Sarjakuva Finlandia ehdokas 7/10

Juliana Hyrri: Lellikki
WSOY

Teoksen takakansi kuvaa Lellikkiä "kertomuksesi lapsuuden lopusta". Ravisuttava mainoslause, kun päähenkilömme käy vasta alakoulun ensiluokkia.

Omaelämäkerrallinen sarjakuva käsittelee lasten maailmaa, jossa väkivalta on arkipäiväistä: joukosta ulos sulkemista, selän takana kuiskimista, pelottelua ja nimittelyä. Kasvottomat aikuiset puuttuvat vain ajoittain lasten vertaissuhteiden muodostumiseen.

En ole Hyrrin tyylin ylin ystävä, mutta koskaan Hyrrin teokset eivät jätä kylmäksi. Tätä lukiessa pohdiskelin, oliko tekijälle tuskallista käydä näitä muistoja läpi sekä sitä, miten iso osa tässä kuvatusta väkivallasta on varmasti ollut aikuisten nähtävillä, mutta jotenkin... Reagoimattomissa..?

#sarjakuvat #JulianaHyrri #Lellikki #luvunpito

Roger Leloup: Yoko Tsuno 18 & 21
Paholaisen palvelijatar
Kuolemattomien temppeli

Pitkästä aikaa Yoko Tsunon matkassa. Näissä alppareissa seikkaillaan #AvoinLukupiiri maaliskuun teeman mukaisesti Skotlannin maaperän alla. Skotlannin maisemia ei siis juuri nähdä ja maa jääkin lähinnä kivaksi kuriositeetiksi. Mutta sen sijaan mukana on lohikäärmeitä, historiallinen miljöö, avaruusaluksia, androideja! Eli kaikkea, mitä Yoko Tsunolta voi odottaa. Tutustuin näiden kautta kelttijumalatar Brigitiin, johon liittyvä lore ilahdutti minua kovasti.

Lakkasin jossain vaiheessa vuosia sitten lukemasta Yokoa, kun kyllästyin valtaviin tekstiseiniin teknologiaa ja kulttuurilorea selitettäessä. Näissä niitä tekstiseiniä ei yllättäen ollutkaan! Lukemisen mielekkyys nousi heti. Edelleen yhteen albumiin mahtuu ihan ziljoonasti kaikkea ja eniten häiritsee, kun asiat tulevat nurkan takaa varoittamatta. Tykkäsin lukukokemuksena enemmän Paholaisen palvelijattaresta, Kuolemattomien temppelissä olisi ollut tavaraa useampaankin albumiin. Plus vähän kysytytti, miksi asiat, jotka eivät osassa 18 juurikaan hämmästyttäneet, aiheuttivat hämmästyneitä huudahduksia osassa 21.

#YokoTsuno #sarjakuvat #luvunpito

Mika Lietzén: Skotlannin matkakirja

Turistien valloittamassa Edinburghissa havainnoijan katse kiinnittyy ohi komeiden julkisivujen toisiin kohteisiin: köyhyyteen ja kaupunkitilan muutoksiin. Kolmantena tarinana pikakelaus turistibussin kyydistä Skotlannin mainioille nähtävyyksille, joista voi saada ideaa omaan matkaan. Jokainen kohde jää lähinnä maininnan tasolle, mikä saa pohtimaan kaikenlaista pakettimatkailusta.

Lähes harrastunnelmainen, dialogiton sarjakuva. Matkailijan katse viistää pintatasoa, jääden väkisin ulkopuoliseksi tarkkailussaan. Mietin, miksi tämä tuntui tutulta. En nähnyt Edinburghissa sitä kaikkea, mitä Lietzén näkee. Mutta sitten tajusin, että juuri tästä positiosta katsoin itse vuosia Helsinkiä.

Kaupunkikuvauksessa todella onnistunut: kiidätti aika suoraan muistoissa Edinburghiin. Nummilla haahuilun tunnelmiin haluavalle en suosittele.

Menee #AvoinLukupiiri maaliskuun teemaan #skotlanti

#sarjakuvat #luvunpito

Sarjakuva Finlandia -ehdokas 6/10

J. Tilsa: Tomaatinlohkoja 🍅

Täydellinen perjantai-illan väsymystilaan. Nauroin aivan hysteerisesti.

Ehkä ei aivan niin _tavattoman_ hauska pirteämpänä. Tai en tiedä. En välttämättä uskalla testata.

Oon selvästi lukenut viime aikoina varsin vakavia sarjakuvia, kun tää tuntui paikoin tosi freesiltä sen kanssa, mitä sarjakuvassa voi tapahtua.

