Minä olen:
se, joka rakastaa esiintymistä, mutta inhoaa olla huomion keskipisteenä.
se, jolla on valtavasti ajatuksia, mutta ei sanoja niiden ilmaisemiseen.
se, joka innostuu helposti, mutta tipahtaa kovaa.
se, joka saa outoja katseita, jos uskaltaa olla oma itsensä ihmisten edessä.
se, joka rakastaa tehdä ja osallistua, mutta väsyy hyvin kokonaisvaltaisesti ja palautumiseen menee paljon aikaa.
se, jolla on ystäviä, mutta ei ketään, jolle soittaa, että tuletko käymään.
se, joka painaa jarrua kun innostuu ja kaasua, kun kaikki voimat on jo käytetty.
se, joka haluaa oppia koko ajan uutta, mutta ei osaa painaa asioita mieleensä tai ainakaan muista niitä oikealla hetkellä.
se, joka haluaisi osallistua keskusteluihin, mutta ei tiedä, milloin on oma vuoro puhua.
se, joka täydestä sydämestä ja rehellisesti sanoo, että kaikki hyvin, mutta lopulta kuitenkin itkee kotona.
se, joka ymmärtää, miksi muilla ei ole aikaa tai voimavaroja minulle.
se, jolle soitetaan, jos kukaan muu ei vastaa.
se, joka välittää liikaa muista, mutta tuntee, että ei halua rasittaa muita omilla asioillaan.
se, joka käy usein pohjalla, mutta tietää, että pääsee sieltä itsekin ylös, eikä siksi halua vaivata muita.
se, jonka kautta moni ihminen kulkee hymyillen, mutta kukaan ei pysähdy tai palaa.
se, joka pakenee omiin tarinoihinsa, kun maailma käy liian raskaaksi.
se, joka itkee sadessaan ystävällistä kohtelua.
se, joka rakastaa lumisia aamuja ja kesäiltoja.
se, jolla on paljon unelmia, mutta ei uskoa tai uskallusta niiden toteuttamiseen.
se, joka miettii usein ihmisiä, joilta haluaisi kysyä "ollaanko kavereita", mutta ei tiedä, miten aikuiset sen tekevät ja siksi tyytyy seuraamaan somesta miten toiset viettävät aikaa ihanien ja rakkaiden ystäviensä kanssa. Sellaisten, joiden kaveri olisin itsekin halunnut olla.
#nepsy #nepsyajatuksia #nepsyilmandiagnoosia