Etnografinen elokuva avaa ikkunan maailmaan
Toimitus suosittelee pitkien kesäiltojen ratoksi kymmentä etnografista elokuvaa, jotka edustavat eri kulttuureja, maanosia, aikakausia ja tyylilajeja.https://antroblogi.fi/2026/06/etnografinen-elokuva-suositukset/
Katsoin viimein elokuvan The Zone of Interest. Se on pitkään ollut katsottavien listalla, mutta aihe kun on synkkääkin synkempi, niin on ollut vaikea löytää sopivaa hetkeä. Mutta jos ei aurinkoisena kesäloma-aamupäivänä, niin koska sitten?
Spoilaan heti sen verran, mitä itsekin siitä etukäteen tiesin: elokuva kertoo Rudolf ja Hedwig Hössin ja näiden viisilapsisen perheen arjesta keskitysleirin varjossa vuosina 1943–1944. Rudolf Höss oli Auschwitzin komentaja. Elokuvassa ei näytetä mitään natsien hirmutekoja tai muutakaan väkivaltaa. Sen sijaan elokuvan äänimaailma on tärkeääkin tärkeämmässä osassa.
Etukäteen oli vaikea kuvitella minkälainen elokuva voisi olla, millä tavalla se voisi olla kaikkien niiden viiden tähden kehujen arvoinen (kuten yleensä, en ollut lukenut arvosteluista yhtäkään).
Vaikka elokuvassa ei perinteisessä mielessä tapahdu ”juuri mitään” – siinä ei ole varsinaista juonta yllättävine käänteineen, ja näytöksiäkin on ehkä vain kaksi – niin se osoittautui paljon paremmaksi kuin mitä osasin odottaa. Se ilmeisesti kuvattiin suureksi osaksi pitkinä monikameraottoina 360 asteen lavasteissa (ihan oikea talo ja valtava puutarha) ilman mitään lisävalaistusta. Ison osan elokuvasta näyttelijät saivat näytellä pitkiä ottoja samaan aikaan, kun täysin paikallaan olevat ympäristöön piilotetut kamerat kuvasivat ilman läsnä olevia operaattoreita tai muutakaan kuvaushenkilökuntaa. Kamerat vain poistettiin kuvista digitaalisesti jälkituotannossa.
Monikamerakuvauksen huomaa heti siitä, että klaffivirheitä ei ole, varsinkin, kun itse nykyään bongaan niitä jatkuvasti sarjoista ja elokuvista, vaikka en haluaisi. Lisäksi liikkumaton monikamerakuvaus tuo elokuvaan ulkopuolisena tarkkailijana toimimisen tunteen, mikä ohjaajalla onkin ollut tarkoituksena.
Kameran liikkumattomuuden huomaa vasta sitten, kun se lähtee liikkeelle. Näillä muutamilla pitkillä kameravaunuotoilla on selvästi oma alleviivaava merkityksensä.
Se, mitä kukoistavan kaunista puutarhaa reunustavan valtavan muurin takana tapahtuu taukoamatta 24/7, ei näytetä. Sen sijaan sähköistettyjen piikkilankojen yli kantautuva äänimaailma on karmea. Jatkuva vaimea teollinen jylinä ja kolina, epätoivoinen ihmishälinä, komentoäänet, laukaukset, tuskanhuudot, koirien haukunta, saapuvien junien pillit ja puksutus saavat lähes voimaan pahoin. Kuten etukäteen tiesinkin, tämä elokuva pitää katsoa äänet poikkeuksellisen kovalla, varsinkin, kun tietää, ettei tässä ole mitään kovaäänisiä toimintakohtauksia.
Kysymyksessä on lähestulkoon taide-elokuva. Tai kauhuelokuva, jossa ei näytetä mitään kauheaa. Riittää, että tietää. Hössin koko perhe tiesi, melko varmasti lapsia myöten, mitä muurin takana tapahtui, mitä isi teki työkseen, ja miksi korkeat piiput puskivat tulta ja savua ympäri vuorokauden. Siinä työn lomassa voi kuitenkin samalla miettiä lomamatkaa Italiaan, käydä kanoottiretkillä ja kalassa, kestitä anoppia, pitää huolta syreenipuskista ja hoidattaa puutarhaa. Sehän kyllä kasvaa komeasti, kun käyttää lannoitteena tuhkaa. Uusi uunikin pitäisi teettää töihin.
