Tosi ristiriitainen paikka, kun puustoon oli kehittynyt luontoarvoja (kissantassujäkälää! kolohaapoja!), mutta vedet oli sössitty näin. Eikä tehokas kuivatus tietenkään pidemmän päälle turvaa sitä, että vanhojen kosteiden korpien lajit säilyy.
Jatketaan kuluneen vuoden säväyttävimmillä pahan mielen paikoilla. Tää oli hieno rehevä korpi, jossa on joskus mutkitellut luonnontilainen puro. Nyt siellä virtaa mustat vedet viivasuorissa ränneissä.
Uoman vesi tulee moreenirinteestä alle kilometrin päästä. Rinteen ojassa kivennäismaalla vesi oli täysin kirkasta, vaan eipä ollut enää alempana korpiojissa.
Vuoden kurjimpia paikkoja, jatko-osa (luonnon tilan heikkeneminen ei tiettävästi pysähdy ihmisten juhlapäivinä) –
Rinteen alla oli vielä 1950-luvulla ollut hyvin vetinen avosuo, joka nykyisestä kasvillisuudesta päätellen oli vähintään keskiravinteinen. No, jokainen arvaa, miten käy reheville soille kylien lähellä. Ojitettu suo kasvoi puuta niinkin hyvin, että se on nyt jo avohakattu. Ojavedet humuksineen laskee täältä Vanajan reitin virtavesiin ja järviin.
Jottei totuus unohtuisi, voishan tässä luoda silmäyksen myös kurjimpiin paikkoihin, jotka on tulleet vastaan tänä vuonna.
Kuvan korvessa en riemastunut rautasakasta, koska tuo ei ollut lähteinen korpi vaan väri johtuu todnäk. vanhan suokaatopaikan raskasmetalleista. Lähdesammalia ei näkynyt. Suotovedet virtaa vanhasta jätetäytöstä suoraan tähän korpeen. Lahopuuta oli kehittymässä mukavasti, mutta näky ja haju oli keväällä lumien sulaessa aika ikävä.
Skibidi Suurone
J 🏳️🌈 no se yks Viitanen