Kävin taannoin Ruotsin kansallismuseossa. Siellä oli näyttely ruotsalaisesta (ml. Suomi) historiasta re: "afrikka ja orjuutus".
Ilmeisesti aihetta oli käsitelty enemmänkin, mutta mennyt ohi. Mikä on noloa: toisaalta suurvalta-aikaa käsiteltiin opinnoissa lähinnä itärajan kautta.
Kuvissa: Tanskan Länsi-Intiassa (nyk. Yhdysvaltain Neitsytsaaret) syntynyt Badin, joka lahjoitettiin Ruotsin hoviin. Nousi hovilakeijaksi.
Meikäläinen orjaplantaasi.
1/
#orjuus #historiafi #badin #siirtomaat #pohdinta
Samalla näyttely puski omaa ajattelua eteenpäin.
Tässä maassa jossa mm. HS ja Yleisradio ovat kirjoittaneetnäkemyksiä siitä kuinka osallisuutemme länsimaiseen kulttuuriin on rajoittunut "orjalaivojen tervaan"*, ja että ensimmäinen "suomalainen musta" oli Ambomaasta tuotu Rosa Clay (1875-1959)** helposti rajaa aiheen kuriositeetiksi..
2/
_
* Schrödingerin kissa: emme osallistuneet länsimaiseen historiaan, mutta olimme silti länsimaa.
**joka sitten rasismin vuoksi muutti Yhdysvaltoihin (!!)
Toki meillä on esim. Tampereen Vapriikissa mm. Finlayson -näyttely joka tuo esiin että kaupungin varallisuuden pesämuna on perustunut Yhdysvaltain etelävaltioiden kanssa käytyyn puuvillakauppaan.
Tämä ei kuitenkaan vaikuta olevan merkittävää: logistiikkaketjujen alkupään pohdinta näyttäytyy jonain joka kiinnostaa vain harvaa edes silloin kun puhutaan mm. Fazerin suklaan tämänhetkisessä alkutuotannossa käytetystä orjatyöstä. Historiaallisen etäännyksen jälkeen välinpitämättömyys vain kasvaa.
3/
Olen melko varma että juuri tuo on se lainaus joka yhä kiertää "naurettavana moraaliasenteena" nettikeskusteluissa.
Tämä siitäkin huolimatta että tuo lainaus on ilmeisesti alunperin kirjoitettu siitä ylpeydestä, että kädenjälkemme on näkynyt.
Juɦo̞ Mæn̪t̪yˈs̠ɑ̝lo̞
Ainur Elmgren