Löysin taas yhden suosikkikirjan. Kuinka mukavaa  . Leigh Bardugo: Salatun tiedon seura (Alex Stern 1).

En ole aiemmin kirjailijan kirjoja lukenut, vaikka aikomuksena on ollut. Tämä nyt osui silmiin kirjastossa.

Kyseessä on siis melko klassinen juonikuvio: yliopisto-opinnot ja maagiset salaseurat. Eli ei sinänsä mitään uutta pallon alla. Mutta tykkäsin silti todella paljon kirjasta. Erityisesti särmikkäät henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia, päähenkilö varsinkin. Tapahtumatkaan eivät olleet liian siirappisia, kuten joskus teoksissa, joiden päähenkilöt ovat nuoria. Pidin myös tästä versiosta salaseuroista ja magiasta. Jännitystäkin oli sopivasti.

Aluksi Itselläni oli vaikeuksia paikkoja ja nimien kanssa. Kuka oli kukakin ja mikä paikka mikäkin.

En myöskään hirveästi välittänyt prologista. Useammassa aikajanassa hyppiminen on juonen kuljetuksen kannalta hyvä ratkaisu, kolme eri aikajanaa soljui aika kivasti tuoden aina jotain lisäinfoa eri salaisuuksista tai tapahtumista. Mutta en välitä kamalasti siitä tyylistä, sen enempää kirjoissa kuin elokuvissakaan, jossa ensimmäisessä kohtauksessa suoraan hypätään jonnekin lopun dramaattisen tapahtuman keskelle. Pidän huomattavastikin enemmän siitä, että tilanne kehkeytyy vähitellen, eikä lopun suuntaa liikaa vihjailla. Hyviä käänteitä kirjaan oli kuitenkin saatu, enkä itse ainakaan pitänyt kaikkia tapahtumia itsestäänselvinä käänteitä (kuten joskus lajityypin teoksissa käy).

Välillä tuntui kuin suomennoksessa olisi ollut puutteita. Muutaman kerran jäin miettimään mitä tällä yritetään sanoa, mutta asia avautuin kun pohdin mistä se olisi mahdollisesti suomennettu. En tiedä oliko aivoni väsyneet vai oliko välillä outoja lauseita, joista ei heti meinannut yhdistää kehen tai mihin viitataan.

Kriitiikistå huolimatta yykkäsin todella paljon kokonaisuusesta ja odotan innolla seuraavaa kirjaa. Jonka varmaan joudun lukemaan englanniksi, kun en suomennosta jaksa odottaa.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #speku #salaseurat #fantasia #AlexStern #LeighBardugo #TheNinthHouse