Psyk. hoitsulla käytyjen keskustelujen ja siellä tehtyjen testien jälkeen palaset alkaa loksahdella paikalleen syistä, miksi tämä elämä on tuntunut aina niin hankalalta. Olen ilmeisen väkevästi kirjolla. Se on ollut ihana havainto ja selkeyttänyt monta asiaa ja jeesaa varmasti tulevaisuudessa.

Tässä on nyt kuitenkin sellainen ongelma, että päästäkseni neuropsykiatrisiin testeihin, mun pitäisi tilata lapsuuden ajalta terveyshistoriat, joista etsiä itse poikkeavuuksia päästäkseni edes testeihin, sillä jonot pitkiä ja karsinta kovaa. Aikamoinen savotta ja tuntuu melko kohtuuttomalta, että diagnosoitavan itsensä pitäisi tehdä periaatteessa suurin työ itse.

#terveydenhuolto #nepsy #adhd #autismi

#murrosikä #vaihdevuodet #nepsy #hormonit #kehopositiivisuus #ylipaino #evoluutio Teinien murrosiästä puhutaan paljon mutta vaihdevuosiin liitetään usein vain kuumat aallot

Autisminkirjolla/adhd/ties mitä skitsoiluja välillä potevana olen havainnut olleeni koko ikäni kuin murrosvaiheessa.

Teini-iässä tapahtui paljon nopeasti. Lapsen keho muuttui melko nopeasti nuoren naisen kehoksi.

Pitkään aikaan ei tapahtunut nopeita muutoksia. 51v oli kulunut ja sitten alkoi tapahtua!

Jo 45v alkoivat nivelvaivat. Lääkäri epäili fibromyalgiaa. Mielialavaihtelut lisääntyivät. Niistä olen kärsinyt läpi elämäni, mutta voimistuivat.

51v tuli ensimmäinen hikitsunami, valtavalla hyökyllä, ei minään pikku puuskana.

Vaatteet alkoivat käydä pieniksi.
Ompelijana kiersin kirppareita, tuunasin kierrätysvaatteita, kunnes en enää voinut käyttää kuin trikoovaatteita, mahdollisimman ohuita materiaaleja.

Ja aina vaan paino nousi. Vaatteet kiristivät,piti ommella jatkuvasti uutta.
Olo alkoi olla yhä tukalampi. Aloin olla fyysisesti yhä saamattomampi.

En ole kai masentunut. Mieli toimii, järki toimii, unohdan usein olevani vanha, mutta keho ei todellakaan enää ole nuori ja vaatteet käy pieniksi.

Aikapäiviä sitten sain hylätä rakkaat lempivaatteeni ja tuli sekin vaihe etten enää edes löydä tarpeeksi ohuita trikoita. Keinokuitua/muovia kaihdan, mutta luonnonkuituisena ei ohuita matskuja löydä. Jokusia silkkejä olen löytänyt. Tais olla 10v sitten kun lempitopikseni muuttunut silkkipusakka kävi sekin pieneksi.

~20v tätä on kestänyt. Ei mikään menopaussi. Tämä näyttää olevan lopullista kohdallani. Kierre josta en löydä ulospääsyä.

ET -lehden ylipirteät, solakat liikunnalliset seniorit saavat kokemaan häpeää.

LIIKE ON LÄÄKE! huutelevat nuoret ja terveet, mutta myös ne fressit seniorit, joilla ei ole ollut mitään hormonaalisia ongelmia, ketkä urheilee vielä 90 vuoden iässä.

Ikärasismi raikaa.

Ikääntymiseen, lihomiseen, myös mielenterveysongelmiin huudellaan miten vassaripunikki on LAISKA vätys ja kädet aina toisten taskuilla.

Terveydenhuolto toimi siihen saakka jotenkuten kun olin työelämässä 52 vuotiaaksi. Päästivät työkyvyttömyyseläkkelle fibromyalgian takia, ehkä nepsy-oireilutkin vaikutti.

Puoluepolittiisella kentällä olen huomannut että terveimmät ja vahvimmat liukuvat helpommin oikealle, vaivaiset äänestävät vasemmistoa, mutta lisäksi on kummallinen sukupuolijako niin että miesoletetut liukuvat oikealle ja naisoletetut vasemmalle, konservatiivit ja liberaalit.

