Julkaisin juuri uuden artikkelin blogiini!

Miten käytän tekoälyä

Kerron hieman tässä jutussa miten käytän tekoälyä tällä hetkellä. Käyn läpi hieman miten käytän sitä omissa projekteissa (kuten tässä blogissa) ja muuallakin.

https://markokaartinen.net/2026/miten-kaytan-tekoalya

#Blogi #Tekoäly #Tekoäly #AI #OpenClaw #Claude #Vibekoodaus #Koodaaminen #Koodaus #Bloggaaminen #SpottiHinta

Huomenna paukkuu blogiin uutta juttua. Luonnoksissa on lojunut nyt turhan kauan teksti, jonka tahdon saada ulos sekä omasta systeemistä että myös luonnosartikkeleiden seasta 😄

#blogi #bloggaaminen #kirjoittaminen #mielijohteesta

Tunnustan, että tällainen menee tunteisiin ja suorastaan masentaa.

Olen luomassa uutta blogitekstiä. Voin aloittaa ottamalla tyhjän sivun "ja luoda artikkelin sisällön itse". Tai sitten voin ottaa tekoälyavustajan: "Kuvaile aiheesi ja anna tekoälyn luoda blogikirjoitus muutamassa sekunnissa".

Siis mulla menis se sama aika, ellei enemmänkin, kuvailemalla sitä aihetta 😑 On paljon pienempi vaiva kirjoittaa itse.

Jos ei ihminen ylläpidä omaa ajattelun, luomisen ja kirjoittamisen taitoaan, se tylsistyy. Enkä tarkoita vain tekstialan ammattilaisia. Me jokainen tarvitaan ajattelua, mutta se ei synny eikä elä tyhjässä.

Aaarrgghhh!!

#tekoäly #bloggaaminen #blogi #kirjoittaminen

Sanomattakin selvää että kävijöitä sivuille tuo ihmisiä kiinnostava sisältö, jatkuva ja muuttuva sellainen. Itselleni blogi ei ole koskaan ollut mitään kävijänhakuista, mutta sitä aina välillä selaa Oindexiä ja suosittuja sivustoja ja miettii miksi omakin blogi ei voisi olla siellä ensimmäisten joukossa.

Kirjoitan lähes poikkeuksetta vain aiheista jotka kiinnostavat minua itseäni. Suosituimmat verkkosivut laajentavat tätäkin skaalaa ja kiinnostavat myös aiheista jotka eivät voi vähempää kiinnostaa. Otetaan nyt esimerkiksi Jyrin Mediablogi. Kyseinen blogi kipusi suomen suosituimpien Top-100 listalle viikossa ja on nyt sijalla 66. Sijalla 40-50 on suosittujen suomalaisten lehtien verkkosivuja, kuten Pirkka ja Pelaajalehti. Sitä ylempää löytyy Mbnetit ja Iltalehdet ja kaikki muut tuntemamme sivustot. Sija 66 on siis aivan käsittämätön suoritus kun kyseessä on vieläpä minua nuoremman yksityishenkilön oma melko ”tavallinen” blogi. Rollemaa on sijalla 306.

photo credit: ntr23

Mistä sitten tuo vallaton suosio? Jyri tosiaan kirjoittaa jopa aiheista joita ei normaalisti voi sietää. Jyri ei esimerkiksi seuraa Big Brotheria, mutta julkaisee blogissaan kaikki alastonkuvat ja kohut, sillä sehän kansaa kiinnostaa. Hänen blogissaan julkaistaan myös muita kohuttuja aiheita ja viestit ovat usein todella provosoivia – olen myös pannut merkille että enemmän vihaisia reaktioita tuottavia. Jyri kirjoittaa kärjistettyjä ja stereotypisoivia mielipiteitä kärkkääseen sävyyn, eikä usein kirosanojakaan säästellä. Vihaiset reaktiot synnyttävät lisää kävijävirtoja, kun kävijät vinkkaavat kaverilleen ”katso tästä mitä tuo ääliö kirjoittaa”.

