Romahdus mainittu eilen. Tänään, laskeutuessa rappukäytävän portaita (hakemaan puhelinta, josta ei saatukaan vaihdettua akkua, koska liikkeessä erheellisesti luultiin omistajuutta puhelimeeni sopivaan akkuun, mutta oikea akku pitää kuitenkin vielä tilata, prkl), jotain pamahti pohkeesta. Ehkä kertynyt juoksu ja hyppy -kuormitus kulminoitui tähän, en tiedä. Tai ehkä olen vain niin ikäloppu, että tästä se tomuksi hajoaminen käynnistyi. Ylihuomenna tippuu käsivarret olkapäistä, maanantaina pään tilalla on jauhomainen peruna. Aikanaan rotat tulevat tekemään keittoa, mutta yksi pottu on liian vähän, se ei riitä mihinkään! Naapurit, alkakaa jo aseistautua!
