#yksinäisyys #eläkkeellä #ikääntyminen #autisminkirjolla #terveyshaasteet
Usein sanotaan ja itsekin olen todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Aina se ei ole niin.
Olen läpi elämäni kokenut ulkopuolisuutta lapsuusperheestäni lähtien, koulussa, työpaikoilla, parisuhteissa..

Olen oppinut elämään yksin enkä enää edes halua jakaa kotiani kenenkään kanssa elämäni ehtoopuolella, mutta välillä koen tosi vahvana yksinäisyyttä ja jopa niin että nuoruuteni huonot ihmissuhteetkin tuntuvat jotenkin houkuttelevilta.

Osasin monen ihmisen kanssa pitää puoliani.

Olen myös monen tuntemani ihmisen kanssa nauranut napa kippurassa. Parisuhteissakin oli hyviä ja huonoja hetkiä. Toki niiden päättymiselle oli pätevät syynsä.

Monet muutokset, työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen, eläkeläisköyhyys, terveyden rapistuminen, liikuntarajoitteet..

Ja sitten ne kirotut "normaalit ihmiset" haukkomassa henkeään kun avaan suuni.

Somesta naamakirjasta jo löysin uusia tuttavuuksia, mutta nyt ne ihmiset sitten jäi sinne ja olen täällä kuin piru vieraassa helvetissä, eikä kovinkaan moni halua puhua kanssani.

Vikaa on itsessäni/oireistossani, vanha autisminkirjolla. Raskaita aiheita ja novellimittasia selostuksia.

Useimmilla eläkeläisilläkin on parisuhteensa, lapset, lapsenlapset, harrastuksensa, on omakotitaloja ja kesämökkejä remppailtavana.

Monelle some on vain paikka piipahtaa.

Ikävä on joitakin vanhoja ihmissuhteitani vaikka niissä oli tarjolla sopimatonta seuraa.

Olen muuttanut monta kertaa. Yli 30 ja pitkienkin matkojen päähän.

Some on lähes ainoa paikka enää mistä löydän edes lähimain samanlaista vertaisuutta.

Moni ystäväni on myös jo kuollut.

En enää kaipaa mitään tiiviitä ystävyyksiä, mutta olishan se ihan kiva kun joku edes puhuisi minulle.
Ei se tietenkään sääliseura mistään ole kotoisin.. Yks tyhjän kanssa.

Pitäiskö hommata papukaija? 🦜 😬 😁 Sekään tuskin käy kun uniongelmaisena valvon ja lintu alkais mekastaa yötämyöten kun asun yksiössä, ei ole erillistä huonetta, linnulla omaa tilaa missä se vois kuorsata.

https://www.naistenkartano.com/mieluummin-huonossa-seurassa-kuin-yksin/

#kasvimaa #alkutuotanto #omavaraistalous #huoltovarmuus #hyotyliikunta #hyötypuutarha #autisminkirjolla #ADHD #vähävaraisuus #mielenterveyshuolto #voimaantuminen #luonto #kasvisruoka #onnistumisenilo

Pikkuhiljaa taas ajatukset kasvimaalle. Viides vuosi tuolla kaupungin ja 4H:n hoteissa olevalla pellola. Neljäs vuosi tuolla aarin palstalla.

Kesannolta raivasin ja pahimman jankon kanssa auttoi riskimpi Juniori kun nääntymään aloin. Äitienpäivä siellä temmellettiin kahdestaan. Parhaita äitienpäivälahjoja tuollaiset työapu lahjat!

Nyt siellä on aitakin ympärillä, mutta kauriit oli pomppineet sen yli ja popsineet lehti- ja palmukaalit viime talvena.

En ole vielä tutkinut miten yrttipenkkini valkosipulien kanssa on selviytynyt. Kylmät tuulet puhaltaneet ja minähän en enää ala hosua kylvösten kanssa. Joka kevät monta kylvöstä olen joutunut uusimaan.

En ole tämän touhun kanssa mikään mestari, kaukana siitä. Se on harrastus ja nyt mummosena teen vain sen mitä kohtuudella jaksan yksin, joskus pyydän apua nuoremmilta. Saavat pakkioksi taas mansikoita ja syksymmällä hilloja ja relisheet, yrttikimppuja yms.