#sarjakuvat #sarjakuva #kirjat #luvunpito

Edistymispäivitys

Kousuke Oono: The Way of the House Husband
osat 7 & 8

Ex-yakuza Tatsu, The Immortal Dragon, jatkaa kotimiehenä oloaan. Ja suhtautuu työhönsä edelleen raivoisalla, suorastaan höyrypäisellä vakavuudella.

Joko sarja kiihdytti kivasti uuteen nousuun tai oma lukufiilikseni oli edellisiä osia sopivampi, mutta nämä osat naurattivat muutamaa aiempaa enemmän. Suomalaista lukijaa hieman hämmentää lumikolan kauhean monimutkainen käyttötapa pokkarissa 8, mutta kirkasvetisen joen rannalle pystytetty telttasauna sen sijaan saa kateudesta vihreäksi.

#sarjakuvat #sarjakuva #kirjat #luvunpito #mangafi

Edistymispäivitys

Tamifull: How do we relationship? 🏳️‍🌈
Osat 5&6

Päähenkilöidemme fuksivuosi saapuu päätökseensä. Lukuvuoden päättyessä itse kunkin ihmissuhteet ovat eri vaiheissa: katkerassa lopussa, hauraassa alussa tai aivan kesken.

Tykkään sarjassa valtavasti siitä, miten "moraalisesti harmaita" tässä ihmissuhdedraamassa seikkailevat hahmot ovat. Omaa asemaa ja toisen haavoittuvuutta käytetään välillä häikäilemättä hyväksi, mutta lukijana on vaikea nähdä yhtäkään hahmoista pahantahtoisena tai ilkeänä.

#sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjat

Parit zinet sunnuntaihin!

🔸Pupu Kilpeläinen: But I don't want to think
Sarjakuva siitä, mikä meissä on se tarve, jonka täyttämiseksi tuntuu joskus siltä, että on PAKKO selata zombina somen kuva-ja videovirtaa. 12 tunnin piirtohaasteeseen synnytetyn sarjakuvan tyyli on viimeistelemätön, paikoin ihanan rujo. Sopii jotenkin tosi hyvin aiheensa käsittelyyn.

🔹Iidor Iidor: Se kesä kun kasvatin viikset
Lyhyt sarjakuva ulkonäköpaineista ja epävarmuudesta. Lukijana surin (ja samastuinkin), miten "pieni" asia voi tehdä valtavasti hallaa omalle minäkuvalle. Muutamia tosi kiinnostavia ruutuja, taide muutenkin mukavan soljuva.

#sarjakuvat #sarjakuva #kirjat #luvunpito

Lena Furberg: Tuuvan talli, 1-4

Vuosina 1996-2008 Hevoshullu-lehdessä ilmestynyt sarjakuva kertoo pienen, yläkouluikäisten ystävysten pyörittämän Tuuva-tallin elämästä, iloista ja suruista.

Kolmikymppisiään juhliva sarja on monelle sarjakuvia lapsena ja nuorena lukeneelle milleniaalille täynnä nostalgiaa ja myrskyäviä tunteita. Se on keräilijöiden suosikkeja ja nykyään ikävä kyllä myös nettihuijareiden lypsylehmä. Pyöreiden vuosien kunniaksi olisikin hauskaa saada sarjasta uusintapainos. (Suomessa aikuisia naisia ei ikävä kyllä aina tunnuta muistavan sarjakuvien potentiaalisena ostajakuntana, niin en ehkä pidätä henkeäni.)

Haaveilen lukevani nämä kaikki 10 osaa tänä vuonna, mutta jaetaanpa välietapilta asioita, joihin huomio kiinnittyi tällä lukukerralla:

- Teini-ikäisten tallilaisten omatoimisuus ja irsenäisyys. Ja miten tottuneesti he pyörittävät isoja eläimiä ja rahasummia. Vanhemmilta ei kauheasti kysellä. Tai jos kysellään, näitä keskusteluja ei juuri nähdä. Isä huudetaan alkupuolella apuun lähinnä tallia rakentamaan.

- Hevosten kuolleisuus. Pienissä sivumäärissä lehtisarjakuvaan on rakennettu draamaa niin, että yhden vuoden aikana tallilla kupsahtaa vähintään yksi hevonen. Joskus kaksi. Tahti hirvittää albumijulkaisua nopeasti lukevaa. Ehkä tällä on kuitenkin myös valistava, tietosarjakuvamainen puoli, jolla näytetään, mihin kaikkeen hevonen voi kuolla. Ihmiset loukkaantuvat hevosia harvemmin.

