Luin maaliskuussa taas kirjoja. Näiden lisäksi luin myös Hildur-sarjasta Jakobin ja Rakelin, jotka tällä hetkellä ovat äidilläni lainassa. Ehkä voisin yrittää seuraavaksi lukea jotain muuta kuin rikosjuttuja. 🤔
Jonossa taitaa tällä hetkellä olla Kultahattu, Siivenisku, Usvatuulen valtakunta ja pari kotimaista klassikkoa.
Osma Aarnos: Valvomo 4/pp.
Tammi, 2026
Uusi kotimainen esikoisromaani sijoittuu Helsingin vankilaan. Päähenkilö työskentelee vartijana ja toistaa samoja rakenteita päivästä toiseen. Mutta mitä ovat ne vankilat, joissa myös vartijat ovat?
Sukupuoli-identiteetin kysymykset nousevat esiin ympäristössä, jossa hyväksytään rajallinen määrä tapoja olla mies ja nainen, ja etenkin mies.
Päivät sekoittuvat toisiinsa ja pian vallitsee epävarmuus siitä, kuka kertoja oikeastaan on. Kerronnallisesti kiehtova teos kallistuu vahvasti taideproosan puolelle.
Tämmöinenkin on:
Ada ja kasvien kuiske
”Sagalundin kauniissa kirjauutuudessa kasvit kuiskivat lapsille ihmisen ja maiseman historiasta”
My March in books.
Maaliskuun luetut, parhaat merkattu tähdellä:
Karl Ove Knausgård: Yökoulu (suom. Jonna Joskitt-Pöyry) ⭐
Annamari Marttinen:Korsetti
Heidi Nummi: Petovala
Alana S. Portero: Paha tapa (suom. Sari Selander)
Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi?
Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä (suom. Nana Sironen) ⭐
Bill Richardson: Waiting for Gertrude
Tomi Kontio ja Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa kaipaa kotia
Teos, 2020
Ystävykset Kissa (joka on koira), Koira (joka on kissa) ja Näätä (ihminen) tarkkailevat ihmisvilinää rautatieasemalla.
Kissan puoleen kumartuva pieni tyttö ihmettelee, eikö koiraparalla ole kotia. Tämä pieni kohtaaminen saa Kissan kaipaamaan itselleen kotia. Onneksi Näätä keksii aina ratkaisun.
Herkän runollinen kuvakirja vaeltelee Helsingin kaduilla ja kuvaa asunnottomuutta romanttisesti. Miska-ratikka oli hauska pieni yksityiskohta kuvituksessa.
#kirjat #kirjamastodon #kirjamasto #kirjafedi #lastenkirjat #kuvakirjat