Yrittäny saada aikaiseksi lukea tota Veren vangit -kirjaa mutta voi helvetin kuusitoista oisko se liikaa pyydetty että kirjailijat jakais kirjansa selkeisiin, numeroituihin kappaleisiin? Sellanen joku 20-30 sivua per kappale ois hyvä, lyhtwmmätkin kelpaa.
Koska mun on tosi vaikea keskeyttää lukemista jos siihen ei oo tarjottu selkeää kohtaa. Toki siel on sellasia rakoja aina siellä täällä lähes joka kirjassa mut se tuntuu silti jotenkin väärältä kun en voi tietää jatkuuko se siitä oleellisesti et ois hyvä lukea molemmat kappaleet pötköön että ois kaikki tuoreessa muistissa, vai alkaako siitä joku sivujuonne tai muu vastaava.
Ainakin Anne Rice näköjään on sitä mieltä että kaikki sanat vaan pötköön, kappaleet on heikoille. Terry Pratchett on tunnetusti toinen mokoma.
Tää kirja ei siis oo huono (enkä oo tähän asti lukenut yhtäkään huonoa Pratchettin kirjaa) mut sen lukeminen on mun mielestä tehty turhaan liian vaikeaksi. 😕
Yks tapa millä oon ratkassu ton ongelman ainaki Pratchettien kohdalla on lukea kirja 1-2 osassa, mut se vie aikaa ja pitäs töitäkin tehdä yms. 😅