Minä vaan en mahda sille mitään millaiseksi synnyin. Äitini äiti oli lyhyt ja hänkin lihoi vaihdevuosi-iässään. Oma äitini oli tullut isänsä sukuun missä on hoikempia, pidempiä, vetreempiä ja myös pitkäikäisempiä. Vaarin esikoisveli kuoli kylläkin nelikymppisenä, jokunen sisarkatraasta myös menehtyi vauvoina, meidän vaarilla oli astma, kuoli ~60v mutta moni siitä suvusta on elänyt yli 90v.

Ihmisiä ei pitäisi syytellä. Ei haukkua. Se on väkivaltaa. Se pahentaa jo muutenkin tukalaa oloa.

Surullista se miten naishormonien vaikutuksia ei usein huomioida. Eikä naisten keskinäistä erilaisuutta.

Toki "pojatonpoikia" kulttuurissakin on tukalaa. Siellä on sovinismia myös ja fyysistä väkivaltaa. Hintelä ja herkkä saa helposti kyytiä, joutuu helposti infernaalisen sakinhivutuksen kohteeksi.

Konservatiivit näkevät yhteisöllisyyttä usein liikaa muiden lajien kautta, lintu- tai kalaparvien sulava yhteistyö, onhan se mahtavaa katseltavaa, mutta ihmisaivot on kehittäneet tieteensä ja taiteensa, sivistyksensä, humanisminsa, eikä me voida matkia muita lajeja.

En minä voi tappaa miehiä, houkutella hunaja-ansaan ja ryhtyä paloittelemaan kesken yhdynnän vedoten siihen että olen kuin rukoilijasirkka.

Tämä on humaania pohdiskelua, siitäkin miten ikääntyessä joutuu monenlaisen sakihivutuksen, mummonpotkinnan, syrjinnän ja väkivallan kohteeksi samalla kun oma keho hyökkää itse itseään vastaan.

Autoimmuunisairauksia olen potenut läpi elämäni. Olen atoopikko, olen intolerikko, yliherkkä monella lailla ja joka päivälle riittää vaivoja. Kun yksi hellittää, toinen aktivoituu.

Ainoa raskautenikin oli hurja. Oksensin ja oksensin. Rauta-arvot oli alhaalla. Hampaat meni heikkoon kuntoon, paino ei noussut juurikaan. Yhdessä vaiheessa olin atooppisen ihottuman peitossa, raavin itseäni. Uniongelmaisena en muutenkaan ole koskaan nukkunut kunnolla. Kutiava ihottuma tekee hulluksi. Vaikeaa nukkua. Sitten ne lihaskrampit! Loppuraskaus oli jatkuvien jalkavaivojen, suonenvedonkin tuskastuttamaa.

Vauva potki virtsarakkoa ja pissat alkoi muutenkin lirahdella kun raskausmaha painoi rakko sitä enemmän kuta alemmas vauva alkoi laskeutua.

Lapsihan syntyi sitten hiukan ennen aikojaan, mutta äkkiä hän virkistyi ja kehittyi.
Minäkin elvyin nopeasti.
Uudelleen en raskaaksi tullut vaikka yritin.
Ehkä ihan hyvä kun se ei ollut sekään mikään läpihuutojuttu.

Onneksi lihomiseni on nyt hidastunut.
Hormonitoiminnan äkillinen muutos lisäsi teininä ruokahaluja ja samoin kävi mummumurkkuna.

Kun aloin lihoa jätin kahvista pois sokerin. Kahvirattina söin kourallisen sokeria joka päivä ja olin hoikka. Lopetin, lihoin ja lihoin..

Ja yhä kipuilen itseni kanssa kuin teini..

Nauran usein itselleni, välillä ivallisen katkerasti, välillä hyväntahtoisesti, usein turhautuneena, välillä en tiedä itkiskö vai nauraisko.

Itsekeskeisyyttä, todellakin!

Mutta ei onneksi itsekkyyttä. Kaksi ihan eri asiaa.

Laiskapunikkivassarikädettoistentaskussasosiaalipummikommariplaaplaa plaa plaa plaa..

Vääränlainen seniori.

Hohhoijjaa..

Lähdin kaupoille koska margariini loppui. En ollut tarkistanut tilannetta, joten jo toinen kerta kaupassa tänään. Huh.

Uusi pankki/luottokorttini vaati lähiluvun sijaan pin-koodia. Työnsin kortin lukulaitteeseen ja näpytin. Ei onnistunut.

Jähmetyin. Olisi ensin pitänyt valita luotto vaiko credit. Tässä vaiheessa olin niin kuormissani, että painoin vahingossa luottoa ja sitten annoin pin-koodin. Kuittia pukkasi ja äkkiä pois.

