#muistoja #nuoruus #lapsuusmuistoja

Enoni, Kalevi
Oli omalaatuinen mies. Kouluun mennessä opettaja sanoi, että ei hän opi tavaamaan ollenkaan. Isänsä oli suuttunut ja sanoi ei lukiessa tavaamista tarvita ja poika osaa jo lukea. Kalevi oli lukenut jo useita kirjoja ja lehtiä. Opettaja ei ollut uskonut ja antoi salkustaan paperin ja sanoi lueppa Kalevi tämä ääneen. Ja Kalevi oli lukenut. Mutta käsialansa oli kuulemma mahdonta lukea.

Kalevi oli minulle kuin isä, kun isä työhulluna oli aina jossain tekemässä tai korjaamassa taloja. Välillä teli kahta taloa samaan aikaan.
Kalevi leikki kanssani, kävi talvisin hiihtämässä Kemijoen toisella puolella tai hiihdettiin laskemaan mäkeä.
Hänellä oli paljon kirjoja, joita minäkin aloin lukemaan kun opin koulussa lukemaan. Ehkä hänen ansiostaan minusta tuli kova lukemaan kirjoja.

Kalevilla ei ollut hampaita. Oli ollut metsätöissä ja traktori oli jäänyt pehmeään kohtaa kiinni. Kalevi ja yksi toinen oli komennettu laittamaan pitkiä halkoja traktorin takarenkaan alle. Kalevi oli justiin tunkemassa halkoa kun kuski painoi kaasua niin halko iski Kalevia leukaan ja käytännössä hänen kaikki hampaat hajosivat. Ei silloin 50 luvulla siellä ollut lähellä hammaslääkäriä kun olisi pitänyt päästä Rovaniemlle. Ei ollut autoa eikä kulkenut bussit. Kalevi oli sitten hampaaton mies 70-luvulle saakka ja sai sitten suuhunsa tekohampaat. Teki metsätöitä parikymmentä vuotta ja selkä siinä meni niin pahasti, että joutui eläkkeelle.
Asui eläkeläisenä vanhempiensa kanssa. Naiset jäivät nuoruuteen.
Asuivat Aapajärvellä kylässä, joka tyhjeni 70-luvulla kun kaikki lähtivät Ruotsiin.
Isäni teki heille pienen talon kotimme lähelle. Kävin talossa ja silmiäni alkoi karvastelemaan. Sen aikainen lastulevy oli sellaista. Kalevi sairastui astmaan. Vanhempansa kuolivat 70-luvun lopussa ja 80-luvulla ja Kalevi jäi yksin. Kalevi kulki mopollaan asioilla ja kaatui sitten kerran ja käden hän sanoi menneen kipiäksi. Myöhemmin selvisi, että ranteen yläpuolinen luu oli siirtynyt pois paikaltaan. Siksi se pullotti kumman näkösenä. Ei ollut mennyt lääkäriin. Minäkin olin jo muuttanut kauas ja Kalevi alkoi ryyppäämään yksin kunnes tapasi lapsuuden kaverinsa ja alkoivat viettää aikaa taas Aapajärvellä nyt vanhassa koulussa, jota kunta lämmitti ja piti sitä alkoholisteille kunnossa. Sielä Kalevi alkoholisoitui ja sinne hän sitten kuoli.