”Negatiivinen” nettinäkyvyys tuo usein enemmän kävijöitä kuin positiivinen. Jos positiivinen toisi kävijöitä enemmän, Rollemaa voisi olla vähän suositumpi. Mutta kun ilmeisesti ihmisiä kiinnostaa seksi, väkivalta, paljastukset, kohut, juorut ja muu vastaava huuhaa. Suositun blogin tekeminen olisi helppoa ja kerran olen onnistunutkin. Ei tarvitse kuin kirjoittaa räikeitä ja intiimejä paljastuksia ja juoruja omasta tai muiden elämästä, loukata tavallisia ihmisiä ja julkkiksia, tehdä itsestään pellen ja pahimmillaan tuhota koko ihmisarvo – siinä olisi suosituin blogi, mutta mitä iloa siitä enää itselle olisi? Ainakaan minulle ei mitään, koska sisältö ei miellyttäisi minua itseäni.

Suomen suosituin blogi, joka tosin ei varmastikaan kauan pysyisi netin ihmeellisessä maailmassa. ”Blogi, jossa haukutaan muita bloggaajia” oli tällainen kevyemmästä päästä, eikä sekään pysynyt julkisena kuin sen viikon ajan.

”Ongelma” onkin siinä, että kovin montaa ei kiinnosta asiat jotka kiinnostavat juuri minua. Ja minua ei kiinnostavista asioista en kovin usein bloggaa. Tosin olen kokeillut sitäkin, mutta mitään kovin suurta en ole koskaan saanut aikaiseksi.

Nettibisneksessä rahantulo on suoraan verrannollinen kävijöihin. Mitä enemmän kävijöitä, sitä enemmän klikkauksia. Jyri pyrkiikin saamaan bloginsa Suomen suosituimpien joukkoon, jolloin rahantuloa ei voi estää. Kun tulonlähteenä on passiiviset tulot, parhaimmassa tapauksessa ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään tienatakseen leipänsä.

Rollemaa ei pyri – ainakaan toistaiseksi – mitenkään erityisesti keräämään kävijöitä tai rahaa. Jos niitä tulee siinä sivussa niin olen tyytyväinen, mutta tietoisesti mihinkään suurempaan en pyri. Rollemaa pysyy vain paikkana jonne kirjoitan vaatimattomia mielipiteitäni. Mukava jos joku teksteistäni tykkää. Haluan enemmän positiivista nettinäkyvyyttä, kuin negatiivista.

Kuten joskus sanoin, en usein tykkää olla huomion keskipisteenä edes netissä. En halua että blogini on käydyimpien sivustojen toplistojen kärjessä. Se on vain sellainen salainen fantasia, joka liittyy virtuaalielimen pituuteen. Rollemaan todellinen merkitys on minulle isompi. Se on paikka jonne voin vapaasti kirjoittaa ihan mistä haluan, milloin haluan. Se on enemmän kuin harrastus, elämäntapa. Ja sellaisena pysyykin.

https://www.rollemaa.fi/omat-kiinnostuksenkohteet-eivat-tuo-menestysta-blogimaailmassa/

#ajatukset #bloggaaminen #Blogit #ihmiset #internet #kaupallisuus #kirjoittaminen #mielipiteet #provosointi #raha #rollemaa #Suomi #wwwSivut

Mä rakastan lautapelejä, mutta isot pelit ei mahdu reppuun kulkemaan mukana.

Viimeiset vuodet oon harrastanut lautapelien kutistamista: joko isojen pelien muuntamista taskukokoisiksi tai useiden pienten yhdistämistä yhdeksi pakaksi.

Harrastus on samalla käytännöllinen mahdollisuus kuljettaa pelejä mukana reissuillansa sekä oppimiskokemus matkalla oman pelin suunnittelua.

