Kulttuuritoimituksessa julkaistiin huhtikuun Parasta juuri nyt -juttuni, jonka aiheena on tällä kertaa lautapelispesiaali.
https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-14-4-2025-lautapeli-spesiaali/
"Alankomaalaisen Splotterin Antiquity ei varsinaisesti sijoitu antiikkiin, vaan karkeasti samaan keskiajan Italiaan kuin De Vulgari Eloquentiakin. Tässä pelissä pelaajat rakentavat kaupunkivaltioitaan maaseutua kuvaavalle pelilaudalle. Jokainen aloittaa yhdellä kaupungilla, jonne pelataan rakennuksia Patchworkista tuttuun tapaan laattatetriksenä: kaupunki on neliöruudukko ja rakennukset erimuotoisia pahvilaattoja. Kaupungin ulkopuolella levittäytyy sitten maaseutu, josta kupataan raaka-aineita: puuta, viljelys- ja kaivostuotteita ja kalaa.
Antiquityn hienous on siinä, että resurssintuotanto ei ole vain loputon lähde tavaraa vailla seuraamuksia. Ehei, kaikella on hyvinkin konkreettiset seuraukset. Metsän voi hakata vain kerran. Kun puut on kerätty, metsä on poissa ja tilalla on viljelysmaata. Viljelysmaat, vuoret ja vesistöt ovat nekin kertakäyttöisiä: kun perustat pellon, jokaisen viljalaatan alle sujautetaan saastelaatta eli kun vilja on tuotettu, tilalla on vain käyttökelvotonta maata. Lisäksi kaupungit itsessään tuottavat saasteita, jotka on sijoitettava ympäröivään maastoon.
Jos pelaaja ei tee asialle mitään, saastuminen syö pian kaiken viljelysmaan kaupungin ympäriltä, jonka jälkeen ruoantuotanto ei onnistu ja sekä nälänhätä että saasteet johtavat siihen, että kaupunki täyttyy haudoista. Jotain on siis tehtävä! Yksinkertaisin – ja inhimillisin – ratkaisu on laajentua: levittämällä kaupunkivaltionsa vaikutuspiiriä majatalojen avulla saa käyttöönsä laajemman alueen, jota ryöstää ja tuhota. Laajenemisessa on toki se ongelma, että muutkin pelaajat tekevät samaa ja pian ollaankin napit vastakkain, kun toisen kalavedet ovat toisen kaatopaikka. Sotimiseen asti konflikti ei Antiquityssä kuitenkaan koskaan eskaloidu."
#lautapelit