Rakensin Ryttylään talon. Näin rakentaminen alkoi.

#rakentaminen #omatalo

Elämäni alkutaival

Synnyin Vuostimon kylän syrjään, tai oikeasti synnyin Pelkosenniemen sairaalassa. Veljeni ja sisareni syntyivät kotiin. Vuostimon syrjään Käyrärannan taka, syrjäkylän syrjään. Kylällä oli silloin vielä Postipankin konttori, kaksi kauppaa ja koulu.
Veljeni syntyi 9 vuotta ja sisareni 7 vuotta ennen minua eli olivat molemmat minua selvästi vanhempia. Kyläkeskus oli 3,5 km päässä, Kemijoki 300 merin päässä ja Pyhätunturi 14 km päässä. Isä oli tehnyt kiireellä ja vähillä rahoilla meille kelpo talon. Isä oli halunnut ensin rakentaa talon ja navetan maansa laitaan ja oli tehnyt jo perustuksia kun äiti oli tullut vihaisena paikalle ja sanonut: ”Minä en perkele ala hoitamaan kantturoita navetassa!!! Nähänyt ja teheny sitä jo ihan tarpeeksi ennen tänne tuloa. Että hoija kantturas ihan itte siinä navetassas. Saataana!” Ei isä sitte enää navettaa tehnyt. Ja parempi niin.
Lapsena löysin ensimmäiset kaverini noin kilometrin päästä ja myöhemmin pari vielä lähempää. Joka talossa oli 2-4 lasta. Kyläkeskuksen lapsiin tutustuin vasta kun menin kouluun.
Ensimmäinen päivä koulussa
Istuin reppu selässä äitini pyörän kyytissä. Jännitti.
Pysähdyttiin koulun aidan viereen ja sanoin äitillle, että mene pois! Käveli varovasti koulun ulko-oven luo katokseen, jossa oli iso lauma muita lapsia. Menin lähemmäs naapurin poikia. Kello pärähti soimaan ja säikähdin sitä. Naisopettaja paperin kans ja alkoi lukea siitä nimiä. Sanoi nimeni ja valpastuin. Sanoi, että ekaluokalle tulijat seuratkaa. Mentiin sisälle ja portaita toiseen kerrokseen. Puolet ehti juossa luokkaan ennen kuin perässä harppova karjaisi kovalla äänellä ei luokkaan kengät jalassa!!! Säihkähdin kunnolla kuten muutkin. Isommat oppilaat viereisen luokan ovella nauroivat meille.
#vanhapierumuistelee

Tämäkin vielä

https://yle.fi/a/74-20199580?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp