PÀivÀ SaarijÀrvellÀ. Kaikki kuvat parituntiselta kÀvely- ynnÀ kÀtkönetsintÀsessiolta, joka pÀÀtyi kaiken lisÀksi denariin. Mutta kannatti kÀydÀ! JÀkÀlÀkuva by @Jimmy
Syysloman innostamana pÀÀtin lÀhteÀ tarkistamaan pari meidÀn kÀtköÀmme. Toiselle niistÀ johtikin yllÀttÀvÀn hyvÀ polku ja ehdin jo iloita, ettÀ tÀmÀhÀn sujuu hyvin. Edellinen kÀvijÀ oli tunnin verran etsinyt, löytÀmÀttÀ. Tosin mainitsi, ettÀ se ilmeisin paikka jÀi katsomatta, koska vaikutti vahvasti jonkin elÀimen kÀyttÀmÀltÀ pesÀpaikalta, eikÀ hÀllÀ ollut hengityssuojainta mukana.
MinÀ otin vinkistÀ vaarin ja viisaasti laitoin maskin taskuun, sellaisen kirurgista pykÀlÀn verran tehokkaamman. Jotenkin se ei vain tahtonut silmÀlasien kanssa toimia, joten luovuin sitten laseista. Ilmankin pÀrjÀÀ, jos tarvis on. SiitÀ se ÀheltÀminen sitten alkoi. Yritin sukeltaa kiven alle. PÀÀedellÀ. KyljellÀni. SelÀllÀni. Elukasta ei nÀkynyt jÀlkeÀkÀÀn, sammaleita kuitenkin oli kelpo kasa. Mutta sinne kÀtkölle en itseÀni saanut. IkÀvÀsti oli katto liian matalalla juuri siinÀ kohdalla, missÀ olisin halunnut asentoa vaihtaa. KiviÀ kurjasti vÀÀrissÀ paikoissa, kyynÀrpÀÀ jumissa jossain kiven mutkassa. Kolmesti yritin, laitoin vÀlillÀ siipalle viestin, jotta tietÀisi illalla töistÀ tullessaan, mistÀ minua etsisi. Mutta ei, ei nÀmÀ minun koipeni suostu pÀÀstÀmÀÀn minua kiemurtelemaan oikealla tavalla. Lupauduin vielÀ kuitenkin yrittÀmÀÀn, olettaen, ettÀ siippa jonain pÀivÀnÀ lÀhtee mukaan ja sitoutuu minut sieltÀ pois kiskomaan, kun jumiudun. Tai ainakin pirauttamaan pelastuslaitokselle.
Tulihan siinÀ kuitenkin tehtyÀ muutaman kilometrin pÀivÀlenkki syystuulta nuuhkien ja syksyn vÀrejÀ ihmetellen. Kotirannassa tuuli sen verran navakasti, etten viitsinyt nyt uimaan mennÀ.