📚Kirjasarjavinkki📚

✨Suzanne Collins & Helene Bützow: Nälkäpeli, Vihan liekit & Matkijanärhi
(WSOY, 2008/2009/2010)

Lähdin kuuntelemaan tätä kirjasarjaa uudelleen samalla, kun katsoin elokuvia...

En tiedä oliko se virhe, kun nyt ärsyttää, miten paljon leffoissa on tehty muutoksia verrattuna kirjoihin. Miksi on pitänyt kirjoittaa juonikuvioita noin rankasti uusiksi!!😭🤯

Tässä on paljon nostalgisuutta. Luin tämän ensimmäisen kerran yläkouluikäisenä, joten puolueeton tämä arvio ei ole.

Se on kuitenkin sanottava, että tämä on suunnattoman väkivaltainen ja julma kirjasarja, mutta se herättelee hyvällä tavalla ajattelemaan. Pidän sarjan yhteiskuntakriittisyydestä ja hahmoista.

Tässä on monia hahmoja, joihin kiintyy syvästi tarinan aikana. Tämä ei hahmojenkaan suhteen ole kauhean kevyttä luettavaa, vaan itkuhermot ovat herkässä.

Tämä on kestänyt aikaa todella hyvin ja tuntuu edelleen ajankohtaiselta. Suosittelen kaikille (en ehkä lämpimästi, mutta ajattelun herättelijäksi ainakin)!

#suosikituudelleen
(NP) Kirjasarjan aloitus
(VL) Jännittää
(MN) Omasta hyllystä

*Kuva on otettu Aseman taidelaiturin näyttelystä.

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #kirjasome #lukuhaasteet #lukeminen #spefikirjallisuus #scifikirjallisuus #dystopiakirjallisuus #wsoykirjat #SuzanneCollins #HeleneBützow #Nälkäpeli #Vihanliekit #Matkijanärhi

Lukisin näistä kahdesta tosi mielelläni jonkin vertailevaa esseetä muistuttavan tekstin. Onkohan kukaan kirjoittanut?

Naispuolinen AI-robotti päähenkilönä tuo kiinnostavia kulmia koko robottikeskusteluun.

#kirjamastodon #ScifiKirjallisuus #elokuvat #kirjallisuus

📚Kaksi kirjavinkkiä📚

Kumpikin näistä käsittelee ilmastokysymyksiä omasta näkökulmastaan.

✨Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
(WSOY, 2013)

Vauhdikasta ilmastodystopiaa!

Tässä on kiinnostavat päähenkilöt, mutta en tiedä, onko Dharan kauhean pidettävä hahmo. Vayusta sen sijaan pidän paljon. Kun kuuntelin tämän heti Josir Jalatvan eriskummallisen elämän jälkeen, huomasin että päihteillä itsensä turruttaminen on toistuva elementti Enorannan tarinoissa.

Kirjan maailma on kamala, mutta kirjassa  hieman toivoa tuo vääryyksiä vastaan taistelevat Nokkoset ja heidän liittolaisensa. Huvipuisto on miljöönä kiinnostava ja siitä olisin halunnut kuulla enemmän. Tämä ei noussut suosikikseni Enorannan tuotannosta, mutta pidin tästä paljon.

✨Becky Chambers & Kaisa Ranta (suomennos): Veisu luonnonkoneille
(Hertta, 2024)

Tässä oli lempeää ilmastoutopiaa!

Alussa oli tosi vaikea kiinnittyä tarinaan, mutta kun robotti tuli mukaan, tarina alkoi vetää paremmin. Pidän kirjan luonnonkuvauksesta ja siitä, miten luontoa arvostetaan tässä yhteiskunnassa. Pienet luontofaktat ovat ihania!😍

Munkin ja robotin tutustumista ja suhdetta kuvaillaan kiinnostavasti. Robottien nimet ovat ihania! Niiden esittelyä olisin voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään.

En voinut olla vertaamatta tätä murhabottiin ja eri leffojen robotteihin. Tässä robottihahmossa on jotain ihanan lempeää ja samaistuttavaa, kuten parhaissa hahmoissa on. Jään innolla odottamaan seuraavaa suomennosta! Tässä päästiin vasta alkuun.

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#katsekansiin25
(Nokkosvallankumous) Kasvit - Kannen on suunnitellut Sami Saramäki.

#pahamieliparasmieli2
(Nokkosvallankumous) Nälänhätä

#lukienläpivuosikymmenten
(Nokkosvallankumous) 2010-luku + Dystopia

#helmetlukuhaaste2025
(Nokkosvallankumous) 23. Pidät kirjan nimestä

#kotimaankirjakierros
(Nokkosvallankumous) Pirkanmaa

#swiftiebookwormchallenge
(Nokkosvallankumous) Sparks Fly - Book with instant chemistry between characters

(Veisu) #36luettavaa eli #12luettavaa24 suositeltu teos. Suosittelija oli @worlds_between_the_sheets (Alkuperäinen suositus oli englanninkielisestä teoksesta, mutta tämä suomennettiin tässä välissä, mikä oli ihanaa!)