Vaikuttava kokemus. Kylmä ja painostava kuin mikä. Mieleen tuli Michael Haneken elokuvista tuttu äärimmäisen ahdistava tunnelma. The Zone of Interest jättää olon yhtä levottomaksi kuin miltä Hössien koira jatkuvasti vaikutti. Miltähän äänimaailma on sen tarkempiin korviin kuulostanut?
Menin eilen katsomaan #Jarmusch’in uusinta finnkinoplussallani lesoillen.
Nukahdin puolivälissä. Heräsin jossain loppupuolella. (Eka ajatus: kuorsasinksmä?) Missasin melkoisen siivun. Harmittaa. Vaikutti kyllä hyvältä.
No, harmittais varmaan enemmän, jos se lippu olis _maksanut_ jotain. Ehkä ehdin vielä yrittää toisenkin kerran nähdä Jarmuschin viimeisimmän.
Olihan se vähän huonosti yhteensopiva iltapäivätorkkuvalmiusmieleni kanssa kyllä. Ttttodeeeeelllla rrrrrauuuuuhhhalllllinen….
Katselinpa lauantai-illan päätteeksi bodyhorror-elokuvan Together. Vaikka kolme viikkoa sitten katsottu Weapons olikin positiivinen yllätys, Together muistutti taas siitä, miksi en oikein välitä kauhuelokuvista.
Tästä olisi saattanut syntyä hieman toisenlaisella käsikirjoituksella hyvä, joskin synkkä draama.
Arvostelu tuttuun tapaan blogissa: https://saaste.net/blogi/2026/together/
Isojen tuotantotalojen AI-pöhinästä huolimatta, hyviä asioita tapahtunut indiepuolella tänä vuonna:
- Markiplierin indieprojekti The Iron Lung pääsi listoille ympäri maailmaa vuoden alussa
- Kane Parsonsin (internetkauhua Youtubeen tehnyt ohjaaja) Backrooms-elokuva on tämä hetken ykkönen
- Glitchin The Amazing Digital Circus pääsi ykkökseksi avausiltanaan
(Caine-tan pääsi myös hiljattain uutisiin)
Kerrostaloalueen asukkaat haaveilevat paremmasta elämästä ja tarttuvat tilaisuuteen, kun syreenipensaaseen ilmestyy mystisesti musta aukko. He joutuvat kohtaamaan avaruusolentoja, jättiläishämähäkin ja polvihousuisen pölynimurikauppiaan. Elokuva on katkeransuloinen ja absurdin koominen vertaus vaikeista ajoista, joiden keskellä elämme. O: Moonika Siimets T: Amrion, Elokuvayhtiö Aamu (Viro/Suomi 2024)
#TopiBorginElokuvakerho #kansankulttuuri #komedia #elokuvat #YleAreena
Topi ❤️ Oli taas symppistä!
Vakavaa asiaa komiikasta ja huumorista. Hyvällä tavalla tehty ohjelma, tykkään!
Tykkäsin Fathi Ahmedistakin, symppis. Takuulla rankkaa olla somali persulandiassa.
Ilman huumorintajua täällä ei selviydy kantasuomalaisenakaan, ei naisenakaan, lähisuhdeväkivaltakulttuurin luvatussa maassa EU:ssa.
Mutta Topi sanoi hyvin, kaksi asiaa josta ei voi tehdä huumoria: Raiskaukset ja pedofilia..
Olen vanhana laiskistunut lukemaan, mutta katson eläviä kuvia, niihinkin sisältyy usein paljon tietoa.
Tulin myös miettineeksi että katsonpa mitä tahansa, vakavia asiaohjelmia, komiikkaa, aikuisten muumeja, ihan mitä vaan niin usein vaikea keskittyä kun joku pikkuseikka saa pohtimaan ajankohtaisia asioita, katsomaan liian kriittisesti.
Nuorempana oli helpompaa tempautua mukaan ja jopa uskoa ties mitä, mutta vanhat aivot alkavat olla aika kyyniset ja ylikriittiset..
