⚠️ Cv/sw: Indiana Jones and the Dial
Of Destinyn (2023) juonesta spoileriksi käsitettävää ⚠️

Tämän katsominen oli viivästynyt noin 154 syystä. Olihan se nyt Indiana Jones, ja olihan se nyt kristallikallosotkua parempi, ja olihan se ensimmäinen 21-minuuttinen nyt hemmetinmoinen tekninen virstanpylväs. James Mangoldin ihansujuva teos kuitenkin kapsahtaa omaan troopilliseen indianajonesiuteensa ja nähtyyteen. Monia kaavamaisia juttuja kutittelee nykyisin haukkua tekoälyn generoimaksi, niin tätäkin juonta.

Kaarti ei oikein syty. Harrison Fordin ympärille kudotaan tuttua ja ei-tuttua hahmogalleriaa, Phoebe Mary Waller-Bridge on naispääosassa karismaattinen, pikkukundi Teddykin peräti siedettävä, mutta laimeaksi komiteamietitty skripti syö imua, Mads Mikkelsenkin vetää jotenkin puolivaloilla.

Ja se kirottu aikamatkailu.

Ei sitä kannata sotkea м i н i п к ä ä п .

★★★

#Elokuva
#ElokuvaMastodon

Oli otettava vielä yksi Ken Loachin teos viikonvaihteeksi. Carla’s Song (1996) rohmaisee hieman isommalla kuupalla, kun pyrkimys hyvään ja oikeaan, kai rakkauskin, viskaa glasgowlaisen dösäkuskin Georgen (Robert Carlyle) Nicaraguaan saakka. Carla (Oyanka Cabezas) aukeaa vähitellen, eikä tietenkään kivuitta. Millaisia rakennelmia olemmekaan.

Tämäkin kasvutarina on mahdollinen. Sattuma korjaa satoa. Ytimessä ei ole ”miksi”, vaan ”mitä”. Loach suo rehellisen matkan kahteen tyystin erilaiseen maailmankolkkaan sekä hämmästyttävään lajiimme. Tapahtumat on annosteltu uskottavasti, kaksituntisuus on perusteltua, Robert Carlyle säkenöi aina.

Carla’s Song on kuin Eeva’s Poem:

Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!

★★★★

#Elokuva
#ElokuvaMastodon
#Runo
#RunoMastodon

Oon niin iloinen, että Jossain on valo joka ei sammu sai 7 Jussia! Kerrankin tuntuu, että menee palkinnot oikeeseen osoitteeseen.

Näin leffan vasta tämän vuoden puolella, mutta siitä tuli heti lempielokuva viime vuotisista. Elokuva käsittelee taiteen tekemistä jotenkin niin tunnistettavalla tavalla, kun itekin seikkailen jossain kokeellisen musiikin omatekoisen sateenvarjon alla kuten elokuvan henkilöt. Ylipäänsä suunnaton ilo, että tällainen elokuva tästä aiheesta oli tehty! Ja niin taidokkaasti!

Toivotaan, että leffa tulee nyt kunniakierrokselle uudelleen levitykseen, jotta sen pääsee näkemään vielä kankaalta. ❤️

#Jussit #elokuva

Ihmisyystutkiskelu Ken Loachin kautta jatkuu. Oheinen kuva ei tee oikeutta ”Ladybird, Ladybird”:ille (1994), kyseessä on nimittäin riipivä tosikertomus lapsensa menettävästä naisparasta, jota lämminsydäminen paraguaylaisduunari yrittää rakastaa.

Crissy Rock joutuu töihin. 97 minuuttia pysäyttävää heittäytymistä käy cv:stä. En tiedä, missä määrin uransa viihteellistyi Benidormin yms. myötä, mutta tätä virtuositeettia ei mikään mitätöi.

Lauhkea Vladimir Vega jää väkisinkin Rockin dominanssin varjoon, mutta on sävykäs, sympaattinen ja uskottava. Sivuosassa nähdään Ray Winstone, jonka kohtalona oli jäädä näiden kusipäähahmojensa vangiksi. Armottoman setin lomaan oli pakko pitää pari taukoa. Tämä on ihan kamalaa välillä.

Loach tarjoilee epätäydellisten ihmisten seisoviapöytiä, joissa haluaisi kaikille käyvän hyvin.

Ajan hammas syö kaikkea, nyt huikean kakun kirsikan nappaa pari vanhentunutta kerrontatapaa, joista toinen on elokuvan lopetus. Jos Ladybird, Ladybird tehtäisiin tänään, mt-näkökulma tuotaisiin esiin satavarmasti.

Mutta vahvaa, vahvaa on näinkin. Ken ei vois seilata tyynessä. ★★★★

#Elokuva
#ElokuvaMastodon

Ken Loachia pitäisi katsella ja tulla tvstä enemmän. Itseään isompi työläis- ja työmaakuvaus Riff-Raff (1991) on kuin puolitoistatuntinen esittelyvaihe. Mutta sen enempää ei tarvita. Vain viipale pientä mittakaavaa, sen verran hyvyyttä ja lämpöä mihin kyetään, maailmankolkassa, johon ollaan satuttu syntymään.

Robert Carlyle ja Ricky Tomlinson lähtökuopissaan, ennen suuria läpimurtojaan. 1990-luvun alku lauritörhöskännyköineen näyttää n i i n muinaiselta.

Pari-kolme kertaa käväistään kesäteatterin puolella, mutta pääasia on, että Loach on ihmisen puolella. Hurjalloinen lopetus on hyvinkin kantaaottava. Kaikki taide on poliittista. ★★★★

#ElokuvaMastodon
#Elokuva