#robottilukuhaaste
(Veisu) Robottikumppani

#kolmekummaakirjaa
(Veisu) Kirjassa ollaan metsässä tai puulla on iso merkitys

#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukeminen #lukuhaasteet #kirjat #spefikirjallisuus #scifikirjallisuus #sateenkaarikirjallisuus #dystopia #utopia #ilmastokysymykset #ilmastofiktio #ilmastoutopia #ilmastodystopia #luonto #robotit #wsoykirjat #SiiriEnoranta #Nokkosvallankumous #herttakustannus #BeckyChambers #KaisaRanta #Veisuluonnonkoneille

Emily St. John Mandel: Sea of Tranquility

Emily St. John Mandel on yksi lempikirjailijoistani, hänen teoksensa Station Eleven ja The Glass Hotel ovat upeita! Sea of Tranquility on juuri minun tyyliäni, ja olisi ollut ihmeellistä jos en olisi siitä tykännyt; se sisältää aikamatkustusta ja eri aikakausiin sijoittuvaa kerrontaa, joka jollain tavalla kaikki punoutuu lopulta yhteen. Luinkin sen melkein huomaamattani alusta loppuun yhden päivän aikana.

Sea of Tranquilityn juonesta ei voi kovin paljon sanoa spoilaamatta, johtuen myöskin siitä että kirja on näin eeppiseksi tarinaksi yllättävän lyhyt, vain vähän yli 200 sivua. Mittakaava on massiivinen, kattaen aikaa 1910-luvulta 2400-luvulle, ja rakastan sitä kontrastia, että tästä huolimatta koko tarina oikeastaan kietoutuu hyvin pienen, sekuntien mittaisen hetken ympärille.

On haastavaa ja kunnianhimoista kuvitella ihmiskuntaa usea sata vuotta eteenpäin, ja tykkään Mandelin “maanläheisestä” (heh) lähestymistavasta. Edistynyt teknologia toki näkyy hahmojen elämässä selvästi, mutta arki on 2020-luvun lukijalle tunnistettavaa, eikä tässä olla lähdetty mahdottoman korkealentoiselle linjalle – paitsi tietenkin aikamatkustuksen suhteen. Kirjassa ollaan parissakin siirtokunnassa Kuussa, ne ovat kiehtovia paikkoja, toisaalta futuristisia mutta toisaalta realistisia ja epätäydellisiä, aivan kuin nykypäivän kaupungitkin. Tulevaisuuden maailma on todentuntuisesti kuvailtu, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: en todellakaan jaksa uskoa, että 2200-luvulla käytettäisiin käteistä, kun se alkaa jo nyt olla harvinaista!

Tarinan aikana ihmiskunta levittäytyy yhä laajemmalle avaruuteen, ja olisin niin mielelläni lukenut kaukaisista siirtokunnista lisää. Mielestäni on mahtavaa, kun kirjailija osaa rakentaa maailmaa tällä tavalla; tulee tunne että siitä riittäisi kirjoitettavaa kirjatolkulla ja asioista haluaisi tietää aina vain lisää, mutta ei kuitenkaan niin, että jotain olennaista jäisi selittämättä.

Mandel on todella taitava hahmojen rakentaja. Ainoa kritiikkini tätä kirjaa kohtaan on se, että lopulta Gasperyn motiivit jäävät hieman hämäriksi. Hänen tietyt tekonsa ovat sellaisia, että ne voi toki perustella puhtaasti empatialla ja inhimillisyydellä, mutta siinä kohtaa hänen ajatus- ja tunneprosessejaan ei kovin paljon avata. Lempihahmoni on ehkä Olive, hän tuntuu kaikista aidoimmalta ja itselleni samaistuttavimmalta. Vaikka ihmissuhteet eivät ole tässä tarinassa kovin isossa roolissa, ilahduin silti kasuaalista queernormatiivisuudesta!

Emily St. John Mandelin kirjat (ainakin kolme viimeisintä) sijoittuvat keskenään samaan maailmaan, ja se tulee ilmi hahmoissa ja tapahtumissa, jotka viittaavat muihin kirjoihin. Jostain syystä tällainen kiehtoo minua kovasti, ja minun pitäisi varmasti lukea enemmän tällaisilta kirjailijoilta (tiedän esimerkiksi Brandon Sandersonin, Ursula K. Le Guinin ja Iain Banksin kirjoittavan omiin universumeihinsa sijoittuvia kirjoja), sellaiseen luku-urakkaan lähteminen vain tuntuu pelottavalta!

#KirjaMastodon #kirjat #scifi #ScifiKirjat #ScifiKirjallisuus