Okei, Porvoon joulupolulla on tänä vuonna paitsi kaksi karusellia (molemmat eläinkaruselleja, ei enää ketjukarusellia, BLÄH!), myös sauna ja uima-allas, jotka ovat Porvoon torilla. Ilmatteeks. Ja kaikenlaista muuta.
https://www.visitporvoo.fi/joulu/havumetsa-sauna-spa-experience/
#Porvoo #Borgå #PorvoonJoulupolku #joulupolku #joulutori #joulu #tapahtuma #tapahtumat #matkailu #KotimaanMatkailu #sauna #uiminen #uimaallas #joulusauna #karuselli #jul #karusell #bastu #julbastu
No mitä nyt taas 🤬? Kesä meni helteistä huolimatta ilman sinilevää. Nyt sitten syksyn uimaviihtyvyyttä uhkaa tällainen. Kuka/mikä on syyllinen? Pitääkö käydä ärhentelemässä jollekin ojankaivajalle vai luontoko tätä ihan omia aikojaan tänne lykkää?
Tänään en tuonne sekaan hankkiutunut. Huomenna tilanne toivottavasti on jo toisin.
EDIT: Pyörätuoli oli uutisankka:
Luulisi tästäkin tulevan #heitteillepano
Siis pyörätuolia käyttävä nuori laitettu puhallettavan vesilelun päälle ja jätetty jossain vaiheessa yksin veteen. Sitten tämä nuori putoaa vesilelun päältä, hukkuu ja kuolee. 50 metrin päästä rannasta. Pitkään on jätetty yksin.
Vaikea taas päästä nuoren seurassa olleiden päänliikkeiden tasolle.
#hukkumiset #hukkuminen #vesi #uiminen #uimaranta #onnettomuus
Suomi-Twitterissä tehtiin tänään varmasti 180 asteen käännös siinä, pitääkö uimaopetusta lisätä, ja varsinkin siinä, että hetki ehkä oltiin myötäeletty nuorten ihmisten hukkumiskuolemaa.
Siellä varmaan #persut jo ehdottelee, että vastaanottokeskuksista alettaisiin tehdä enemmänkin retkiä uimarannoille.
Kalajoella hukkuneet nuoret olivat yksin Suomeen saapuneita somaleita.
#hukkuminen #uiminen #uinti #Kokkola #Kalajoki #uimakoulu #uimaopetus #kuolema #rasismi
Nyt kelpaa uida meressä. Monella Helsingin uimapaikoista ei ulkoliikunta.fi:n mukaan ole tänään tiistaina ollut ollenkaan sinilevää. Vesi on yli 25-asteista C.
Helteistä huolimatta tuo meidän järvi on säilynyt toistaiseksi levättömänä, puolen metrin syvyydessä +27 °C. Yhtenä päivänä hiukan uhkaili, mutta luovutti sitten. Hyvä niin, tämä mummo nimittäin muuttaa yleensä järveen, kun lapsenlapset tulevat. Nuorempi viihtyi äsken liki 1½ tuntia ja vasta illan suussa tänne tulivat, vanhempi ei vesisosiaaliseksi vielä tänään äitynyt. Tämä nuorempikin on osannut jo muutaman kesän uida. Toisin oli viitisen vuotta sitten – ei osannut uida, mutta osasi sukeltaa. Loikki sitten laiturilta suin päin syvään veteen. Silloin mummoa jännitti enemmän kuin nyt.
Huomenna jatkuu...
Jestas! Opetussuunnitelmassa uintiopetuksen vähimmäismäärä on kaksi kertaa/luokka-aste. https://yle.fi/a/74-20173770
En ikinä olisi oppinut uimaan sillä määrällä - tosin en muista tarkkaan, montako uimahallikertaa oli. Ei valtavasti, mutta enemmän kuin kaksi. Jonain kesänä 1970-luvulla olin mökiltä käsin myös rantauimakoulussa, mutta se lopetettiin kesken, kun oli oikeasti kehno keli (+10 astetta ja sateista). En oppinut uimaan silloin, palelin ja uin käsipohjaa, teeskentelin sitä uimiseksi. Lapsena isä peuhasi kanssani vedessä ja kävi nopeasti uimassa lapsen silmissä tosi pitkän matkan. Äiti ei koskaan ollut edes uikkareissa ja hermostui, kun olin vedessä. Hän ei todennäköisesti osannut uida. Isän pikkuveli oli hukkunut noin viisivuotiaana, mutta siitä tilanteesta en tiedä enempää, en edes sitä, oliko isä paikalla. Tulee se mulle tuntematon pikkuveli mieleen, kun laitetaan kaikkien läheltä piti -tilanteiden selitykseksi kännykät. Isä oli syntynyt 1920-luvulla ja äiti 1930-luvulla.
Osaan uida aika huonosti. Opin jonkinlaisen uimataidon koulussa. Mulla on koulusta myös yksi kokemus paniikista: tuntui että alan vain vajota syvälle veteen, haukoin henkeä (vettä) ja kiskoin itseni pinnalle jonkun luokkakaverin käsivarteen takertumalla. Sitten piti tietysti teeskennellä, että kaikki on ok.
Nykyisellään pysyn pinnalla mutta olen hidas enkä osaa ”naama vedessä” -uitia ollenkaan. Siispä omasta räpiköinnistäni saan aina niskan kipeäksi. Paitsi kellumisesta. Ja kellua ei voi kuin avovedessä - uimahallissa on aina jonkun nopean vesipedon tiellä.
Nyt taas olen menossa kellumaan… se on ihan parasta! Painotonta.
Mitä on olla minä
Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sitä on kehopositiivisuus.
Mitä on olla minä on muutenkin miellyttävän lempeä ja pehmeä kirja. Laura Ertimo kuvaa kauniisti […]
Hanna
Marketta Horttanainen
FzB♭ 💨
Timo Palokukka
Kirjapiilo
Kirjavinkit