Koskettava juttu. Muslimiyhteisö järjesti hukkuneiden poikien hautajaiset.
Vastedes ei tämmöistä. #uimataito #maahanmuutto
Koskettava juttu. Muslimiyhteisö järjesti hukkuneiden poikien hautajaiset.
Vastedes ei tämmöistä. #uimataito #maahanmuutto
Jestas! Opetussuunnitelmassa uintiopetuksen vähimmäismäärä on kaksi kertaa/luokka-aste. https://yle.fi/a/74-20173770
En ikinä olisi oppinut uimaan sillä määrällä - tosin en muista tarkkaan, montako uimahallikertaa oli. Ei valtavasti, mutta enemmän kuin kaksi. Jonain kesänä 1970-luvulla olin mökiltä käsin myös rantauimakoulussa, mutta se lopetettiin kesken, kun oli oikeasti kehno keli (+10 astetta ja sateista). En oppinut uimaan silloin, palelin ja uin käsipohjaa, teeskentelin sitä uimiseksi. Lapsena isä peuhasi kanssani vedessä ja kävi nopeasti uimassa lapsen silmissä tosi pitkän matkan. Äiti ei koskaan ollut edes uikkareissa ja hermostui, kun olin vedessä. Hän ei todennäköisesti osannut uida. Isän pikkuveli oli hukkunut noin viisivuotiaana, mutta siitä tilanteesta en tiedä enempää, en edes sitä, oliko isä paikalla. Tulee se mulle tuntematon pikkuveli mieleen, kun laitetaan kaikkien läheltä piti -tilanteiden selitykseksi kännykät. Isä oli syntynyt 1920-luvulla ja äiti 1930-luvulla.
Osaan uida aika huonosti. Opin jonkinlaisen uimataidon koulussa. Mulla on koulusta myös yksi kokemus paniikista: tuntui että alan vain vajota syvälle veteen, haukoin henkeä (vettä) ja kiskoin itseni pinnalle jonkun luokkakaverin käsivarteen takertumalla. Sitten piti tietysti teeskennellä, että kaikki on ok.
Nykyisellään pysyn pinnalla mutta olen hidas enkä osaa ”naama vedessä” -uitia ollenkaan. Siispä omasta räpiköinnistäni saan aina niskan kipeäksi. Paitsi kellumisesta. Ja kellua ei voi kuin avovedessä - uimahallissa on aina jonkun nopean vesipedon tiellä.
Nyt taas olen menossa kellumaan… se on ihan parasta! Painotonta.