MyrskynsilmÀni on saanut menestyneen kansainvÀlisen kaiman, nimittÀin Rebecca Yarrosin Empyreum-sarjan kolmososan, alkuperÀiseltÀ nimeltÀÀn The Onyx Storm. Painettu kirja on nÀkynyt jo paljon kirjagramissa, mutta odotin ÀÀnikirjaa, kun olen kuunnellut aiemmatkin osat (Siivenisku ja Rautaliekki). LohikÀÀrmeitÀ, jatkuvaa hengenvaaraa ja kirjaimellisesti salamoivaa romantiikkaa!
Violet Sorrengail lÀhtee vaativaan lohikÀÀrmelentÀjÀkoulutukseen altavastaajana (lue: kohti varmaa kuolemaa) ja joutuu koko ajan miettimÀÀn tapoja selvitÀ fyysisten rajoitteidensa kanssa. Se teki Violetista minusta heti alussa kiinnostavan ja samaistuttavan. Sairautta ei ole nimetty kirjassa mutta muistuttaa Ehlers-Danloosin syndroomaa, jota kirjailijakin sairastaa.
Kolmososassa ollaan jo sodassa ja aloin kaivata sitĂ€, ettĂ€ rajoitteet eivĂ€t aina olisi tiukassa tilanteessa ylitettĂ€vissĂ€ vaan jossain kohtaa tulisi tilanne, josta Violet ei selviĂ€isi, uupumus tai kipu olisi liikaa ja saisi vaikka tekemÀÀn virheen, jolla olisi hinta, tai pakottaisi jÀÀmÀÀn jostakin paitsi. Toki hengenvaaran uhka saa ihmisen ylittĂ€mÀÀn itsensĂ€ - mutta silti. Yarros kun on muuten aika julma hahmoilleen ja lukijalle đ
Mutta kaikenkaikkiaan tarina ja hahmot (erityisesti lohikÀÀrmeet!) veivÀt niin mukanaan, ettÀ olen vaan nauttinut matkasta. Ajattelin, ettÀ kuuntelen uusimman kirjan rauhassa ja nautiskellen, mutta niinhÀn siinÀ sitten kÀvi, ettÀ ahmin sen muutamassa pÀivÀssÀ loppuun. Ja millaiseen loppuun, apua!
#MyrskynsilmÀ #RebeccaYarros #Empyreum #KirjaFedi #KirjaMastodon #lukeminen #kirjat