Adrian Tchaikovskyn Guns of the Dawn on flintlock-fantasiaa, eli fantasiaa jonka maailman tekninen taso on jossakin 1600-1700-lukujen paikkeilla. Päähenkilö Emily Marshwic on kuningaskuntansa vähäiseen aateliin kuuluva nainen, joka tulee värvätyksi sotaan viereistä kuningasvallan syrjäyttänyttä valtiota vastaan kun oman maan miehet alkavat loppua.
Sodassa Emily kokee eräänlaisen muodonmuutoksen ja havaitsee, että ehkä ne sodan syyt ovatkin monimutkaisemmat kuin mitä valtion propaganda antaa olettaa.
Periaatteessa tämän pitäisi olla juuri sellainen kirja josta pitäisin - mustaa ruutia, seikkailua, päteviä naishahmoja - mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli lähinnä iso meh. Kirjan ongelma on se, että se yrittää olla kaksi kirjaa samassa - sodanvastainen sotakuvaus ja janeausten-romanssi samoissa kansissa, sijoitettuna fantasiamaailmaan. Lopputulos on ennenkaikkea pitkäveteinen - kun kirjasta voi huoletta skipata useita kappaleita kerralla menettämättä mitään olennaista, niin siitä huomaa että karsittavaa olisi. Jos tätä olisi tiivistetty ainakin kolmanneksen voisi tulos olla parempi.
Myös kirjan maailmanrakennus on melko epäuskottavaa - maailmassa jossa on junia ja kirjapainotaito, on melko epäuskottavaa että päähenkilö olisi niin pihalla naapurivaltion ja entisen liittolaisen asioista kuin kirjan päähenkilö, etenkin kun hän ei tunnu edustavan pää pensaassa -ihmistyyppiä.
Ei tämä nyt ihan onneton kuitenkaan ollut - silloin kun tarina liikkui eteenpäin se oli aivan viihdyttävää ja muutamassa henkilöhahmossa oli ihan hyvää kehitystä. 2.5/5.
#kirjamastodon #kirjat #fantasía
https://app.thestorygraph.com/books/367993d9-43bb-4300-b655-109b5f837e2a