Uusaaltoileva la tulossa kun ensin menen katsomaan Nouvelle vaguen ja sen jälkeen parin tunnin päästä Viimeisen hengenvedon, jonka tekemisestä edellämainittu kertoo. Oh là là et très bien!

Ainakin 30 vuotta siitä kun #Godard’in pläiskäisyn olen nähnyt viimeksi...

Se on niitä harvoja godardeja, joista ihan tykkään. Tai josta nuori minä tykkäsi ainakin. Alphaville on kans muikean mainio. Ne myöhemmät on sit enemmän "tä? mitä mä just katoin?"-osastoa mulle.

#elokuvat #uusiaalto #ranska #60luku

Suomen Ilmavoimien Douglas C-47A -kuljetuskone (DO-4) 1960-luvun asussa. Tällä yksilöllä on takanaan poikkeuksellisen pitkä ja monivaiheinen historia.

📍 Faktat lyhyesti:

Malli: Douglas C-47A Skytrain (siviiliversiona tunnettu DC-3:na).

Tunnus kuvassa: DO-4.

Valmistunut: 1943 Yhdysvalloissa.

📜 Koneen vaiheet:

Sota-aika: Palveli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä Euroopassa.

Matkustajakoneena: Sodan jälkeen kone myytiin Suomeen Aero O/Y:lle (nyk. Finnair). Se lensi tunnuksella OH-LCF ja kantoi nimeä "Kyytipoika".

Ilmavoimissa: Vuonna 1960 Aero myi koneen Ilmavoimille, jolloin se sai tunnuksen DO-4. Kuvissa näkyvät suuret pariovet tekivät siitä erinomaisen rahti- ja hyppykoneen.

Nykytilanne: DO-4 jäi eläkkeelle vuonna 1984 ja on nykyään nähtävillä Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.

Valokuvaaja: Seppo Ström
Kokoelma Tomas Ström

#ilmailuhistoria #ilmavoimat #finnishairforce #dc3 #dakota #DO4 #ilmailumuseo #60luku #vintageaviation

#lapsena #lapset #60luku #70luku #leikit
Olin varmaan 5 kun äidin kanssa kävelimme autotien laitaa noin kilometrin ja tulimme talon kohdalle. Näin heti itseni kokoisen pojan, joka katsoin kun kävelimme pihaan. Huomasin, että pihalla istui pienempi poika ja isoin poika kurkki kuistin ovesta. Jari, Markku ja Jorma tulivat pian kaveriksi ja tutuiksi.
Heidän talon kohdalla oli kiertotietyömaa ja menimme kaikki katsomaan paria konetta maata möyrimässä.
Ei meillä mitään muovisia pieniä lasten lapiota ollut. Kaivelimme maata isolla lusikalla.
Vähän isompana leikimme Vietanin sotaa ja siinä napalmin käyttöä. Otimme tyhjiä Fairy pulloja, sytytimme ne palamaan. Ja siinä oli meillä ”napalmia” Palavaa muovi tippui äänekkäästi maahan, jossa kulki muurahaisia. Sitten mentiin niiden päämajaan eli muurahaispesälle tiputeltiin sinne ”napalmia. Oli hauskaa. Siihen aikaan TV:stä näky Vietaminin sodan näkymiä usein. Ja myös sitä napalmin käyttöä.
Leikimme sillon paljon metsässä, tehttiin ritsat ja yritettiin osua niillä lintuihin. Ei osunut koskaan. Sitten huomaissi puhelin pyölväissä posliinisia ”eristeitä” ja niistä lohkesi helposti palasia. Niitä rikottiin niin paljon, että koulussa pitivät pitkät puheet niiden eristeiden säilyttämisestä.
Myös viinapulloja oli pitkin tien varsia. Keräsimme niitä ja särjimme ne ritsalla ampuen.
Tulen kanssa leikittiin usein. Pienellä hiekka kuopalla oli vanha auton rengas. Kaadoimme siihen reilusti tenttua ja jotain ölyä.
Se paloi aivan mahdottomasti savuten. Ja joku aikuinen kävi sen sammuttamassa hiekalla. Kiroili perkeleen vekaroita vai sanoiko penikoita?

Urheilukilpailuja järjestettiin. Pituutta hypättiin ja korkeutta kun ensin oli tehty teline, johon saatiin rima. Koko teline kaatui aina kun hyppääjä ei päässyt yli. Yrittettiin hypätä kierähtämällä, mutta se olikin vaikeaa. Keihästä heiteettiin ja se keihäskik oli metsässä itsen katkottu ja vuoltu tehty.
Kolmiloikkaa hypeltiin ihan omalla tavalla.

