Yksi syy miksi kirja ei noussut kovin korkealle suosikkilistallani: Minä haluan pitää kirjan päähenkilöstä ja tässä tapauksessa en pitänyt. Mielestäni päähenkilö oli lähinnä ärsyttävä ja itsekeskeinen. En toki odota päähenkilöiltä täydellisyyttä, heillä saa olla vikoja ja huonojakin tai itsekeskeisiä motiiveja. Mutta tästä päähenkilöstä en vaan pystynyt pitämään. Vaikka toki on plussaa, että se on vaihteeksi vanhempi nainen. En kuitenkaan missään vaiheessa päässyt jyvälle siitä miksi hän oli sellainen uraohjus ja valtavan itsekeskeinen, vaikka ei loppujen lopuksi tuntunut itsekään pitävän elämästään. Vaikka päähenkilö alkoikin pohtia omia päätöksiään ja niiden järkevyyttä, ei mielestäni itsereflektio mennyt tarpeeksi syvälle. Päähenkilö alkoi pohtia päätösten järkevyyttä vasta kun oma perse on tulessa, ei kiinnostanut kollegat, ystävät, äiti, ei kukaan muu, paitsi jalustalle nostettu edesmennyt puoliso. Itsekeskeisyydessään ärsyttävää seurattavaa. Virtuaalihahmot tuntuivat miellyttävämmiltä, kuin päähenkilö itse. Ehkä se oli tarkoituskin. En myöskään pitänyt siitä ratkaisusta, jossa aluksi päähenkilö on määrätietoisesti ajanut lakia läpi, mutta loppujen lopuksi kirjailija antaa armahduksen ”se oli vaan maailman meno, asiat vaan tapahtui”.
Tämä ei myöskään scifi-kirjana oikein sinänsä toimi tieteisfiktiona. Scifi-viittaukset ovat pieniä ja turhan kliseisiä. Kuten Marsin maankaltaistaminen. Ärsyttävä yksityiskohta, joka ei sinänsä liittynyt kirjan juoneen paljoakaan, on erittäin kliseinen ja kaiken lisäksi ei se nyt ihan niin vain toimi, että kasvihuoneilmiötä voimistetaan planeetalla, joka on liian pieni voidakseen ylläpitää ilmakehää. Olisin myös toivonut enemmän ilmastopakolaisuudesta, kuin vain pari sivuhuomautusta ilmastopakolaisuusleireistä. Kiinnostavia yksityiskohtia kuitenkin oli huomautukset Kiinan ja Yhdysvaltojen versioista yliaikalaista. Nämä vaikuttivat loogisilta mahdollisuuksilta, kuten myös ikäpakolaisuus.
Enemmän tämä kirja on nykymaailman ja nykypolitiikan kautta peilattava. Siitähän se kertoo paljon enemmän, puolueet ja nykymaailman kuvaus on vahvasti läsnä ja tunnistettavissa. Tykkäsin kyllä siitä, että kirja käsittelee sitä, mitä seurauksia nykypolitiikallakin voi olla, mihin se voi johtaa ja miten päätöksiä tekevät ihmiset eivät ikinä ajattele itse kohtaavansa seuraukset, miten kylmää on ajatella pelkkää rahaa ja bruttokansantuotetta, ja ihmisen arvo mitataan vain tuottavuutena, sitä mitä hintaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisestä voidaan joutua maksamaan, jos halutaan että ”kaikki” saa utopistisen elintason, miten kansalaisuusoikeuksien menettäminen voikin iskeä omaan nilkkaan. Teemoja oli kuitenkin käsitelty aika kepeästi. Toisaalta kirja ei ollut liian raskassoutuinen.

Kaiken kaikkiaan loppu tulema päässäni on: Kirjassa on hyviä ideoita (kuten laittomasti metsässä asuvat vanhukset), nykymaailman menoa ja sen seurauksia on kuvattu hyvin, mutta kirjan hahmot jäävät vähän liian ohuiksi eikä päähenkilön kehityskaari ole oikein riittävä. Jos nyt tähtiluokituksella itse sanoisin, niin asteikolla 1-5 se olisi 3.