Kirjoitin blogissa mun tähänastisista projekteista.

https://hamatti.org/posts/shrink-designing-board-games/

#lautapelit #bloggaaminen

Jokunen päivä sitten WordPress ilmoitti, että tässä blogissani on käyty nyt yli 10 000 kertaa, mikä vähän hämmästyttää - alun perin kuvittelin, että näitä höpinöitä lukee korkeintaan pari velvollisuudentuntoista kaveria ja joku Googlen vahingossa blogiin heittämä piruparka, joka poistuu saman tien. Saatan edelleen yllättyä, kun joskus ilmenee, että joku todella lukeekin näitä, vaikka luettavaksi julkaistut tekstit on tietysti tarkoitettu…

Bloggaamiseeni liittyy vahvasti ajatus siitä, että kulttuurista pitää puhua, siitä täytyy huudella ja kertoa, mitä kaikkea upeaa mahtavan nerokkaat taiteilijat taas ovat keksineet. Kulttuuri on aina tärkeää, mutta se korostuu entisestään maailmassa, joka tuntuu kovalta, kylmältä ja raastavalta. Se on hienoimpia asioita, mitä ihmiskunta saa aikaiseksi, oli se kantaaottavaa tai puhtaasti viihdyttävää ja eskapistista tai taidetta taiteen vuoksi tai jotain siltä väliltä. Se on syvästi inhimillistä, humaania toimintaa, joka palauttaa rapistuvaa uskoa ihmiskuntaan ja kannattelee hyvinä ja huonoina aikoina. Siitä tekee mieli huudella myös elitismiväitteiden sadellessa. Ei kulttuuri ole elitististä, väitettä hokevat vain haluavat tehdä siitä sellaista.

Siispä huutelen, vaikka se on vain pieni pisara meressä. Mutta sen lisäksi, että haluan kertoa muillekin, mitä hienoa olisi taas nähtävissä ja antaa kiitosta ja palautetta tekijöille, tässä on kolmaskin pääpointti: omien ajatusten jäsentäminen.

Claes Andersson sanoi joskus jotain sellaista kuin että hän kirjoittaa tietääkseen mitä hän ajattelee, ja sama pätee minuunkin, vaikka ihan eri tasolla toiminkin. Olen pitkään kirjoittanut muistiinpanoja esitysten jälkeen, mutta ne ovat yleensä vielä yhtä ajatusten mylläkkää ja vasta orastavaa analyysiä, blogiteksti on se, missä ajatustyö tulee varsinaisesti tehtyä. Vaikka kaikki ajatukset ja huomiot eivät koskaan päädy tekstiin asti, ne tulee kuitenkin ajateltua ja huomattua. Riippumatta siitä, käytänkö pressilippua vai en, päätös julkaistavan tekstin kirjoittamisesta tavallaan myös antaa itselle luvan käyttää aikaa pitempään ajatusprosessiin. Se on tekemistä, josta nautin ja jota tarvitsen poskettoman tylsän työn vastapainoksi, mutta nykyaikana sellainenkin ajankäyttö nähtävästi täytyy itselleen perustella. Ainahan on paljon muuta, mitä ainakin teoriassa _pitäisi_ tehdä kaiken välttämättömän lisäksi.

Niinpä vaikka aina joskus miettii, onko tässä mitään järkeä - eihän maailma näitä höpinöitä tarvitse eikä ehkä pitäisi ketään niillä häiritä - niin viime kädessä ainakin itsekkyys kannattelee bloggaamista. Kenenkään ei ole oikeasti pakko lukea tekstejä, mutta itselleni niiden kirjoittamisesta on iloa ja hyötyäkin. On myös mukava viettää vielä vähän aikaa esityksissä ja elää niitä uudelleen. Joskus kyllä saan palautettakin, joka hämmästyksestä toivuttuani saa jatkamaan. Ainakin toistaiseksi tämä siis jatkunee.

10 000 blogissa vierailun kunniaksi juon kahvit ja jatkan sitten keskeneräisten ja rästibloggausten parissa. Viimeinen vuosi on ollut vähän haastava, mutta eivätköhän nämä tästä…

#kulttuuri #bloggaaminen