ELOKUVA | Kabukiteatterin maailmaan sijoittuva 174-minuuttinen draamaelokuva löi kaikki katsojaennätykset. Se on toivottavasti herätys Japanin elokuvateollisuudelle.
⚠️ Cv/sw: Indiana Jones and the Dial
Of Destinyn (2023) juonesta spoileriksi käsitettävää ⚠️
Tämän katsominen oli viivästynyt noin 154 syystä. Olihan se nyt Indiana Jones, ja olihan se nyt kristallikallosotkua parempi, ja olihan se ensimmäinen 21-minuuttinen nyt hemmetinmoinen tekninen virstanpylväs. James Mangoldin ihansujuva teos kuitenkin kapsahtaa omaan troopilliseen indianajonesiuteensa ja nähtyyteen. Monia kaavamaisia juttuja kutittelee nykyisin haukkua tekoälyn generoimaksi, niin tätäkin juonta.
Kaarti ei oikein syty. Harrison Fordin ympärille kudotaan tuttua ja ei-tuttua hahmogalleriaa, Phoebe Mary Waller-Bridge on naispääosassa karismaattinen, pikkukundi Teddykin peräti siedettävä, mutta laimeaksi komiteamietitty skripti syö imua, Mads Mikkelsenkin vetää jotenkin puolivaloilla.
Ja se kirottu aikamatkailu.
Ei sitä kannata sotkea м i н i п к ä ä п .
★★★
ELOKUVA | Sinnersin suomenkielinen nimi voisi olla Maa on syntinen laulu, ellei se olisi jo varattu. Elokuva yhdistelee ihmisoikeusasiaa, Delta bluesia, gangstereita ja vampyyrikauhua.
Oli otettava vielä yksi Ken Loachin teos viikonvaihteeksi. Carla’s Song (1996) rohmaisee hieman isommalla kuupalla, kun pyrkimys hyvään ja oikeaan, kai rakkauskin, viskaa glasgowlaisen dösäkuskin Georgen (Robert Carlyle) Nicaraguaan saakka. Carla (Oyanka Cabezas) aukeaa vähitellen, eikä tietenkään kivuitta. Millaisia rakennelmia olemmekaan.
Tämäkin kasvutarina on mahdollinen. Sattuma korjaa satoa. Ytimessä ei ole ”miksi”, vaan ”mitä”. Loach suo rehellisen matkan kahteen tyystin erilaiseen maailmankolkkaan sekä hämmästyttävään lajiimme. Tapahtumat on annosteltu uskottavasti, kaksituntisuus on perusteltua, Robert Carlyle säkenöi aina.
Carla’s Song on kuin Eeva’s Poem:
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
★★★★
Oon niin iloinen, että Jossain on valo joka ei sammu sai 7 Jussia! Kerrankin tuntuu, että menee palkinnot oikeeseen osoitteeseen.
Näin leffan vasta tämän vuoden puolella, mutta siitä tuli heti lempielokuva viime vuotisista. Elokuva käsittelee taiteen tekemistä jotenkin niin tunnistettavalla tavalla, kun itekin seikkailen jossain kokeellisen musiikin omatekoisen sateenvarjon alla kuten elokuvan henkilöt. Ylipäänsä suunnaton ilo, että tällainen elokuva tästä aiheesta oli tehty! Ja niin taidokkaasti!
Toivotaan, että leffa tulee nyt kunniakierrokselle uudelleen levitykseen, jotta sen pääsee näkemään vielä kankaalta. ❤️
Kulttuuritoimitus
Johan van der Verve دينامو غ
Janne Kuusinen
maiuin