Talvella hiihdettiin paljon metsässä, Kemijoen jäällä ja toisella puolella ja tehtiin hyppyreitä ja lumilinnoja. Joki on siinä kohden noin 600 m leveä. Syvyyttä joessa on 1-5 metriä. Joki on säänöstelty ja ruopattu sekä koskipaikat raivattu.
Tuli syksy ja aika lähteä minunkin kouluun. Opin nopeasti lukemaan ja lainasin monia kirjoja koulun kirjastosta. Opettaja ei ensin uskonut, että luin kirjoja. Lukeminen kasvoi minulla kunnolla ja luin Tarzanit ja viisikot kaikki nopeaan tahtiin. Sain pyörän kun osoitin isälleni, että osaan ajaa pyörällä. Koulumatka alkoi sujua nopeammin. Matkaa oli noin neljä kilometriä.
Siihen aikaan käytimme jo lautapyssyä. Pappa teki sellaisen ja se olikin siisti ja hyvin toimiva. Siinä oli katajasta tehty jousi, liipasi ja muotoiltu ponsi. Se oli tosi hieno. Pappa oli veneen tekijä ja osasi käsitellä puuta.
Pyssyllä ammuttiin purkkeja, pulloja ja yritimme osua lintuihin turhaan. Se oli mukavaa hommaa serkkujen ja mummolan naapurien kanssa. Olin silloin melkein koko kesän mummolassa. Saivat sitten isä ja äiti olla kahdestaan ainakin melkein kun sisareni oli kohta aikuinen ja veljeni asui jo Norjassa. Norjassa kalatehtaalla töissä.

Kantola kauppa oli lapsuudessani lähikauppa. Sinne menin äitini kanssa. Kauppa oli ikkunaton aika iso aittarakennus. Kivi- ja sementtirakeiset portaat johtivat ovelle, joka narisi ja, jonka kiinnipitävä vieteri veti sen kiinni kun siitä mentiin sisälle. Pihalle tultaessa piti kauppiasta huhuilla oliko pistissa, pellollla vai navetassa vai joen rannassa.
Hän juoksi sitten ovelle ja avasi oven isolla avaimella, joka roikkui seinässä oven vieressä. Sisällä mentiin ensin hämärään huoneeseen, jonka perällä oli hilseilevän valkoisen maalin peittävä ovi. Oven maalin aukoissa näki, että ovi oli ennen ollut punaisen ruskea.
Sekin ovi narisi ja avattaessa se painahti alaspäin. Kaupan sisältä tulvahti sille ominainen voimakas kahvin, kypsän savukalan jonkun muun aromin lemu nenään. Hajun tunnistan heti kun kun muistan hajun ja se johdattaa muiston kaupasta mieleen. Kaupassa oli hajun lisäksi pitkä pöytä, joka taka kauppias ilmestyi jostakin. Takaseinällä oli kattoin saakka yltävä hyllykkö joka kiehtoi lapsen mieltä. Kauppias antoi minulle heti tiskin yli väkevän ja ison pastillin, jota imeskelin vielä kotiin käveltäessä.

Kauppiaalle äiti alun juttelun lopuksi alkoi sanomaa mitä halusisimme. Kauppias kaatoi isoon valkean ja metallin väriseen kahvipapuja isosta pussista. Papuja varisi samalla lattialle aika paljon. Myllyn käynnistyessä sen ääni melkein täytti koko kaupan. Jauhettu kahvi varisi valkoiseen paksureunaiseen paperipussiin, jonka kauppisa sittoin vahvalla narulla kiinni. Sitten äiti osti leipää, kananmunia ja pari siikaa. Kalat kauppias kääri valkoiseen melko paksuun ja neliön muotoiseen paperiin, jota oli tiskillä paksu pinkka. Paperia hän kääri kalojen ympäri ainakkin kolme kerrosta ja lopuksi hän sitoi narulla sen kiinni. Tiski oli korkea, mutta sen etupuolella oli tynnyri, jonka päälle olin noussut nähdäkseni mitä tapahtuu. Kauppiaana oli talon isäntä tai emäntä ja joskus joku muu nuori nainen. Isännällä oli jo hieman harmaantuneet hiukset ja sänkinen ruskettuneet kasvot ja päässä musta ryppyinen lippalakkin. Äiti osti minulle vielä Sulo -nimisen pienen pastillirasian ja maksoin sitten ostoksensa. Maksoi yleensä kymmenen markan setelillä ja lisäksi kolokoilla. Kauppias oli kirjoittanut listan ostoksista kuulakärkikynällä valkoiselle paperiarkille. Ei mitenkään siistin näköisesti. Listalla näkyi muutaman muutaman kirjaimen perrässä numeroita ja alimpana numeroiden alla viiva, jonka alla numeroita. Äiti laittoi ostokset kangaskassiinsa ja sanoin lähtiessämme jotain säästä ja pohti vielä portailla olisiko pitänyt ostaa vielä jotain.
Äiti otti pyörän ja laittoi kassin sen ohjaustangosta roikkumaaan. Kiivettyämme ylös tielle kiipesin pyörän telineelle ja äiti ajoi kotiin. #lapsuusmuistot #60luku

Olin 5-6 vuotias kun isä teroitti kirvestä keittiössä.
Seurasin sitä lumoutuneena kun tahko pyöri ja sen jälkeen kivinen liippa.
Isä lähti ja kirves jäi. Se oli aika painava. Otin puulaatikosta yhden pyöreän puun. Pidin sitä vasemmalla kädellä ja oikea käsi tutisi kirveen painosta. Annoin kirveen pudota puuhun, mutta etusormi jäi terän alle. Verta tuli paljon ja suustani kovaa huutoa. Muuta en siitä muista, mutta pitkä arpi etusormensa muistuttaa siitä aina. Muistan siitä vielä paksun kääreen sormessa ja sen vaihdon tuskaisuuden.

#lapsuudenkokemuksia #lapsuusaika #lapsuus #60luku