Ostin 2.68€ tuotteen luotolla. En ole päästä tästä ylitse

#nepsy

Kanssanepsyt jelp:

Onkohan olemassa jotain discordia tms. keskustelualustaa (ei metan haha), jossa voisi turista keskenään autismista SEKÄ ADHD:sta? En ole vielä löytänyt alustaa jossa keskustelua käytäisiin kummastakin.

Audhd-aiheiset matskut näyttäisi muutenkin olevan vähissä. 🤔

#nepsy

Minä olen:
se, joka rakastaa esiintymistä, mutta inhoaa olla huomion keskipisteenä.

se, jolla on valtavasti ajatuksia, mutta ei sanoja niiden ilmaisemiseen.

se, joka innostuu helposti, mutta tipahtaa kovaa.

se, joka saa outoja katseita, jos uskaltaa olla oma itsensä ihmisten edessä.

se, joka rakastaa tehdä ja osallistua, mutta väsyy hyvin kokonaisvaltaisesti ja palautumiseen menee paljon aikaa.

se, jolla on ystäviä, mutta ei ketään, jolle soittaa, että tuletko käymään.

se, joka painaa jarrua kun innostuu ja kaasua, kun kaikki voimat on jo käytetty.

se, joka haluaa oppia koko ajan uutta, mutta ei osaa painaa asioita mieleensä tai ainakaan muista niitä oikealla hetkellä.

se, joka haluaisi osallistua keskusteluihin, mutta ei tiedä, milloin on oma vuoro puhua.

se, joka täydestä sydämestä ja rehellisesti sanoo, että kaikki hyvin, mutta lopulta kuitenkin itkee kotona.

se, joka ymmärtää, miksi muilla ei ole aikaa tai voimavaroja minulle.

se, jolle soitetaan, jos kukaan muu ei vastaa.

se, joka välittää liikaa muista, mutta tuntee, että ei halua rasittaa muita omilla asioillaan.

se, joka käy usein pohjalla, mutta tietää, että pääsee sieltä itsekin ylös, eikä siksi halua vaivata muita.

se, jonka kautta moni ihminen kulkee hymyillen, mutta kukaan ei pysähdy tai palaa.

se, joka pakenee omiin tarinoihinsa, kun maailma käy liian raskaaksi.

se, joka itkee sadessaan ystävällistä kohtelua.

se, joka rakastaa lumisia aamuja ja kesäiltoja.

se, jolla on paljon unelmia, mutta ei uskoa tai uskallusta niiden toteuttamiseen.

se, joka miettii usein ihmisiä, joilta haluaisi kysyä "ollaanko kavereita", mutta ei tiedä, miten aikuiset sen tekevät ja siksi tyytyy seuraamaan somesta miten toiset viettävät aikaa ihanien ja rakkaiden ystäviensä kanssa. Sellaisten, joiden kaveri olisin itsekin halunnut olla.

#nepsy #nepsyajatuksia #nepsyilmandiagnoosia

Vetoomus ihmisille, että älkää laittako vahvoja hajusteita, jos aiotte oleilla tiloissa, joissa ollaan lähellä muita ihmisiä.

Vaihdoin juuri istumapaikkaa teatterissa, koska edessä istuvalla oli niin voimakas hajuste, että oli hankala hengittää.

Onneksi oli tilaa vaihtaa paikkaa ja todella ymmärtäväinen henkilökunta kun kysyin asiasta🩵 Tällaiselle epävarmalle nepsylle jokainen kohtaaminen on iso juttu ja yksi positiivinen kokemus voi pelastaa koko päivän (tai tyly pilata).
Iso kiitos #hameenlinnanteatteri

#nepsy #nepsyarkea

#nepsyhommat #nepsy #autismikirjo mää oon koko elämäni innostunut
100 lasissa joistain jutuista, sekä hyvistä et vähemmän hyvistä, ja ajatellut jutun kustessa, et "noniin, paskaks meni, ei voi mitään" ja juossu uutta tuulta vasten. hiphei. ☺️
se innostus on liki maanista ja saan hitokseen aikaan, voin valvoo yön ku oon niin kierroksilla ja sit aamulla alan tajuu etten miettinytkään perusjuttuja ja innostuin liikaa. 😆

vasta viime vuosina on alkanu tulla morkkis, häpeä ja tyhmä olo noitten jälkeen.

onko muilla nepsyillä tuollasta?
adhd-ystävälläni on myös.

jos oot autismin kirjolla, niin onko sulla?