka on mahdoton kuvitella tapahtuvan oikeasti, Kim Jong-unista, Trumpista, Putinista tai Xi Jinpingistä huolimatta. Kirja on hyvä kuitenkin lukea, jotta ei tarvi harmitella tietämättömyyttään.

Kirjan pohjalta on ilmeisesti tulossa Denis Villeneuven ohjaama elokuva ensi vuonna. Kathryn Bigelow ehti saada jo oman poliittisen ydinsotatrillerinsä valmiiksi viime vuonna. A House of Dynamite on katsottavissa Netflixissä. Olemme jotenkin ajautuneet takaisin aikajaksoni 80-luvulle, vaikka jo silloin oli hyvin tiedossa, että ydinsotaa ei voi kukaan voittaa. Tarvitaanko taas suurta pelotevoimaa?
#kirjamastodon #kirjafedi #leffamastodon #ydinsota

The Secret Agent oli oikein viehättävä kuvaus ihmisenkokoisesta, anarkistisesta toimintaan johtavasta empatiasta, joka pelastaa ihmishenkiä ja ihmisyyden valtiokoneistojen raakuudelta. Suosittelen

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Secret_Agent_(2025_film)

#elokuva #leffadontti #leffa #leffamastodon

Toisinaan mietin, kuinka monta kertaa on liikaa katsoa kuinka Tilastokinkku mättää porukkaa turpaan. Vielä en ole löytänyt rajaa kunnes Statham leffa on katsottu niin usein, ettei enää viihdytä.
#leffadontti #leffa #leffamastodon
Kalevala elokuva ollut kohta kuukauden ulkona enkä ole kyllä kuullut siitä yhtikäs mitään, en halaistua sanaa. Varmaan hyvä merkki #leffamastodon #elokuvat

Tänään Morren ja @Turre :n leffakerhossa esitettiin Turren valitsema Pikku Siperia (2025), jonka on ohjannut Dome Karukoski. Antti Tuomaisen samannimiseen romaaniin (en ole lukenut) perustuva Netflix-elokuva on musta komedia Hurmevaaran kylään tipahtaneesta meteoriitista. Miljoonan euron arvoiselle murikalle olisi monellakin käyttöä.

Päähenkilönä elokuvassa on pappi Joel (Eero Ritala), joka päätyy museolle vartioimaan meteoriittia. Samaan aikaan Joel saa tietää vaimonsa Kristan (Malla Malmivaara) olevan raskaana. Ihana juttu – paitsi Afganistanissa sirpaleita kiveksiinsä saanut Joel ei ole kykenevä siittämään lapsia. Meteoriittia himoitsee baarinpitäjä Karoliina (Jenni Banerjee), joka haluaa pois tuppukylästä rakastajansa Petarin (Rune Temte) kanssa. Myös entinen rallikuski, nykyinen juoppo Tarvainen (Tommi Korpela) on sitä mieltä, että kohtalo lähetti meteoriitin juuri hänen autoonsa – johon nyrkkiin mahtuva murikka tosiaan osui.
Sekoilussa mukana on vielä maailmantilasta hyvin huolestunut ikämies Matias (Martti Suosalo), jolla on pettämätön hajuaisti.

Elokuva ei ollut lainkaan pöhömpi, mutta 1 h 45 min oli sille puolisen tuntia liian pitkä mitta. Paikoin sellaista tyhjäkäyntiä.

Jotenkin koko elokuvaa vaivasi pieni eksynyt tunnelma, että mihin tässä oikein ollaan menossa ja mikä on homman juju. Lähdimme siis taas katsomaan elokuvaa vailla sen kummempia taustatietoja.

Vitsit olivat mainioita. Matias hahmona oli vähän ehkä ylimääräinen, mutta Suosalon näyttelijäntyö oli tietysti aivan timanttia.
Muutama hauska toiminnallinenkin oivallus oli. Esimerkiksi vihulainen kannattaa jättää selän taakse siten, että pakottaa hänet sylkemään käsiinsä ja pistämään kädet pakkasilman jäädyttämään metallitolppaan. Ja sitten tietysti vielä nuolaisemaan sitä. Heh.
Lopussa oli vähän pöljää veitsi rinnassa ympäriinsä juokseminen toimittamassa sitä sun tätä asiaa.

Mikään ihmeellinen elämys ei leffa ollut. Loppu komediaan sopivasti onnellinen, omaan makuun olisi voinut vähän synkeämpikin olla.

Raatimme antaa 3,5 tähteä.

EDIT: Jännästi Hurmevaara oli käännetty englanniksi Charmvalleyksi. Ei ihan tavoittanut nimen kaikkia ulottuvuuksia.

#leffamastodon #pikkusiperia