🤔 Törmäsin tuossa useasti kuuluvaan ajatukseen: "nämä vuodet vain menevät toinen toistaan hullummiksi ja toivottomammiksi"

Itse en ihan purematta tätä niele. Totta kai joka vuosi on täynnä jos jonkinmoista tragediaa, surua, vihaa henkilökohtaisessa elämässä, muiden elämässä, kotimaassa, ulkomailla. Aina löytyy tämmöisiä asioita ja uskon, että niitä löytyy sitä enemmän mitä enemmän niille antaa huomiota.

Joka vuosi on juuri niin hullu ja toivoton, kuin itse haluaa. Jos on jatkuvasti ajan hermolla, seuraa uutisointia ja päivän polttavia aiheita, niin tottakai - tottakai ihmiskunta on menossa tuhoon, kaikki on perseestä, eikä toivoa ole. Mut ei sen ole pakko olla niin.

Joku voi ajatella, että ylläoleva on välinpitämätöntä ja sitä se varmasti osittain onkin. Mutta mikä on sitten se vaihtoehto, jos omassa elämässä ja sen ihmisissä riittää aivan tarpeeksi huolta ja murhetta? Että pitäisi vielä jotenkin osallistua kollektiiviseen huoleen ja ahdistukseen huomisesta? Se mikä tapahtuu, tapahtuu. Elämä tuppaa olemaan hallitsematonta sattumien kaaosta.

Aina kun luulen, että mulla on jollain tapaa "niskaote" omasta elämästä, niin historia on toistuvasti osoittanut, että kyse on monesti vain sattumasta. Joko positiivisesta tai negatiivisesta.

En tiedä mistä tämäkin teksti nyt tähän aamuun kumpusi, mutta joku sattumien suma selkeästi osui kohdilleen, joka sitten johti tekstin kirjoittamiseen.

Jaa. Taidanpa ryhtyä töihin. Mukavaa päivää!

#jaarittelu #pohdinta #aivopieru

🗒️ Nyt meneepi jaaritteluksi, mutta kun pitää kirjoittaa asia auki, niin pitää kirjoittaa asia auki. Sitähän varten tämä mikroblogipalvelu Mastodon on olemassa!

Aiheena YLEn etusivun otsikko:

"Näin Suomen ensi vuoden budjetti vaikuttaa sinun elämääsi – katso tästä olennaiset kohdat"

Selkeä klikkiotsikko, joita tulee ajoittain vastaan milloin mistäkin mediasta.

Miksi minun pitäisi välittää jonkun median otsikon perusteella, miten asia xyz vaikuttaa ensi vuoden elämään? Eikö minun pitäisi ensisijaisesti miettiä miten minä itse vaikutan ensi vuoden elämääni.

Pyrin elämään omien ajatusteni ja arvojeni kautta ja minimoimaan ulkopuolisten, ja monella tapaa hallitsemattomien, asioiden vaikutuksen. Todellisuudesta käsin (esim. numeroihin pohjautuen) on kivempaa luovia elämässä kuin perstuntumalla. Edellinen liittyy suurelta osin elintasoon ja rahaan. Budjetointiin ja sen semmoiseen.

Ja välillä tulee tehtyä virhearviointeja joita katuu ja joista maksaa kallista tunnehintaa ja välillä eurojakin. Mutta eikö se ole parempi, kuin todeta että "ei tästä elämästä nyt tule mitään, koska nämä itsestäni ulkopuoliset asiat xyz estää". Pyrin olemaan teflonia Itsestä ulkopuolisten asioiden edessä. Ei tartu, siispä ei vaikuta. Ainakaan isosti. Korjausliikkeitä saattaa joutua tekemään, mutta iso kuva ei siitä muutu.

Tässä vielä vastuuvapauslauseke (englanniksi disclaimer), koska se on nykyisen Internet-diskurssin mukaisesti kosher: edellinen voi olla, tai olla olematta jollain tavalla etuoikeutetun henkilön jaarittelua.

Jaaha. Jospa sitä jatkaisi bugien uudelleentestausta.

#elämä #jaarittelu