Jokaisen ihmisen pitäisi edes kokeilla ruuan kasvattamista.
Minä onnekas vartuin varhaislapsuudestani osan mummulassa maaseutuolosuhteissa kun asuttiin siellä. Kasvimaan kitkeminen oli tietenkin kuin tervan juontia, inhosin. Ei ole koskaan ollut lempipuuhaa. Kuuluu niihin hommiin jotka tehdään vaikka miten tökkis.

Olen yrittänyt saada polut tallatuiksi ja eräs luomutilallinen myy meille olkipaaleja, niitä kun laittaa poluille niin pitää pahimman rikkaruohokasvuston kurissa.

Aika paljon satoa tuottaa pelkästään aarin vuokrapalsta. On vieläkin pakastimessa papuja, kyssäkaalia ja marjoja. Aamusmoothiet oli tänäänkin oman maan marjoista.

Härkäpapua kokeilin vime kesänä. Sato olisi pitänyt korjata aiemmin. Alkavat mustua aika nopsaan.

Palstoilla ei ole kasteluvettä, se tuodaan VPK:n toimesta täyttämällä iso tankki ja siitä taistellaan välillä kun toiset läträä maahan tai kastella lotoottavat ja perunoitakin jotkut kastelleet osaamattomuuttaan. Välillä on kielimuureja, moni maahanmuuttaja ahertaa peltohommissa. Sanomista välillä, sitten taas sopu sijaa antaa. Elämää..

Hellekausina paahteinen pelto, kastelut aamun sarastaessa.
Minulla rännivesisaavit.
Kohtapuoliin menen taas putsaamaan jätekatoksen katon ja rännin roskista.

Uniongelmaiselle eläkkeellä parantaa unen laatua kun välillä rehkii malttamatta lopettaa, raahautuu kärryineen kotiin taapertaen, väsyy fyysisen tekemisen kautta.

Sopivaa tepastelua jalkavaivaiselle jolla yhä melko hyvät käsivoimat. Paljon olen lapsena ja nuorena liikkunut, mutta jalat eivät ole vahvuuteni. Vielä kun tolpillani kuitenkin pysyn niin taaperran kärryjen kanssa edestakas.

Välillä kun vituttaa niin että järki lähtee, sen saa purettua tekemiseen palstalla.
Yleensä on aina hyvä tai ainakin parempi mieli kun sieltä palaa.

Vanhana järjestöihmisenä olen nakitettuna "vesivastaavaksi". Ilmottelen koska säiliö on tyhjä ja milloin sitten mitäkin muuta ettei kaikki 52 palstalaista soittelis 4H:lle.

On kiva kun on vakipalsta.
Aiemmin ollut 1 vuotisia, tuollakin alkuun ja muuallakin jotain olen räpeltänyt.
Sisaren luona viljelin yhdessä hänen maallaan aikoinaan muutamina vuosina. Jälkikasvulla ollut myös tarjota kasvimaamahdollisuutta.

Nuorena olen ollut ahkera metsässä marjastaja ja sienestäjä. Pakastin oli syksyisin täynnä. Lähiluomua ja sukulaismiehet kalastivat ahkerasti. Itsekkin aikoinaan joskus.

Jos tympii toimettomuus, niin suosittelen selvittämään onko omilla huudeilla 4H:n toimintaa ja palstaviljelyä, tjm. tahon..

Parhaimmillaan palkitsevaa vaikka onkin alkuun jatkuvaa kastelua ennen kuin taimet juurtuu kunnolla ja saa kosteutta syvemmältä maasta.

Yksi pikkupeltopläntti minulla oli kesänä jolloin lonkkanivelpussini tulehtui pahasti. Poden Fibromyalgiaa ja silloin vaihdevuosioireet jylläsivät alkuun kamalina. Peltotilkku jäi heikolle hoidolle mutta yllätyksekseni sieltä kannoin kesäkurpitsanvonkaleita kun jaksoin sinne pyöräillä. Porkkanoitakin oli syksyllä rivi. Avomaakurkut rehotti ja lehtikaali.