Tulipa kotimatkalla lukaistua jännin kirja toviin. Jussi Pakkasen Usvain oppi -sarjan avaus Punaiset kuningattaret.
Jännän kirjasta tekee etenkin projektin muoto: kirjaa ei voi ostaa. Sen voi vain saada kirjailijalta, numeroituna ja signeerattuna kappaleena. Ja katsokaa leimaakin! Kunnioitettavaa omistautumista tekemiselle.

Kaiken tämän päälle romaani on vieläpä vetävä. Luin käytännössä kertaistumalta junassa. Kirja on hengeltään jossain 60-lukulaisten poikakirjojen ja 2000-luvun taikakouluseikkailujen välimaastossa, inasen mustavalkoinen muttei kuitenkaan leimallisesti nuortenkirja.
Takakannesta: "Kaukana jossain Suomen perukoilla sijaitsee kaksi elatuskoulua, yksi pojille ja toinen tytöille. Niihin hakevat kaikki. Sisään pääsee harva. Koulun käyneet eivät paljasta, mitä siellä tapahtuu.
Mikko Lyhde epäonnistuu pääsykokeessa. Hän keksii voivansa hakea myös toiseen kouluun.
Hän onnistuu.
Ainoana poikana usean sadan tytön keskellä oleminen saattaa vaikuttaa unelmalta. Hevosenkengän kultaisuus ei kuitenkaan lohduta kaviosta saajaa."

Äitini luki tämän ensin ja antoi "se oli hyvä" -tuomion, joka sai minut uteliaaksi. Paljon lukeva mutta nirso melkein-kasikymppinen ei ole mikään spefin suurkuluttaja, joten kirja oli onnistunut jossakin.
Ja joo, romaani on hyvä. Pikkunillitystä 60-luvun ajankuvakysymyksistä ja ajoittaisesta kielenhuollon tarpeesta, muttei sen enempää kuin monella kustantajien myllyn läpi käyneellä.

Suosittelen hauskaa fantasialukupalaa kaipaaville... jos satutte saamaan kirjan jostakin käsiinne. Teos on kuin Usvakielon koulu: näyttäytyy vain harvoille onnekkaille. (minä törmäsin kirjailijaan discordissa fandomin kanavalla, muistaakseni)

Lisäys: kuten kirjailija alla täsmentää, hankintaehdotus lähikirjastoon voi toimia taikasanana.

#kirjamastodon #fantasia #indiekirja #luettuja