A Quiet Place (2018) tuli katsottua. Mainion perusidean kanssa on vaikea epäonnistua. Kestokin pysyy aisoissa, bravo.

Mutta mitä enemmän asetelman ja juonen vuotoja ajattelee, sen enemmän luisutaan ihankivan puolelle. Ilmeisesti hirviöiden itse aiheuttamia ääniä ei lasketa? Miksei se pesukarhu ollut kuollut jo aikoja sitten? Aivastukset, hikat, pierut? Miten vauva pidetään noin rauhallisena, useita vanhempia varmasti kiinnostaisi tietää!?

Jatko-osa kuulemma jatkaa lopusta suoraan. Loogisuuden triumfia ei lie odotettavissa.

Olisin vaihtanut ne geneeriset monsterit. Nyt on ilmeisesti katseltu Aliens - paluuta ja samalla ahmittu mandariineja.

Nyt vain äänisuunnittelu loistaa. Olisipa asetelmaa onnistuttu ammentamaan tuoreemmin. Nyt on tarjolla tuore lohi, mutta ei kiitos me otetaan nyt ihan vaan nämä säilykesardiinit.

★★★

#Elokuva
#ElokuvaMastodon

🎬 Kartallaolemattomuuden paikkausta. Ari Asterin esikoispitkä ”Hereditary” (2018) on kaksituntiseksi pätevä, peruslevottomaan fiilikseen satsaava teos. Päähenkilökvartetin näyttelijäsuoritukset ovat rautaisia, yksikin heikko lenkki romahduttaisi koko teoksen. Toni Collette on tämän ajan Shelley Duvall + Veronica Cartwright 2-in-1.

Ja Asterin tunnelmoinnissa polanskia voisi leikata veitsellä. Mainioita, unohtumattomiakin otoksia löytyy, pieniin yksityiskohtiin luottamiselle sekä tyylikkäälle annostelulle hatunnosto.

Mutta esikuvat alkavat tehdä hallaa Asterin omalle annille elokuvan edetessä, ja loppu on jopa törkeä. Olisin ilman muuta jättänyt sen viimeisen kaksiminuuttisen pois.

Myönnän kotiolosuhteiden syövän Hereditarya. Nämä käytävät ja erinomaiset äänimaisemat on hyvä kokea pimeässä isolta kankaalta.

Tämä on kuin kauhupuolen vastine SciFi-genren ”The Arrival”:ille (Villeneuve, 2016). Että hei nyt on oikeesti taitavaa ja nokkelaa ja älykästäkin ja jos katot heti perään toisen kerran ni se on VIELÄ parempi, mutta sitten… ääh. Pohjimmiltaan sitä samaa, nähtyyttä.

Tai jokin trendijäätelö. Että nyt on äkätty panna vaniljan sekaan keksejä, ja mitä jos kutsuttaisiin sitä vaikka ”japanilaiseksi”?

★★★½

#Elokuva
#ElokuvaMastodon

Kirjastossa huomasin että mitähittoa tämmöinen on tehty 2023. Ja Peter Dinklage nimiroolissa, kyllä kiitos!

Troma tuottaa yhä, mukaan on saatu myös mm. Kevin Bacon ja Eliah Wood.

On tällä hetkensä, splatteria ja käppäisyyttä arvostavan katsojan silmä lepää aika ajoin, aavistuksenomaista badtastea leijuu ilmassa käsityötehosteiden muodossa. Ja ihan mukavaa, ettei ole lähdetty tekemään originaalia yksi yhteen uudelleen.

Vaan harmillisen tylpäksi, uusintakatselultaan vähäiseksi hölmöilyksi jää. Jonkin southpark-vivahteen ja alkuperäisleffan sadistikusipäätunnelman tämä olisi ansainnut: aineksia konseptissa kun olisi vaikka mihin itseäänisommuuteen.

Kyllä videolakiveteraani-fani tämän kerran katsoo, ja muutamat naurutkin varmasti saa, mutta.

Vauvan päästä plussa. ★★½

#Elokuva
#ElokuvaMastodon