Onneksi on vielä Topeja ja muitakin uneksimassa hyvyydestä..
Topi Borgin elokuvakerhossa minä, Topi Borg, kutsun yhden vieraan ja samalla koko Suomen kansan leffaan! Tässä miniskulaarisessa kahdenistuttavassa katsomossa vieressäni penkillä voi istua kuka tahansa näyttelijäsuuruuksista ja presidenteistä aina perheenjäseniini. 12 000 elokuvaa elämässäni nähneenä esitän vain laatutavaraa - marginaalisia taideleffoja, ikivihreitä suomiklassikoita tai aivoja nyrjäyttäviä dokkareita. Ja sinun, rakas katsoja, ei tarvitse olla kaltaiseni hikinen leffanörtti nauttiaksesi tästä ohjelmasta, sillä elokuvan aikana käyty keskustelu on koko jutun juoni.
Filmipyörä rullaa jälleen! 📽️
Ensi viikonloppuna Hakkarin koululla Lempäälässä, mutta kannattaa pitää silmällä, minne muualle ovat tulossa. Pyörivät tässä Pirkanmaalla.
https://www.filmipyora.fi/event-details/25-26-4-lempaala
Erityisesti suosittelen Rämsöön kesäteatterilla järjestettyjä näytöksiä - miljöö on mieletön. Näkemäni kaksi leffaa ovat vieläpä istuneet vesiteemoiltaan (Myrskylyuodon Maija ja Vedenvartija) ympäristöön täydellisesti: https://www.filmipyora.fi/kuvia?pgid=lr8w2p35-9dc40170-d71c-4aa4-9608-d0fe6611c960
Lämmöllä muistelen myös viime kesän ulkoilmanäytöstä Hakkarin museoraitilla, kun elokuva vuoti todellisuuteen tuulen havisuttaessa puiden lehtiä sekä kankaalla että sen takana.
<p>LA 21.9. </p> <p>14.00 Inside Out 2 -7- </p> <p>16.00 Mielensäpahoittajan rakkaustarina -S- </p> <p>18.00 Se päättyy meihin -12-</p> <p></p> <p>SU 22.9. </p> <p>13.00 Inside Out 2 -7- </p> <p>15.00 Se päättyy meihin -12- </p> <p>17.30 Mielensäpahoittajan rakkaustarina -S-</p> <p></p> <p>LIPUT:</p> <p>12/10e (normaali lippu / alennusryhmät)</p> <p>Maksutavat: käteinen, kortti, kulttuuriedut)</p> <p>Lipunmyynti alkaa 30min ennen kunkin leffan alkua.</p> <p>Paikalla myös herkkumyyntiä (karkkia, limua, kahvia & teetä).</p> <p></p> <p>SIJAINTI: </p> <p>Hakkarin koulu </p> <p>Ahertajantie 2 37550</p> <p>Lempäälä</p> <p></p> <p>ESTEETTÖMYYS & SAAVUTETTAVUUS</p> <p>Auditorioon alatasolle pääsee esteettömästi. Alatasolla niukasti tilaa katsella elokuvaa, jos on pyörätuolissa. </p> <p>Salissa vaihtelevan kokoiset portaat sivuilla. Inva-wc sijaitsee auditorion sisäänkäyntien läheisyydessä.</p> <p>Läheisin julkisen liikenteen pysäkki 350 metrin päässä.</p> <p></p> <p>Yhteistyössä: Lempäälän kulttuuripalvelut.</p> <p></p> <p>Tervetuloa!</p>
Bushidon ensi-ilta on tänään. Tervetuloa katsomaan!
FromSoftwaren PS4-klassikko Bloodborne on saamassa R-ikäluokitusta tähyilevän animaatioelokuvan. Tiedot ovat tällä hetkellä vähäiset, mutta Sony Pictures -johtaja Sanford Panitch lupailee leffasta uskollista alkuperäisen pelin hengelle.
AntroBlogi
Juho Nummi
jabsonik
Saaste
Norppu
Juhis
Jokinen Pipa
Strilla! Ja!
TabiCine
Panun peliuutistoimisto