- Hevosen omistaminen tuntui aluksi jotenkin alleviivatun itsetarkoitukselliselta. Myöhemmin selviää toki, mitä ongelmia vuokrahevosen hoitoon liittyy, ja miksi kesätyörahat niin halukkaasti laitetaan omaan hevoseen.

- En tiennyt, miten vahvasti sarja perustuu tositapahtumiin!

- Furbergin visuaaliset näkemykset kissoista viihdyttävät! Keskiaikaisia tulkintoja suorastaan.

Luin sarjaa aikanaan hyvin laiskasti ja tykkäsin enemmän ihan muista heppalehtien sarjakuvista. Nyt kun näin, miten paljon kuolemaa ja surua tässä olikaan, en sinällään ihmettele, että esiteininä sarjaa vähän väistin. Nyt uskon kuitenkin olevani vahve... No ainakin varautuneempi näihin kaikkiin tunteisiin (= 😭😭😭😭) 📚

#sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjat #kirjamastodon

Jupe Parkkonen: Witches of the Western Wilds, osat 1 & 2

Noitia villissä lännessä? Jooooooo, kiitos, ollaan ihan mun ydinkiinnostusten alueella.

Päähenkilömme Aggy hyppää junaan, joka kulkee halki porottavien villinlännen tasankojen. Tarkoituksena on löytää kadonnut sisko, jonka yliluonnolliset voimat ovat ajaneet lainsuojattomaksi maailmassa, jossa jo pelkistä noitahavainnoista tarjotaan vihjepalkkioita pidätysmääräysten summienkin ollessa myös varsin runsaita.

Sarjakuva voitti vuoden 2024 Zine Festeillä Taivaallisin pienlehti -kunniamaininnan.

Tämän ainoa nimettävä vika oli ihan rehellisesti se, että tätä on aivan liian vähän saatavilla. Olisin tosi mielelläni lukenut kerralla enemmän.

Hahmosuunnittelu on ilmeikästä, tykkään kevyestä sateenkaarevuudesta, maailma on kiinnostava ja toisen osan huumorinkin kanssa aloin päästä sinuiksi. Parkkosen viiva muuttu osien välillä kevyemmäksi, vähän lentävämmäksi ja se sopii sarjaan hyvin.

Toivottavasti tätä tulee lisää. Seikkailusarjakuvaksi tässä oli tosi kiehtovia ideoita.

#sarjakuvat #sarjakuva #kirjamastodon #luvunpito #jupeparkkonen

Ryhmä-X : Pimeä Feenix
Chris Claremont & John Byrne
Egmont, 2025

En seuraa kovin ahkerasti Marvelin Suomi-julkaisuja, mutta ilahduin, kun huomasin, että tämä alkuperäisen Pimeä feenix -saagan osa oli ilmestynyt yksiin kansiin laitettuna, tosi kivalle paperille painettuna ja alkuperäiset värinsä säilyttäneenä. Fyysisesti nautittava lukukokemus 👌 Alkuperäinen tarina on lehtinä ilmestynyt 1979-1980 ja... No. Kyllä se näkyy.

Mentaalisesta lukukokemuksesta en silleen tiedä, koska seilasin valheellisen nostalgian ja äimistyneiden ulkoavaruuslaisuuden tunteiden välimaastossa. Oma aktiivinen Ryhmä-X -faniuteni sijoittuu aikaan tämän juoniarkin tapahtumien jälkeen, joten osa hahmoista on rakkaita, mutta sen verran on vettä virrannut Tonavassa, että oli vähän hankala tottua joihinkin sarjakuvan kerronnan keinoihin. Siis tähän, että koska jokaisessa lehdessä on myynnin takia oltava koukku, nykylukijalla olo on kuin Kauniita ja rohkeita katsoisi. Toki sillä erotuksella, että tässä tapellaan koko ajan fyysisesti, ei niinkään verbaalisesti juonitellen. Ja sitten se tarinanulkoinen kertoja. Se, joka on äänessä Aivan. Koko. Ajan. Aaargh. Ole nyt jo välillä hiljaa ja anna minun tehdä omiakin tulkintoja!

Voisin analysoida pidemminkin lukukokemukseni jännyyksiä, mutta mennään nyt summa summarum. Ihana Kitty Pryde ❤️ Ihana Storm ❤️ Wolverine mussukoituu näköjään vasta myöhemmin, tässä emme vielä liikaa häntä sympatiseeraa ja hänhän jää suorastaan statistiksi. Totuttuani taas saippuaoopperamaiseen kerrontaan tarina saavutti minut myös emotionaalisella tasolla. Loppukähinät saivat oikeasti vähän pidättämään hengitystä ja herkistymään. Varmasti joku muukin tästä tykkää.

#sarjakuvat #sarjakuva #luvunpito #kirjamastodon